Syksyn sävel

Published 25.8.2014 by ainosalminen
IMG_0781

Näkymä Talvipuutarhalta Töölönlahdelle

 

Näin, laitetaanpa tähän alkuun ihanan aurinkoinen kesäkuva piristykseksi. SYKSY tuntuu olevan päivän sana niin Suomessa kuin täällä Luxemburgissakin. Suomessa oli sentään upea kesä, mutta tällä Luxemburgissa se taisi suorastaan jäädä väliin.

Olin itse poissa neljä viikkoa, joten ihan varma en voi olla! Kaksi viikkoa takuuaurinkoa Teneriffalla ja toiset kaksi kaunista kesäviikkoa Loimaalla. Lämpimillä keleillä on niin helppo olla ja elää. Aamulla mekko niskaan tai päivän ohjelmasta ja valitusta kulkuneuvosta riippuen kenties shortsit ja hihaton paita. Sitten vaan menoksi, pyöränselkään, pitäjää kiertämään ja vanhoja tuttuja kulmia ihmettelemään.

IMG_0637

Lentokoneella kun matkustaa ovat siirtymäajat paikasta toiseen ja myös tilanteesta toiseen koko lailla nopeat. Aina ei mieli ehdi mukaan. Veikkaisin tosin, että jos Suomen kesän ja Luxemburgin syksyn erottavat 2000 km olisi taivaltanut autolla, ei sekään olisi asianlaitaa muuttanut.

Mieli jäi Suomeen, kesään ja lomaan. Sinne jonnekin. Aikamoista takkuamista tämä elokuun loppu tällä kertaa. Yleensä syksy (tämähän on siis meillä täällä yleensä parasta lomakautta eikä suinkaan syksyä laisinkaan!!!) on ollut minulle uuden alkua, projekteja, suunnitelmia, innostusta. Kaikkea kivaa ja positiivista. Nyt ei. Ei ainkaan tänään.

 

Sadetta ja 13 astetta. Siitäkö tämä johtuu?

IMG_0833

Töistä kotiin tänään illansuussa 😦

  • Äiti jäi rollaattorin kanssa mutta positiivisin mielin vilkuttamaan, kun lähdin. Ei siis akuttia huolta hänestä. Vai painaako tämä juttu kuitenkin jossain mielen ja sydämen syvyyksissä?
  • Miesystävä muuttaa kahden vuoden seurustelun jälkeen luokseni asumaan. Harkittu ja odotettu askel, mutta kalvaako piiloahdistus monen yksinasumis- ja sinkkuvuoden jälkeen kuitenkin?
  • Ne blogin nimeksikin valitut 5 kymppiä lasissa ovat tosiasia muutaman viikon kuluttua. Mikäs tässä. Peilistä katsoo ihan pirtsakka, terve ja nuorekaskin keski-ikäinen. Mitäs jos villityksen sijasta sittenkin tulee vollotus?
  • Ruokavalion perusteet ovat kunnossa, vaikka ainahan voi vähän ”kiristellä” ja ”siivota”. Treenit omavalmentajan kanssa tehdään tuttuun tapaan kahdesti viikossa. Mieli tekisi rikkoa tuttuja kuvioita. Ehkä jotain uutta ja erilaista salitreenien rinnalle ja osittain niiden tilallekin. Kaipaan vaihtelua, vanhat jutut kyllästyttävät. Miksi kaikki maistuu vähän puulta enkä silti saa repäistyä itseäni kohti uutta?

Onko tässä nyt jotain ihan oikeita ongelmia vai jotain vitamiininpuutosta? Onko moottorista vaan veivi irti eikä käynnistys onnistu?

Tässä on nyt kaikki edellytykset sortua hoitamaan tätä ”oloa” kaikin väärin keinoin. Liikaa hyviä juomia, liikaa raskasta ruokaa. Seen it, done it, been there.

Toinen kuolleena syntynyt idea olisi hakea puuttuvaa motivaatiota ulkoapäin. Syksy on alkuvuoden ja kesänalusajan tavoin kuntokuurien ja ihannevartalon tarjoajille kulta-aikaa. Valmennuksia on taas tarjolla netissä ruudun täydeltä. Ei enää tätä. Muista: olet nettivalmennuskiellossa!

Tällä kertaa voisi ehkä ihan rauhassa ottaa itselleen aikaa. Nämä ”olot” yleensä paranevat itsestään, vuodenajasta riippumatta. Ei pidä vajota epätoivoon eikä toisaalta yrittää väkisin.

IMG_0792

Voi lähteä ulos haukkaamaan happea. Kasata upeista sesongin tuotteista itselleen hemmottelulautasen. Keittää kauniiseen kuppiin hyvää teetä. Antaa ajatusten hautua. Inspiraatio ja motivaatio tarvitsevat kasvualustaa.

 

Voi mennä ajoissa nukkumaan.

Huomenna on uusi päivä.

5 comments on “Syksyn sävel

  • Me koimme sitten samanlaisen yllättävän ’pudotuksen’ samaan aikaan, vaikka syyskesä yleensä on minunkin voima-aikaani. Joka päivä uimista (asumme saarella), puutarhailua ja illat grillailua omalla terassila ja sitten se viikon kylmä sadekausi. Minä putosin täydelliseen uupumukseen, aivan kuin virta olisi kytketty pois. Se väsymys ei häipynyt, joten kävin omalla lääkärlläni jopa otattamassa kilpirauhaskokeen, jonka tulosta nyt odottelen.

    Sinulla on omavalmentaja ja ruokavalioasiat kunnossa, minulla on vuosi sitten yksityislääkärillä otetut viisivuotistestit, joiden mukaan kaikki on huippua hyvästä kolestrolista verensokeriin ja kaikki siltä väliltä ja siltä on tuntunutkin tähän syyskesään asti. Ehkä tämä on vain jokin murros. Joku vaihe, joka tuli ja menee kohta pois. Toivon niin.

    Kaikki rutiinit kannattaa rikkoa. Minua ei ikinä saisi salille, sillä olen happityyppiä eli uimista luonnonvesissä, hiihtoa, patikointia, puutarhailua ja kolmenkymmenen vuoden jälkeen taas hevosen selkään. Paha ratsastusonnettomuus isolla hannoverilaisella vuosikymmeniä sitten pidätti minua satulasta, kunnes paras ystäväni vei minut issikkatallille ja se oli menoa. Ystäväni osti oman hevosen ja minä saan aina ratsastaa tallin vanhalla daamilla, jolla vain harvat ja valitut enää saavat. Voimme lähteä joka kerta maastoon kera issikoiden, ei mitään tylsää maneesia. Monia rutiineita voi iskeä rikki ja alkaa tehdä uusia juttuja. Bloggaaminen oli minulle uusi juttu 14.2.2009, kun mieheni avasi minulle blogin ystävänpäiväyllätykseksi. Tarkoitus oli pyrkiä yliopistoon opiskelemaan kirjallisuutta, kun kuopuskin vihdoin oli yliopiston (eri kaupungissa;) seinien sisällä, mutta bloggaaminen vei. Nyt se on rutiinia ja vie paljon aikaa, joten sitä alkaa miettimään, näkyykö missään uutta huippua. Puutarhakin on aikaa sitten muuttunut salaisesta julkiseksi eri medioissa, joten ei siitä enää, mutta miten olisi olla tekemättä mitään, suorittamatta. Voiko levoton tuhkimo rauhoittua, virtaava vesi pysähtyä lammikoksi. En tiedä.

    Minäkin nautin teestä.Joskus juon hyvää kaakaota. Heittelen ajatuksia ilmaan, niitä uusien ideoiden siemeniä ja katson itääkö niistä mitään vai ei.

    ’Olot’ paranevat varmaan itsestään, mutta kun minä en edes tunne sanaa kärsivällisyys, pysähtyminen, olla vaan. Olen niistä hyvä muille puhumaan, mutta olenko edes itse läsnä omassa elämässäni. Olla aiodsti läsnä eikä jo miettiä seuravaa suoritettavaa asiaa. No joskus on sellaisia auvoisia hetkiä, kunnes kaikki taas ryöpsähtää…

    Tulipa pitkästi. Tämä olisi pitänyt kirjoittaa omalle wordille. Tai ei miettiä ollenkaan, sillä pitää alkaa virittyä keskiviikon haastatteluun, joka koskee tietenkin taas bloggaamista. Mitähän uutta keksisin nyt sanoa…

    Hyvä aihe, Aino♥

  • Kiitos kun jaoit ajatuksiasi ja kokemuksesi, Leena. Tykkään tuosta mainitsemastasi ajatusten heittelemisestä ilmaan …. monet niistä tippuvat varmasti rähmälleen maahan mutta kenties jokunen istahtaa olkapäälle, korvan viereen kuiskimaan. Lykkyä haastatteluun!

  • Kiitos! Tuli vielä mieleen Loimaa. Isäni on kotoisin Säkylästä. Minä olen syntynyt Turussa, jolloin asuimme Yläneellä ja sisareni Loimaan sairaalassa, jolloin asuimme jo Säkylässä. Tämä virtaus siksi, että kävin lukemassa myös tekstisi Loimaasta. Tunnen Loimaalta vain kirjailija Marja-Leena Virtasen, joka on kirjoittanut mm. koskettavan Kirjeitä kiven alle. Hänen kanssaan olen saanut viettää mm. yhden hauskan illan kirjamessujen yhteydessä. Tässä Marja-Leenan kanssa vielä kirjamessutunnelmissa http://leenalumi.blogspot.fi/2011/10/kirjamessuterveisia-marja-leena.html

    • Kas vain, näin tällaisia yhtymäkohtia löytyy! Loimaalaisia ovat myös kirjailija Tuula-Liina Varis ja jo edesmennyt taiteilija Alpo Jaakola. Marja-Leena Virtanen ei ole itselleni tuttu. Täytyypä tutustua!

  • Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

    Mielilandia

    - ja joskus vähän muutakin

    I Basically Travel

    Musings and observations of a rucksack traveller

    Martan matkassa

    - ja joskus vähän muutakin

    Viherjuuria

    - ja joskus vähän muutakin

    Vastaisku ankeudelle

    - ja joskus vähän muutakin

    sannan kupla

    Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

    Our Osaka Blog

    A British-Finnish family's experience of living in Japan

    Terkkuja Leilalta Italiasta!

    - ja joskus vähän muutakin

    KOKOVARTALOFIILIS

    Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

    Kuulumisia Kataloniasta

    Elämää Espanjan Kataloniassa, vuorilla ja rannikkokaupungissa

    kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

    - ja joskus vähän muutakin

    Ajatuksia Saksasta

    - ja joskus vähän muutakin

    Soolona maailmalla

    Ainahan se on mielessä. Matka.

    Langanlaiha

    - ja joskus vähän muutakin

    %d bloggers like this: