Elämä lyhyt, vesituoppi pitkä

Published 13.6.2014 by ainosalminen

No johan nyt jotakin. Piti kirjoittaa vedenjuonnista ja sen vaikeudesta. Sitten löysin muistiinpanoni, joissa oli pari muutakin jutunalkua luonnosteltuna. Mutta ei kun ei. Ainoa asia, mikä mielessä pyörii, on elämän lyhyys ja sen arvaamattomuus. Tässä tuli äkkipidennys viikonloppuun, kun avomiehen kanssa jouduimme ottamaan perjantain vapaaksi. Heti huomenna aamulla käännämme auton nokan kohti Meaux’n kaupunkia, jossa miehen isä heräilee yllättävästä leikkauksesta. Kaiken lisäksi sunnuntaina vietetään Ranskassa isänpäivää. Toivomme, ettei sitä jouduta viettämään niissä kaikkein surullisimmissa merkeissä. Appiukkoni 82 v. on tähän asti pärjännyt hienosti itsekseen. Hän on asunut jo vuosia palvelutalossa, jonka palveluista hän on käyttänyt vain lounasruokailua, seurallinen ihminen kun on. Autoileva leskimies on huristellut sujuvasti ympäri kylää, lähellä asuvat tytär, tyttären lapset ja näiden lapset. Samaan ikäluokkaan kuuluvia siskoja, veljiä, kälyjä, lankoja ja serkkuja on useitakin. Pyöreitä vuosia juhlitaan suvussa harva se vuosi, viimeksi Christiane-täti täytti 80 ja kutsui koko porukan kabareehen! (follow this lady!!) Pari viikkoa sitten alkoi kälyni huomata isässään outouksia: hammaslääkäriajat menivät sekaisin, autoakin tuli hieman kolhittua. Lääkäri määräsi kuvauksiin, ja niiden kuvausten jälkeen häntä ei enää sairaalasta ulos päästetty. Kaulavaltimot kokolailla tukossa, jälkiä pienistä aivoinfarkteista. Verenpainelääkityskin oli vinksallaan. Miten hän tästä nyt selviää ja toipuu, on vielä epäselvää. Meillä on matkaa noin 300 km yhteen suuntaan. Ei siis lopulta kovin kummoinenkaan etäisyys. Itselläni on omien sukulaisten luo yli 2000 km taival. Matkustamiseen suttaantuu helposti työpäivän verran aikaa. Monesti käy mielessä, että joskus tulee taas se kerta, kun täältä pitää kiireessä lähteä. Tai se päivä, jolloin joutuu toteamaan, että enää ei ole kiirettä. Meillä viisikymppisillä on iäkkäät vanhemmat….. Aina vakavien sairauksien ja kuolemantapausten jälkeen nousee pintaan voimakas tunne siitä, että elämä on tässä ja nyt. Kyseessä ei tarvitse edes olla oma läheinen tai sukulainen. Kun joku poistuu keskuudestamme liian aikaisin (vaikka melkein ainahan se siltä tuntuu) tai sairaus muuttaa dramaattisesti hänen elämäänsä, tämä toimii meille sähköshokkina. Tulee kiire elää. Aikaa ei saa tuhlata – ei enää sitku-elämää! Tämän kun muistaisi vielä seuraavanakin päivänä, seuraavasta viikosta puhumattakaan. Ihmisen muisti on lyhyt, ja on niin helppo luiskahtaa takaisin entiseen päivästä toiseen kellumiseen. Hötkyillä ei kuitenkaan tarvitse eikä lähteä maailmanympärimatkalle. Riittää kun katsoo ympärilleen ja huomaa, kuinka hienoa elämä on. Haetaan pöytähopeat pois pankin tallelokerosta ja laitetaan kotona pöytä koreaksi heti huomenna – mitä niitä erikoistilanteita ja pyöreitä vuosia odottelemaan, missään ei ole taattu, että niitä edes tulee! Otetaan ne viisi kymppiä pois sieltä lasista ja kaadetaan tilalle samppanjaa! Chin-chin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Laura's Itinerary

- ja joskus vähän muutakin

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

%d bloggers like this: