Remontteja ja Reiskoja

Published 9.6.2014 by ainosalminen

Asuntooni tehtiin kuukausi takaperin pientä remonttia. Olen asunut tässä nyt 10 vuotta, joten oli aika laittaa hieman maalia pintoihin ja korjauttaa pari pienempää ja yksi vähän isompikin rempallaan ollut juttu.

Remonteistahan aina riittää juttua ja kauhukertomuksia. Luxemburg ei tässä suhteessa eroa esim. Suomesta. Monet normit täällä kuulemma laahavat kuitenkin Suomea jäljessä, esim. kosteiden tilojen osalta. Nykyään tilanne on jo parempi, kertoi minulle nyt käyttämäni yhteispohjoismainen remonttifirma. Kokemukset kymmenen vuoden takaa olivat sitä luokkaa, että ei kovasti tehnyt mieli edes aloittaa tätä projektia.

Mennäänpä siis ajassa vuosikymmen taaksepäin. Olen ostanut asuntoni, kauppakirja on allekirjoitettu, olen vannonnut kunnian ja omantunnon kautta, ettei asunnon rahoitus ole peräisin rahanpesutoimista tai muista hämärähommista (hurmaavaa, eikö vain 🙂 ). Kyselin tietenkin tuttavilta ja työkavereilta suosituksia remonttifirmoista, mutta sain osakseni lähinnä sääliviä katseita ja ”lykkyä tykö” -tyyppisiä kommentteja. Remontin teettämisen vaikeus Luxemburgissa koostuu monesta seikasta. Se, mitä kaikki haluavat, on saksalaista laatua belgialaisin hinnoin. Laatu olisi kelvannut, mutta kielitaito ei riittänyt 😦

Suunnitelmana oli laittaa keittiö ja kylpyhuone kokonaan uusiksi. Istuin pitkät tovit parin keittiöfirman suunnittelijan pakeilla. Kaappeja valittiin, keittiökoneita vertailtiin, mutta sitten tuli kyse sähkötöistä ja putkihommeleista: ei, ei, kyllä rouvan täytyy itse löytää jostain niiden alojen työmiehet, me asennamme vain keittiön. Eikä muuta kuin soittokierros alan firmoihin. Tulos: neljästä firmasta yhtä ei meikäläisen ”pikkuremontti” kiinnostanut laisinkaan, kolmesta paikan päälle vaivautuneelta kaksi ei lopulta edes lähettänyt hinta-arviota. Näillä eväillä alkoi kylmä hiki nousta otsalle. Otin lopulta yhteyttä yhtenä parhaimmista ja luotettavimmista pidettyyn rakennusfirmaan. Sieltä vastattiin, että hinta-arviota olisi aikaa tulla tekemään kolmen viikon kuluttua ja siitä ehkä kolmen kuukauden kuluttua voisi löytyä aikaa tehdä sovitut työt.

Kaikki tämä vaivannäkö oli siis yhtä tyhjän kanssa. Sitä yrittää keskittää firmojen visiitit samalle päivälle tai heti aamuun, ettei tarvitse ottaa viikkoa vapaata töistä jo pelkästään remontin valmistelua varten. Sovitun päivän saavuttua odotat ja odotat ja soittelet perään – ollaan tulossa, tullaan ihan heti, ai eikö ole soitettu, ettei tänään käykään? Voihan hittolainen. Jonkinsortin sovinismiakin oli joskus havaittavissa, kun tuntui että nämä Reiskat olettivat Madamen pääaktiviteetin olevan manikyyristä toipuminen ja duunarien odottelu sillä välin kun portuaglilainen kodin hengetär silittää Monsieur’n paitoja ja pyyhkii lasten pyllyjä. Ei siitä vielä niin montaa vuotta ole, kun työssäkäyvä naisihminen oli täällä outo lintu.

Kaikestä tästä soutamisesta ja huopaamisesta lopen uupuneena teet sitten muuttopäivän uhkaavasti lähestyessa sen emämunauksen, että sovit ystävättären rakastajan firman kanssa pimeästä remontista, jossa sinulle luvataan huolehtia eri ammattikuntien työmiehet paikalle ja valvoa asianmukaisesti kaikki työvaiheet. Ihanaa! Helpotuksen huokaus! Tämä mies hoitaa kaiken puolestani, saan keskittyä pakkaamaan tavaroitani vuokra-asunnossani ja fiilistelmään omaan asuntoon muuttamista. Arkkitehdin kanssa on yhdessä tehty suunnitelmat ja kaikki näyttää mahtavalta.

Ja niinhän siinä sitten kävi kuten odottaa sopii! Kylpyhuoneen suihkutilan lattian kallistus oli niin ja näin, sinänsä kauniit puutrallit oli tainnut jäädä käsittelemättä ja niihin isketyt naulat eivät olleet kosteisiin tiloihin soveltuvat. Kuivapuolelle piti valaa kovasti muodikas teollisuusbetoni, mutta sieltä löytyikin lopulta perinteinen laatoitus, sillä betonin valun vaatima tekniikka ylitti kuulemma duunarien taidot. Tässä kohdin toki hälytyskellot jo alkoivat soimaan, mutta jotainhan siihen lattiaan oli saatava. Laitoin kädet ristiin ja jatkoin kirjojen pakkaamista muuttolaatikkoihin.

Keittiökalusteiden asennus sujui moitteettomasti ja keittiöfirma näki todella paljon vaivaa löytääkseen toivomani materiaalit. Oheistöistä vastasi kylpyhuonereiska ja ne menivätkin sitten taas tuttuun tapaan. Keittiön seinät jouduttiin maalaamaan kahteen kertaan, sillä seinää ei oltu pohjustettu laisinkaan. Kaikki vanhat naulanreiät ja muut kuprut virnistelivät iloisesti katsojalle. Maalari itse ei niitä kuulemma ollut huomannut. Punaisen maalin tahrimat sudit hän pesi tietenkin keittiön uutuudenkiiltävässä lavuaarissa, joka olikin sitten sekin punainen. Maali saatiin pois, mutta niin rivakasti lavuaaria oli karhunkielellä rapsutettu, että kiillosta ei ollut enää tietoakaan.

Sokerina pohjalla vielä se hetki, kun keittiöfirma asentaa liesituulettimen ja koekäyttää sen. Liesituuletinta varten oli porattu hormi ulos asti (luultavasti täysin luvatonta touhua??!!) ja hormin seinämiä ei oltu siloteltu vaan niistä irtosi ilmavirran mukana rappausta. Tuulettimen lavat pirstoutuvat tuhannen säpäleiksi ja meteli on sen mukainen. Tästä nostin sellaisen älämölön, että hormi korjattiin ja tuulettimeen tilattiin uusi moottori kiireen vilkkaa.

IMG_0382

Kylpyhuone vaiheessa 10 vuotta sitten

IMG_0381

ja tässä keittiö

Näin siis kymmenen vuotta sitten. Viime talvena, aina tummentuneita katonrajoja tuijotellessa ja suihkun lattiaa kirotessa, uusi remontti kävi usein mielessä ja yhtä usein alkoi ahdistamaan. Taasko sama meininki? Miksi tämän remonttiasian pitää olla niin helkkarin vaikeaa ja tahmeaa näillä leveysasteilla. Ihan sivistysvaltiohan tämä on!!

Saatuani useita todella vahvoja suosituksia suomalais-ruotsalaisesta remonttifirmasta, päätin uskaltaa. Sain nopeasti hinta-arvion, pidin sitä korrektina ja työtkin luvattiin aloittaa nopeasti. Nimet paperiin ja työt alkoivat.

Kylpyhuoneessa piilikin pieni ylimääräinen yllätys! Vanhan lattian päälle piti laittaa uudet laatat kallistuksen korjaamiseksi, mutta mitä ilmeisimmin alunperin valettu betoni ei koskaan ollut ehtinyt kunnolla kuivua ja koska viemärin vesilukko oli falskannut, laattojen alla oli märkää mössöä. Siispä uudet pohjatyöt ja tällä kertaa kunnon kuivatus. Ammattimiesten tekemä laatoitus, ja jo vain vesi juoksee iloisesti kauniseen uuteen viemäriin.

Kylpyhuoneen remontoimisen lisäksi lähes kaikki asunnon seinät ja katot maalattiin, asennettiin uudet kattolamput ja verhotanko, vanhoja pistorasioita vaihdettiin uusiin, jalkalistojen hapertuneet silikonit uusittiin, ikkunanpuitteet maalattiin ja terassin reunat viimeisteltiin kestopuulla. Ja katso, ihmeiden aika ei ole ohi! Näinkin voi siis käydä: remontti onnistuu, työmiehet (ja -naiset!!) osaavat asiansa, aikataulut pitävät eikä asiakkaalla mene hermo 🙂 🙂

Tässä vielä kuvat lopputuloksesta:

IMG_0379 IMG_0380

2 comments on “Remontteja ja Reiskoja

  • Tätä luin kauhun ja ”huvituksen” sävyttämin tuntein, kun tiedän tarkaan miten asiat Luxissa taannoin oli. Jos joku remonttireiska tai vaikka sähkömittarin lukija sattui tulemaan antamassaan (toki laajassa) aikahaarukassa, niin sehän tuntui ihan lottovoitolta. Monet lomapäivät meni tosiaan siihen, kun odottelin turhaan jotain työmiestä himpessä. Ehkä joku remonttikoordinaattorifirma olis hyvä bisnesidea Luxissa, kun olen kuunnellut esim. kavereiden TALONRAKENNUSPROJEKTEISTA, jossa toisen pitää olla käytännössä puol vuotta virkavapaalla, et asiat luonnistuu ja etenee… 🙂 Summa summarum. hyvännäkönen köökki ja kylppäri silti nyt sulla! 🙂

    • Niin totta joka sana, ystäväiseni! Kyllä kelpaa todellakin tätä remonttia ihastella! Jatkoa lienee tulossa, sillä pyysin jo hinta-arvion vielä wc:nkin laittamisesta 2000-luvulle.

  • Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

    Laura's Itinerary

    - ja joskus vähän muutakin

    H niin kuin Hausfrau

    - ja joskus vähän muutakin

    Jaa määkö Pariisitar?

    Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

    Mielilandia

    - ja joskus vähän muutakin

    Martan matkassa

    - ja joskus vähän muutakin

    Viherjuuria

    - ja joskus vähän muutakin

    Terkkuja Leilalta Italiasta!

    - ja joskus vähän muutakin

    KOKOVARTALOFIILIS

    Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

    kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

    - ja joskus vähän muutakin

    Ajatuksia Saksasta

    - ja joskus vähän muutakin

    Soolona maailmalla

    Ainahan se on mielessä. Matka.

    %d bloggers like this: