Doctor Wladimir ja kanarialainen korvatulehdus

Published 15.8.2014 by ainosalminen

IMG_0495

Kun kesäloma alkaa hiljalleen päättyä ja töihinpaluu on edessä tiistaina, on kenties aiheellista paljastaa, tuliko hyvä loma vai huono loma, ja se, kumpi vei voiton – Lasten paratiisi vai aikuisten helvetti?

Kesälomani kaksi ensimmäistä viikkoa oli varattu perhelomailuun – ensimmäistä kertaa elämässäni siinä muodossa, että olin itse ”vanhemman” roolissa.  Koska avomiehen kanssa yhteistä lomaa oli vain kaksi viikkoa ja lomaseurana oli miehen 8-vuotias tytär, päädyimme helppoon ratkaisuun ja varasimme luxemburgilaisen lentoyhtiön valmismatkan Teneriffalle. Hotelli oli hyvätasoinen All inclusive ja mikä tärkeintä, siellä toimi Luxiclub-kerho lapsille, ja toiminta oli ranskankielistä. Tarkoituksena oli mennä lapsen ehdoilla, mutta kuitenkin niin, että me aikuisetkin saamme omaa aikaa ja rauhaa.

Tässä suhteessa loma onnistui täydellisesti.

10536568_263426603864344_2619347763183241980_o

Blogiemäntä ja piraattityttö Atlantin aalloissa

Neljäntenä lomapäivänä käärme luikerteli paratiisiin. Ilmeisesti lento, nautiskelu hotellin kylpylässä sekä perinnöllinen alttius kaikki yhdessä loivat hedelmällisen maaperän, jolle tunkeutui kutsumaton vieras – KORVATULEHDUSBAKTEERI!!!! Ensin sairastui avomies, sitten tyttärensä Victoria, silkasta liiallisesta sukeltelusta altaan voimakkasti klooratussa vedessä. Jos tästä kurjuudesta jotain positiivista yrittää etsiä, niin meikäläisen kauan kadoksissa ollut espanjankielen taito ponnahti pinnalle jostain muistin syövereistä. All is not lost 🙂

Hotellin vastaanotto suositteli lääkärin kutsumista suoraan hotellille ja teki sen puolestamme. Vajaan tunnin kuluttua huoneen ovella kolkutti espanjaa venäjäksi murtaen puhuva Doctor Wladimir – venäläisen isän ja moldovalaisen äidin jälkeläinen, joka siskonsa jalanjäljissä oli löytänyt tiensä Teneriffalle. Hän puhui englantia, espanjaa ja vähän ranskaakin kaikkea sekaisin. Reseptiä kirjoittaessa vasta riemu repesi, kun tohtori huomasi, että hänellä ja potilaalla on sama syntymäpäivä – vain kahden vuoden erolla! Saimme kahdenkympin alennuksen 🙂

Siitä minä sitten hyppäsin taksin kytiin ja hurautin apteekkiin – la farmacia – hakemaan korvatulehduslääkkeitä. ¿Me esperas un momentito? Ja kuskihan odotti ja vei minut takaisin hotellille ostokset suoritettuani. Kyydin hinta ida y vuelta 4 euroa.

Seuraavana päivänä Victoria alkoi valittaa korvaansa.  Ajateltiin, että otetaan tällä kertaa taksi suoraan sille lääkäriasemalle, josta Doctor Wladimir oli tullut. No, tämä moka meni sitten meikäläisen piikkin, sillä katsoin kartasta paikan väärin ja löysimme itsemme lähinnä paikallisille tarkoitetulta terveysasemalta. Jo ovella tervetulotoivotuksena oli plakaatti: If you do not speak spanish bring an interpreter with you! 

Vastaanottotiskin takana tuhti espanjalaisrouva puhkui ja puhisi: voi näitä turisteja, ei ollut eurooppalaista sairaanhoitokorttia, lapsi on äitinsä vakuutuksessa, äiti ei ollut mukana ja herra ties missä synnissä nuo kaksikin varmaan elävät. Tässä vaiheessa sain varmaan sairasta lasta katsomalla ärhäkkään luonteeni kuriin ja otin käyttöön kauneimmat espanjankieliset korulauseet. Laskin katseeni ja esitin hätääntynyttä – la niña no està bien. Tämä daami oli selvästikin paikan päällikkö, jota lääkäritkin kumarsivat. Oli luikerreltava hänen suosioonsa. Ja kas, pikkuhiljaa paperit saatiin täytettyä ja käteismaksu suoritettua (rahat muuten menivät suoraan daamin taskuun, liekö siellä mitään kassalaatikkoa ollutkaan).

Victoria pääsi nopeasti tohtori Fernandon vastaanotolle, ja muutaman hetken kuluttua olimme taas reseptit kourassa matkalla apteekkiin – la farmacia (kielen oppiminen perustuu siis toistoon, ja sitä todentotta oli vielä tulossa!)

Nyt oli sitten uiminen ja altaassa riehuminen kielletty niin isältä ja kuin tyttäreltäkin. Saimme matkaoppaamme, ihanan jämptin sveitsiläisen Ursulan kanssa vaivattomasti sovittua suunnitellun vesipuistoretken vaihtamisen retkeen Loro Parqueen.

IMG_0564 IMG_0573

Kaksi päivää tämän jälkeen illallispöydässä Victoria kirkkain silmin esittää kysymyksen: Isä, miksi sun korvasta tulee verta?

Eli ei muuta kuin seuraavana aamuna lähdimme sairaalan päivystykseen. Siellä ei minun kielitaitoani tarvittu, vaan turisteille oli oma vastaanottonsa, jossa meistä huolehti ranskaa sujuvasti puhuva belgialaismies. Paperit täytettiin ja avomies ohjattiin sairaalan uumeniin lääkäriä odottamaan. Helteen uuvuttamina odottelimme ulkona varjossa (odotushuonekin oli, mutta siellä ei ilma liikkunut lainkaan), Victoria nukahti viereeni ja minä keskityin heiluttelemaan viuhkaani. Puolentoista tunnin kuluttua avomies ilmestyi paikalle paperinivaska kourassaan. Diagnoosina märkivä korvatulehdus ja uudet lääkkeet. Suunnaksi siis taas la farmacia.

Molempien potilaiden korvasärky heikkeni ja tulehdus parani. Yöllisiä heräämisiä kipujen takia, lääkkeiden annostelua, korvatippojen tiputtelua. Aikamoista sairaanhoitajan hommaa, mutta potilaat olivat kyllä ihania ja kiitollisia. Victoriakin nuoresta iästään huolimatta sisäisti hienosti uintikiellon ja keskittyi muihin aktiviteetteihin.

Mutta, jotta saadaan varmasti alan sanasto espanjaksi haltuun, kerrotaan vielä viimeinen episodi (no, toiseksi viimeinen itse asiassa, sillä viimeinen näytös näyteltiin vielä Luxemburgissa).

Kaksi päivää ennen lähtöä avomies sanoi, että haluaa vielä piipahtaa lääkärillä varmistamassa, ettei lentomatkalle ole estettä. Syynä tähän oli korvakivun ja märkimisen loputtua edelleen vaivannut korvien lukkiutuminen ja tinnitus.

10524307_264876823719322_5248697615736937003_n

Tällä kertaa jätimme Victorian klubille ja taivalsimme alas rantabulevardille. Osuimme oikeaan paikkaan ja löysimme Doctor Wladimirin klinikan. Paikalla oli espanjalaislääkäri, joka tehokkaasti tarkasti avomiehen korvat ja antoi lentoluvan. Tinnitus ja muut oireet paranisivat parissa viikossa. Paranemisen vauhdittamiseksi hän suositteli korvatippojen vaihtamista myös kortisonia sisältävään valmisteeseen. Erikoishinta kontrollikäynnistä oli vain 25 euroa. Huojentuneena lähdimme siis marssimaan kohti apteekkia – la farmacia.

Onneksi tällä tarinalla oli onnellinen loppu. Sen varmisti heti ensimmäisenä arkipäivänä luxemburgilainen tohtori Beck, korvalääkäri. Avomiehen korvat imuroitiin tyhjäksi ja hänelle määrättiin höyryhengitystä ja nenäsuihketta. Ja taas me mentiin – arvaa minne??? Ei, ei ollut la farmacia vaan Apdikt. Ja hallelujaa! Kolmen päivän kuluttua kuulo oli palautunut normaaliksi eikä pään sisältä enää kuulunut ääniä.

10562508_264263460447325_8457281238706754195_o

¡Olé!

One comment on “Doctor Wladimir ja kanarialainen korvatulehdus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

I Basically Travel

Musings and observations of a rucksack traveller

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Vastaisku ankeudelle

- ja joskus vähän muutakin

sannan kupla

Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

Our Osaka Blog

A British-Finnish family's experience of living in Japan

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

Langanlaiha

- ja joskus vähän muutakin

%d bloggers like this: