Aurinkoista eloa

Published 20.9.2014 by ainosalminen

IMG_0958

Aivan kuten viikko sitten lauantaina, tämäkin viikonloppu alkoi omalla rauhalla…. ooohh 🙂 Hyvää kahvia Nespresso-keittimellä (What else?) ja siihen kaveriksi kauraleselettunen. Tämä vanha tuttu lettunen juontaa juurensa muutaman vuoden takaiseen Dukan-dieettiini (kyllä kyllä, sekin on tullut kokeiltua!!). Se pitää nälkää ihan kohtuullisesti, eikä kaloreitakaan ole varmaan puoliakaan siitä, mitä meikäläisen perinneaamupalaksi muodostunut mustikkahyve sisältää. On nimittäin nyt vähän tarve keventää, ettei tarvi lähteä ostamaan koko garderoobia uusiksi. Näin siitä huolimatta, että syön terveellisesti, kokolailla paleosti, luomua ja lähituotantoa suosien. Kalori on kuitenkin kalori, eikä luomuruoka sinällään ketään laihduta eikä niitä hyviäkään rasvoja voi ihan mielinmäärin kurkustaan alas tunkea. Lettunen siis valmistuu seuraavasti:

  • 1 kanamuna
  • 2 kukkurallista rkl kauralesettä
  • 1 tl psylliumia (ei pakollinen)
  • 3 rkl rahkaa tai luonnonjugurttia
  • ripaus suolaa

Kaikki ainekset sekoitetaan ja paistetaan tipassa rasvaa pannulla. Lettupannukin toimii hyvin. Tätä perusreseptiä voi helposti varioida. Kokonaisen munan voi korvata parilla kolmella valkuaisella, suolan sijasta voi lisätä vaniljaa, kanelia tai kookosta. Tämän aamun lettu ehti hävitä lautaselta ennen kuin hoksasin, että kuva olis ollut kiva. Tässä sen sijasta ne toissaviikkoiset kaalikääryleet. Olivat maukkaita ja maistuivat hyvin perheen ranskalaisellekin.

IMG_0934 Lopusta kaalista avomies muuten teki mahtavan maukkaan potéen. Kaalin sydänosa leikattiin neljään osaan ja ryöpättiin (ryöppäysvesi ja siihen liuennut kaalin kitkeryys kaadetaan pois). Sitten porsaan keittoliha kiehumaan, vaahto kuorittiin pois ja sekaan lisättiin savukasleria ja makkaroita. Pippuria, lihaliemikuutio, timjamia ja laakerinlehtiä mausteeksi. Muutama jääkaapista löytynyt porkkanakin sinne eksyi. Lauantai-iltana keiteltiin ja sunnuntaina maisteltiin lämmitettynä. Tämä oli kyllä niin pehmeänmakuista ja suussasulavaa, että oksat pois!! IMG_0961 Olin jo tuossa aamupäivällä nauttimassa kävelystä kaupungilla. Lähinnä harrastin ikkunaostoksia, mutta piipahdin myös sisään asti pariin käsilaukkuliikkeeseen. Etsin nimittäin itselleni syntymäpäivälahjaa. Löysin kaksi ihanaa vaihtoehtoa, farkunsininen Nina-laukku Le Tanneur -kaupasta ja sinkinharmaa Saint Martin -laukku Renouardin valikoimista. Molemmat ovat klassisia malleja, sopivat arkeen ja työpäiviin. Kumpaankin malliin on tarjolla samaa nahkaa olevat lompakko ja meikkipussi. Hetken mietittyäni päädyin siniseen Nina-laukkuun, sillä sen etuna on useat sisätaskut ja ennenkaikkea laukun sisällä oleva tilanjakaja. Olen nykyiseen laukkuuni niin perusteellisen kyllästynyt, sillä se ei yksinkertaisesti ole toimiva. Laukku on musta, laukun vuori on musta (eikä sieltä näin ollen löydä yhtään mitään). Laukku on hieman liian pieni ja sisätaskutkin ovat jotenkin ihan väärän malliset ja -syvyiset. Uuden laukun toivon täyttävän kaikki toiveeni. Siihen mahtuu hienosti tablettikin. Kenties tämä on nyt vihdoin se TÄYDELLINEN käsilaukku. Ystävällinen myyjä kirjoitti kaupan käyntikortille kaikki tuotekoodit. Ei muuta kuin luovutan kortin avomiehelle, jonka ei tarvitse pähkällä, mitä minulle osaisi ostaa lahjaksi. Yllätysmomentti tällaisessa lahjansaamisessa on tietenkin pyöreä nolla, mutta ei kai se tässä iässä enää ole niin tärkeää.

IMG_0963

Alkuviikosta vielä lupailtiin sateista viikonloppua, joten aamusumun hälvettyä esiin tullut aurinko yllätti se kylläkin oikein mukavasti. Tämän postauksen kuvat on kaalikääryleitä lukuunottamatta napsittu tänään kaupunkireissulla.

IMG_0957

3 comments on “Aurinkoista eloa

  • Ei mitään yllätyksiä: Pitää saada itse valita;) Olen laukkufriikki, mutta yritän pitää itseni aisoissa. Viimeksi löysin unelmalaukun Salzburgista, siinä on hempeää pinkiä ja luonnonvalkoista ja kaikki muu on paitsi ei tilanjakajaa, mutta jostain syystä en sitä suvella kaipaakaan. Talvilaukkuni on viininpunainen ja pysyy pystyssä kuin salkku ja siinä on tilanjakaja. Mutta tuo eka on todeksi tullut unelma. Farkkusininen on hyvä väri nahassa.

  • Kiitos! Taisin kirjoittaa hieman huolimattomasti… otan siis kääryleistä kunnian kokonaan itselleni 🙂 Ranskassa kääryleiden sijasta täytetään koko kaali, joten tämä oli miehelle uutta. Kaalin sisäosien jatkojalostuksesta hän huolehti itse. Näin meidän kv. yhteistyö pelaa 🙂

  • Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

    Mielilandia

    - ja joskus vähän muutakin

    I Basically Travel

    Musings and observations of a rucksack traveller

    Martan matkassa

    - ja joskus vähän muutakin

    Viherjuuria

    - ja joskus vähän muutakin

    Vastaisku ankeudelle

    - ja joskus vähän muutakin

    sannan kupla

    Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

    Our Osaka Blog

    A British-Finnish family's experience of living in Japan

    Terkkuja Leilalta Italiasta!

    - ja joskus vähän muutakin

    KOKOVARTALOFIILIS

    Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

    kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

    - ja joskus vähän muutakin

    Ajatuksia Saksasta

    - ja joskus vähän muutakin

    Soolona maailmalla

    Ainahan se on mielessä. Matka.

    Langanlaiha

    - ja joskus vähän muutakin

    %d bloggers like this: