Kulttuuria!

Published 29.6.2014 by ainosalminen

Kuva

No niin, nyt on taas syksyn ja talven sateisille illoille tiedossa ohjelmaa 🙂 Olen jo monet vuodet ollut vakiokävijä Luxemburgin kaupungin teattereissa, siinä isossa ja monissa pienemmissäkin, samoin kuin Eschin teatterissa. Uuden sesongin ohjelmakirjaset tulevat ”kanta-asiakkaalle” postitse kotiin, joten helpoksi on tehty varaaminen. Itsellä on aina pöydällä teatteriohjelman rinnalla parlamentin istuntokalenteri, jottei tule päällekkäisyyksiä. Suosituimmat näytökset myydään nopsaan loppuun, mutta monesti paikkoja saattaa saada iltakassalta. Joskus kannattaa ottaa riski ja lähteä spontaanisti paikan päälle!

Muistan elävästi sen perjantain runsaat kymmenen vuotta sitten, kun parin kaverin houkuttelemana lähdin Eschin teatteriin katsomaan teatterikappaletta, jonka nimen olen jo autuaasti unohtanut, mutta jossa yksi näyttelijöistä oli Rufus. En tiedä kumpi, näytelmä vai silkka teatterissa olon hurma sai minut silloin hurahtamaan, mutta seuraavana aamuna olin kaupungin matkailutoimiston lippuluukulla kyselemässä, olisiko viikonloppuna missään lisää teatteria ja saisko vielä lippuja! Niin siitä tuli sitten yhteensä kolmen esityksen viikonloppu. Siitä lähtien olen ahkerasti kuluttanut teattereiden punaisia sametti-istuimia. Tutuksi on tulleet eräät Brysselin ja Pariisinkin teatterit sekä Suomessa muutaman kerran Tampereen teatterikesäkin. Yleensä kesälomieni aikaan Suomessa teatteritkin lomailevat, joten Tampereella saa kivasti ja kompaktisti katsottua läpileikkauksen menneen sesongin parhaista paloista, ulkomaisia vierailijateattereita unohtamatta. Tamperehan on oikein lupsakka kesäkaupunki muutenkin, joten siellä on aina mukava piipahtaa.

Kouluaikoina Loimaalta lähdettiin monesti bussilla Turkuun, Tampereelle ja Helsinkiin teatteria katsomaan. Olen nähnyt niin kulttimaineen saaneen Kalle Holmbergin Turun kaupunginteatterille ohjaaman Seitsemän veljestä kuin Risto Mäkelän kuningas Learina Jootarkka Pennasen ohjauksessa. Näistä on jäänyt kultaisia ja tärkeitä muistoja. Nykyohjaajissakin on monia lahjakkuuksia, samoin näyttelijöissä. Yksi teatterin tehtävistä on kuvata nyky-yhteiskuntaa, kritisoidakin sitä. Minä puolestani kritisoisin sitä, että luvattoman monessa nykynäytelmässä (olen toki nähnyt niistä vain muutamia, mutta siltikin!!!) on yleisimmin käytetty vuorosana ”v…u”. Ehkä se sopii joidenkin näyttelijöiden pirtaan, mutta omaan korvaani katsojana (aivan samoin kuin missä tahansa muussa yhteydessä) se kolahtaa TODELLA pahasti. Tästä esimerkkinä Leaa Klemolan palkittu Kokkola-näytelmä. Kirosanat lentelivät, tarinassa ei ollut päätä eikä häntää, alastomia miehiä juoksi lavalla yhtenään ja tuo alastomuus ei tuonut tarinaan mitään lisäarvoa. Positiivista oli Heikki Kinnusen mahtavalla kokemuksella vetämä rooli, eikä hänen suuhunsa ollut Klemolakaan onnistunut tunkemaan ensimmäistäkään v…ua. Tai ehkä Kinnunen oli moisesta kieltäytynyt??

Takaisin Luxemburgiin…. parin viime vuoden ajan olen hankkinut lippuja teatteria useammin modernin tanssin näytöksiin. Kerran yritin selviytyä loppuun asti nauruun tukehtumatta Valko-Venäjän kansallisbaletin kakkosryhmän Prinsessa Ruususta. Kyllä se taisi kakkostiimin sijasta olla joku vilttiketju: nuoria ja kokemattomia tanssijoita, joukossa muutama naftaliinista kaivettu, jo parhaat päivänsä ohittanut ladykin, joilla oli työ ja tuska mahtua tutuunsa. Myönnän lähteneeni väliajalla pois…

Suurin osa näytöksistä on kuitenkin huipputasoa. Luxemburgin valtio tukee kulttuuria roimasti, näin oletan, sillä kaupungin teattereissa keskihinnat ovat noin 20 euroa, samoin Eschissä. Pariisissa vastaavista esityksistä joutuu pulittamaan monesti kaksin- jossei kolminkertaisen hinnan.

Tällä kertaa lähti varaus kymmeneen näytökseen. Uusia tuttavuuksiakin on tiedossa, vaikka mm. monena vuonna Luxemburgissa jo esiintyneet Akram Khan, Kaori Ito ja Sidi Larbi Cherkaoui ovat jälleen ohjelmistossa. Odotan aivan erityisesti Akram Khanin ja Israel Galvánin yhdessä koreografioimaa ja esittämää teosta Torobaka.

(kuva Luxemburgin kaupungin teattereiden esitteestä, ©Jean-Louis Fernandez)

Akram Khan on Britanniassa syntynyt, bangladeshilaista alkuperää oleva tanssija, jonka erityisosaamista on intialainen kathak-tanssi. Olen jo aikaisemmin päässyt nauttimaan hänen koreografioistaan, joissa on useimmiten hyvin omaelämänkerrallisia elementtejä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Khan nousee lavalle toisen, täysin eri tyyliä edustavan tanssijan kanssa. Muistan hyvin loisteliaan Sacred Monsters -koreografian Sylvie Guillemin kanssa. Hänet nimitettiin Pariisin oopperan tähtitanssijaksi jo 19-vuotiaana itsensä Nurejevin toimesta. Myös Juliette Binochen on Akram Khan onnistunut houkuttelemaan tanssimaan kanssaan.

Tällä kertaa on siis vuorossa kathakin ja intialaisen tanssiperinteen yhdistäminen Israel Galvánin moderniin flamencoon. Veikkaan, että tästä spektaakkelista ei vauhtia ja menoa tule puuttumaan! Israel Galváninkin olen ehtinyt lavalla nähdä jo pariinkin kertaan, joten tiedän, että häneltä on lupa odottaa aina jotain uutta ja erikoista – perinteiseen flamencoon pohjaten kuitenkin.

Tästä aiheesta ja näistä hienoista tanssiesityksistä ja Luxemburgin teatteritarjonnasta voisi jatkaa juttua pitempäänkin. Palataan asiaan sitten näytösten jälkeen. Ensimmäiset ovat tiedossa lokakuussa ja kevätkaudella maaliskuulle niitä osuu jopa kolme!

Kehotan lämpimästi kaikkia kiinnostuneita lähtemään teatteriin. Esityksiä löytyy täällä Luxemburgissa monilla kielillä, ranskaksi, saksaksi, luxemburgiksi ja englanniksi. Myös amatööriteattereita Luxemburgissa tomii, jos haluaa nähdä italian- tai vaikkapa espanjankielistä teatteria. Jos kiinnostaa, niin googlettakaa ja lähtekää nautimaan kultuurielämyksistä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

I Basically Travel

Musings and observations of a rucksack traveller

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Vastaisku ankeudelle

- ja joskus vähän muutakin

sannan kupla

Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

Our Osaka Blog

A British-Finnish family's experience of living in Japan

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

Kuulumisia Kataloniasta

Elämää Espanjan Kataloniassa, vuorilla ja rannikkokaupungissa

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

Langanlaiha

- ja joskus vähän muutakin

%d bloggers like this: