Hiljaa hyvä tulee eli ei liikaa kerralla

Published 2.9.2014 by ainosalminen

photo 1
Kun olin julkaissut edellisen kirjoitukseni, mitä ennen olin sitä lukenut ja korjannut ja oikolukenut useampaankin kertaan, nukuin hyvän ja pitkän yön jos toisenkin, ja kas, kuten arvelinkin alkoivat asiat loksahtaa kohdilleen. Odotus palkitaan, vaikka odottaminen ja kärsivällisyys eivät yleensä lukeudu hyveisiini.

Lomat on vietetty, mieli on virkaä ja kroppa rento. Ei mitään syytä, miksi ei olisi reippaana kustannuspaikalla ja innoissaan suunnittelemassa syksyn liikuntajuttuja ja muita harrastuksia. Aina ennenkin olen ollut syksyllä pirteä. Syksy, uuden alku – reips reips takaisin tuttuihin rutiineihin tai uusiin kuvioihin. Tänä vuonna vaan ei kesäkään ollut ihan tavallinen.

VÄSYMYS, henkinen sellainen. Jonkinsortin henkinen PAKKO singahtaa liikkeelle ensimmäisten lehtien punertuessa. AHDISTUS siitä, kun jumittuu lähtötelineeseen. EPÄVARMUUS siitä, mitä syksy ja tulevat kuukaudet tuovat mukanaan.

photo 2

Joku näistä, kenties kaikki yhdessä. Liika on liikaa.

Sattuuhan näitä elämässä juttuja, kivoja ja vähemmän kivoja, mutta eihän tässä mitään maailmaa järisyttäviä mullistuksia tai mitään suurta traumaa ole käsillä. Vaan kyllä se niin joskus on, että kun näitä ”pikkujuttuja” sattuu kohdalle useampia kerralla niin meikäläisellä ainakin pääkoppa alkaa sauhuamaan siihen tahtiin, että savun hälvenemiseen menee aikansa.

Juuri nuo asiat, joita listasin, kaikki yhdessä ja yhtä aikaa eri komplikaatioineen aiheuttivat pientä kisa(kesä?)väsymystä. Nyt kun syy näyttäisi olevan selvillä, ei muuta kuin rauhallisesti eteenpäin. Tähän ei nyt sovi lisätä uusia harrastuksia, ei jokaviikkoista joogatuntia eikä luxemburgin kieliopin pänttäystä. PItää muistaa, että harvoja asioita on PAKKO tehdä, eikä niiden tekemättä jättämisestä ainakaan ole mitään syytä AHDISTUA, itselleen siinä vaan tekee hallaa. VARMUUTTA tulevasta ei ole koskaan, joten eipä kannata sitäkään ylenpalttisesti miettiä.

Asiat hoituvat ajallaan. Avomies on nyt virallisestikin avomies,  muuttohässäkkä on suurinpiirtein hoidettu, ja varmaan loputkin  hänen tavaransa löytävät komeroistani hiljalleen omat paikkansa. Äiti toipuu omaan tahtiinsa, ei minun tehokkuusajatteluni ja toiveideni mukaisesti. Positiivista palautetta on jo tullut hänen voinnistaan. Tämän sesongin hittiruokavaliot ja hiit-treenit voi ehkä jättää toisten kokeiltavaksi. Ommmmmm-olon saavuttaa vähemmällä suorittamisella ja asioiden haluamisella.

IMG_0810

Ensimmäisenä kutkuttaa kuitenkin jo hieman luxemburgin kielen opintojen jatkaminen. Kaksi vuotta sitten kesällä suoritin ykköstason. Tunteja oli yksityisessä kielikoulussa iltaisin kolme aina töiden jälkeen kolmen viikon ajan. Se sopi silloin, moiseen en nyt syksykaudella työmatkojenkaan vuoksi voi ryhtyä. Olen ajatellut hieman vetreyttää silloin opittua omin nokkineni ja netin avustuksella. Kenties sitten jossain vaiheessa ottaisin lisäksi yksityistunteja.

Luxemburgin kielihän on vasta kovin nuori kieli kieliopiltaan. Puhuttuna kielenä toki se on ollut olemassa jo kauan. Luxemburg tuli valtion viralliseksi kieleksi ranskan ja saksan rinnalle vasta vuonna 1984. Kieliopista ja oikeinkirjoituksesta väännettiin pitkään kättä, ja moni on oppinut puhumaan lähes ilman kielioppia ja kirjoittaa kieltä ”niin kuin sitä lausutaan”. Vaikka Luxemburg on pieni kooltaan, löytyy myös paikallismurteissa variantteja. Luxemburgia puhuvia lasketaan maailmassa olevan vain noin 400 000. Olisihan se aika hauskaa kuulua tuohon pieneen joukkoon. Melkein kuin puhuisi jotain salakieltä 🙂 photo 4

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

I Basically Travel

Musings and observations of a rucksack traveller

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Vastaisku ankeudelle

- ja joskus vähän muutakin

sannan kupla

Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

Our Osaka Blog

A British-Finnish family's experience of living in Japan

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

Langanlaiha

- ja joskus vähän muutakin

%d bloggers like this: