Kodinhoitoa ja kärsivällisyyden opettelua

Published 7.8.2014 by ainosalminen

IMG_0262

George Clooney menossa naimisiin nyt minä päivänä hyvänsä!

Espanjan nuori uusi kuningaspari poseeraa tyttärineen Mallorcan palatsin edustalla!!

Uutiset täältä vanhasta kotikaupungista Loimaalta ovat vähän vaatimattomampia – maailmanluokan tapahtumat ovat tämän kesän kylmistä realiteeteista kaukana. Eksotiikkaa vierailuuni tuovat tosin äidin asuntoon uutuutena kotiutuneet rollaattori ja jumalattoman suuret lääkedosetit. Teneriffan kalliorinteet ja lasten mekastus uima-altaalla vaihtuivat parissa päivässä lonkkaleikkauksesta toipuvan iäkkään äidin kodinhoitajan rooliin.

Otin siskolta ja veljeltä vetovuoron pariksi viikoksi. Tukena ja apuna ovat onneksi myös hienosti toimiva kotisairaanhoito ja muut tukipalvelut. Taustalla on erittän tyypillinen ja banaali kaatuminen, lonkan murtuminen, leikkaus ja proteesin asennus. Kuten lääkärikin totesi, näitä rutiinileikkauksia tehdään päivittäin ja vieläpä erittäin huonokuntoisillekin vanhuksille.

IMG_0634

Oma äitini ei ole koskaan ollut erityisen liikunnallinen ihminen. Liikkuva toki, autoileva ja matkustelevakin vielä muutama vuosi sitten. Jossain vaiheessa sitten motivaatio kaikkeen kodin ulkopuoliseen toimintaan hiipui, liikuntakyky heikkeni ja lopulta lähikaupassa käyntikin oli tuskien taival.

Lonkkaleikkauksesta toipuminen ei ole temppu eikä mikään, jos vain motivaatiota riittää. Fysioterapiaa on tarjolla ja jumppaohjeita tarjotaan. Jos potilas on ollut liikunnallinen ja suhteellisen hyväkuntoinen ennen leikkausta, on toipumisennustekin kohtalaisen hyvä. Tällaisella potilaalla voisi ajatella motivaationkin olevan kunnossa: entinen liikkuvuus halutaan takaisin.

Mutta mitenkä on sellaisen potilaan laita, jolla ei ollut sitä liikkuvuutta, jota haluta takaisin? Miten saada hänet noudattamaan kuntoutumista tukevaa ruokavaliota, kun ruoka on maistunut huonosti jo ennen tapaturmaa? Miten motivoda häntä kuntoutumaan, ravitsemaan itseään asianmukaisesti, kun rollattorin avulla hän « pärjäilee » eikä kenties haaveile paremmasta.

Pakottamalla, kiristämällä, uhkailemalla, suostuttelemalla?

Ehkä sittenkin järkeä puhumalla ja omaa tahtia hidastamalla. Kärsivällisyys on hyve, joka minulta usein tuntuu täysin uupuvan. Nyt sitä pitää harjoitella.

IMG_0635

Tässä pohdittavaa seuraaviksi päiviksi ja varmasti myös sen jälkeen, kun täältä palaan takaisin Luxemburgiin ja töihin. Meidän kolmen sisaruksen kesälomat on pidetty, eikä äidin luona enää päästä käymään yhtä usein kuin tämän kuluneen kuukauden ajan. On luotettava palvelujen toimivuuteen ja äidin kykyyn löytää motivaatio päästä vielä omille jaloilleen. Tai sitten hyväksyä se, ettei hän sitä halua.

Samassa tilanteessa ovat monet vanhukset, yksin tai perheineen. Joillakin on kotona sairas puoliso, josta ei enää pystykään huolehtimaan. Toisella ei ole lapsia tai läheisiä, jotka voisivat tulla tueksi. Kaikki eivät asu pienellä paikkakunnalla, jossa säästötoimista ja hoitajapulasta huolimatta palvelut pelaavat ja vieläpä hymyssä suin. Näin sekä sairaalassa, terveyskeskuksessa että kotipalvelussa. Kiitos!

IMG_0263

Anekdoottina tähän loppuun: pikkupaikkakunnalla löytyy vielä ihmisiä, jotka luottavat toisiinsa, ovat reiluja – kyllä täälläkin auton ovet yöksi laitetaan lukkoon, mutta kokolailla lintukodolta tämä isompiin kaupunkeihin verrattuna vaikuttaa. Minä sain paikallisesta pyöräkorjaamosta polkupyörän vuokralle 10 päväksi. Hintaa kysyessäni vastaus oli « nooooh, kattotaa sitä sit ko tuat pyärän takas » !!!

Loimaa ❤ ❤

One comment on “Kodinhoitoa ja kärsivällisyyden opettelua

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Laura's Itinerary

- ja joskus vähän muutakin

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

%d bloggers like this: