Kiirettä on pitänyt

Published 19.6.2014 by ainosalminen

Aika haipakkaa on ollut tässä viime päivinä. Kotona olen ehtinyt käymään vain vaihtaakseni matkakassiin viikonloppurytkyjen tilalle työvaatteet. Kilometrejä on tullut mittariin noin tuhat ja unet ovat välillä jääneet vajaiksi vieraissa vuoteissa.

Viime viikonloppu meni loppujen lopuksi kokolailla hilpeissä merkeissä. Appiukko oli selvinnyt leikkauksestaan ja toipui hienosti. Hurjan näköinen, 37 niitillä suljettu leikkaushaava kaulassaan hän näytti kuin suoraan kauhuleffasta neurologian osastolle tempaistulta zombielta. Väsymys paistoi miehen olemuksesta, mutta samalla ylpeys rivakasta toipumisesta ja monilukuisena tervehdyskäynnille tulleesta perheestä.  Nyt appiukko jo odottaa pääsyä lepokotiin, josta hänen pitäisi parin viikon sopeutumisjakson jälkeen päästä omaan palvelutaloasuntoonsa jatkamaan normaalia elämää. Uudesta leikkauksesta on kuitenkin ollut puhetta, mutta siihen ei ole akuuttia tarvetta.

Varmaan helpotus päästä pois sairaalasta, vaikka haikeuttakin lienee ilmassa. Yhteiset hetket huonekaverin kanssa ovat piristäneet mieltä ja varmasti osaltaan avittaneet toipumista. Nämä kaksi vanhaaherraa saivat hoitajilta nimityksen ”les incorrigibles de la chambre 1046”  eli suurinpiirtein suomennettuna ”huoneen 1046 mahdottomat tapaukset”. Petinaapuri sattui olemaan ammatiltaan muusikko, ja kun herrojen musiikkimaku osui yhteen niin hehän antoivat kurkkujensa laulaa ja saivat hoitajatkin tanssahtelemaan. Pyyntö saada haitari sairaalahuoneeseen kuitenkin tyrmättiin….. Mielenkiintoista oli, että tämän musikantin vaimo on kotoisin Slovakiasta, joten keskustelu kääntyi jossain vaiheessa taas kerran Euroopan asioihin.

Sunnuntaina vietettiin siten iloisin mielin ja aurinkoisessa säässä avomiehen siskontyttären lasten Emman ja Elsan synttäreitä. Tytöt, samoin kuin vanhempansakin, ovat kesäkuussa syntyneitä. Kakkuja piisasi ja kasoittain lahjoja. Meno oli meikäläiseen makuun kovin vauhdikasta, sillä porukan jatkeena oli vielä kälyn pojan kaksi pikkupoikaa! Unohtaa ei sovi myöskään suvun taistelevia Virtasia, eli Christiane-tätiä ja Aymeric-setää, ja avomiehen jo edesmenneen äidin siskoa Claudinea. Näiden kolmen keski-ikä on siellä kahdeksankympin hujakoilla. Näin tuli sitten taas lisää uusia tuttavuuksia suvusta. Kovasti ystävällisiä ja tällaiseen ”eksoottiseen” miniään lempeästi suhtautuvia setiä ja tätejä.

IMG_0015 IMG_0021

Viikonlopun jälkeen käänsin auton nokan kohti Brysseliä työasioissa. Olen miehittänyt täällä jo toiseen otteeseen uusien meppien vastaanottokomitean Suomen palvelupistettä. Kovasti on ollut hiljaista, sillä useimmat suomalaismepit kävivät jo rekisteröitymässä heti kesäkuun alussa. Tässä on sen ansiosta ehtinyt päivittää tietokantoja ja hieman ”etätyöskennellä”. Tärkeää ja mukavaa on ollut myös verkostoituminen: olen tavannut monia vanhoja tuttuja vuosien varrelta ja tutustunut uusiin kollegoihin. Syksyllä itse asiassa juhlistan pyöreitä vuosiani Opi verkostoitumaan -kurssilla 🙂 Onneksi tässä on nyt tullut harjoiteltua!

Ehdin hieman käydä kaupungillakin ja illalla maistamassa paikallisia herkkuja. Bryssel on oiva ruokakaupunki ja myös Luxemburgia edullisempi. Aivan sataprosenttisen tyytyväinen en tällä kertaa ollut ravintoloihin, joissa kävin. Netin suosituksista huolimatta jouduin pettymään sekä Brasserie Jaloaan että Le Paon Royal bistroon.

Ensinmainitussa palvelu oli kovin arroganttia, viinejä ei ollut tarjolla puolikaina pulloina, ainoat laseittain tarjoiltavat viinit olivat rutikuiva perus-Sauvingnon Blanc ja puolikuiva Chardonnay. Vaihdoin näin ollen mereneläväillalliseni paremmin oluen seuraksi sopivaan Iberico-possusta rakenneltuun jättiravioliin. Idea oli hyvä, mutta paistetun possun rasva, kermaksi sulanut ricotta-juusto ja päälle kaadettu oliiviöljy tekivät annoksesta aivan liian rasvaisen. Puolet jäi syömättä, ja minut tuntevat tietävät, että näin ei yleensä koskaan käy!

Paon Royalin oluet olivat rapsakkaat ja valikoimaa riitti peräti 52 erilaista. Taustalla soi letkeä 50/60 -lukujen musiikki ja tarjoilija oli aivan totaalinen Bill Murray -look a like 🙂 Yöllisten vatsanväänteideni aiheuttajaksi epäilen kuvassakin poseeraavia frittejä. Olisiko aika vaihtaa rasvakeittimeen öljyt??

Place St. Catherine

Rue du vieux marché aux grains

Brysselin herkkuja

Brysselin herkkuja

 

Last but ei todellakaan least, thaimaalainen ravintola Fanny Thai oli autenttinen (sanoo kolme kertaa Thaimaassa käynyt globetrotteri) ja sekä ruoka että palvelu olivat moitteettomia. Söin valikoiman höyrytettyjä alkupaloja ja pääruoaksi jättirapuja kookoscurryssa. Kyllä maistui! Tätä ravintolaa netissä suositeltiin paljon enemmän kuin naapurissa olevaa Davia, jonka sanotaan kompastuneen omaan suosioonsa: ruoasta on tullut ala-arvoista ja koko paikka muuttunut ruokatehtaaksi, jossa asiakas ei enää saa rahoilleen vastinetta.

Tänään työpäivän päätteeksi kotiin ja omien herkkupatojen ääreen 🙂

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

I Basically Travel

Musings and observations of a rucksack traveller

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Vastaisku ankeudelle

- ja joskus vähän muutakin

sannan kupla

Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

Our Osaka Blog

A British-Finnish family's experience of living in Japan

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

Langanlaiha

- ja joskus vähän muutakin

%d bloggers like this: