Sesongin herkkuja

Published 7.10.2014 by ainosalminen

IMG_1014 Oi ihanuus! Osterit ovat saapuneet kauppoihin. Sesonki alkaa syksyllä ja varsinaiset huippuhetket sijoittuvat luonnollisesti loppuvuoden juhliin, jouluun ja uudenvuodenaattoon. Näitä ihanaisia kirpeänpehmeitä herkkuja löytyy monen ravintolan alkupalalistalta, kalaravintoloissa niistä taiteillaan kokonaisia aterioita, useimmiten muiden merenelävien kanssa. Halpaa lystiä ne eivät ravintoloissa ole täällä Luxemburgissa, kaukana Atlantin rannikosta. Pariisissa, Brysselissä ja tietenkin merenrantakaupungeissa saattaa helposti törmätä pieniin kojuihin, jotka tarjoilevat ostereita, katkarapuja ja monenmoisia muita äyriäisiä, joista en Suomessa asuessani ollut koskaan kuullutkaan. Sanomattakin selvää, että meren antimien seuraksi voi ostaa lasillisen valkoviiniä tai muuta palanpainiketta. Merituulen puhaltaessa, sormet lievästi kohmeessa siinä on hyvä hörppiä suolalientä ja mutustaa jodinmakuista pehmeää osterin lihaa. Oooooh, seuraava miniloma on kyllä suunnattava Normandiaan tai Bretagneen. Tulisi kerralla vitamiini- ja kivennäisainevarastot täytettyä. Pitää vain muistaa olla liioittelematta Normandian maitotuotteiden kanssa, suolattu voi ja täysrasvainen kerma saattavat hetkessä kumota merenelävien terveysvaikutukset. IMG_1015Muita tänään marketissa silmiin osuneita tuotteita olivat kastanjat. Ne oli laitettu komeasti esille osterivalikoiman ja viiniosaston väliin. Pientä hätiköintiä sen sijaan oli mielestäni kylmähyllyn päädyssä komeillut erikoistarjous: hanhenmaksa eri muodoissaan! Tämäkin loppuvuoden juhlatuote oli jo nyt kovin laitettu framille.

Hanhenmaksaa monessa muodossa

Hanhenmaksaa monessa muodossa

Juustohyllyllä jo pelkästään camembertin valikoiminen saattaa ottaa aikansa, kuten kuvasta näkyy. Tekniikkana minulla on ensin eliminoida kaikki lämpökäsitellystä eli niin pastöroidusta kun termisoidustakin maidosta valmistetut juustot. Termisoinnissa maito kuumennetaan pastöroinnin tavoin, mutta ei niin korkeaan lämpötilaan. Jäljelle jäävät mikrosuodatetusta maidosta ja raakamaidosta valmistetut tuotteet. Mikrosuodatettua maitoa saadaan, kun maidosta erotetaan kerma, joka pastöroidaan. Rasvaton maito suodatetaan hienonhienon filtterin läpi, joka eliminoi maidosta bakteerit ja muut epätoivotut elementit. Lopuksi näin käsitellyt kerma ja maito yhdistetään uudelleen ja päästään kypsyttämään juustoa. Kuuleman mukaan näin valmistettu juusto on maultaan ja muilta ominaisuuksiltaan hyvin lähellä raakamaidosta valmistettuja juustoja. IMG_1018 Tämähän nyt lähti hieman sivuraiteille, mutta pointtina oli siis se, että ostoskärryyn päätyy eliminaatioprosessin jälkeen raakamaidosta valmistettua juustoa, olipa se camembertiä, brietä tai Saint-Felicieniä. Itse en aiemmin ole näihin yksityiskohtiin niin kovin kiinnittänyt huomiota, mutta kun avomies on brie-juuston lähteiltä Meaux’n kaupungista kotoisin, niin ihan mitä vaan ei enää uskalla kotiin kantaa! Ja onhan se todettava itsekin, että raakamaitojuustot ovat maukkaampia ja vanhenevat upeammin. Kaiken lisäksi näitä ihania herkkuja laidasta laitaan löytyy joka kaupasta eikä tarvitse varta vasten lähteä erikoisliikkeisiin. Tulevana viikonloppuna on tarkoitus maistella ostereita. Kunnon ranskalaisena avomieheni taitaa ostereiden avaamisen, itse en vielä ole tohtinut siihen ryhtyä. Pelkään veitsen lipsahtamista. Toki on myös mukavaa istahtaa välillä valmiiseen pöytään, kun kuitenkin useimmin itse olen hellan ääressä. Juustot jätämme suosiolla tämän viikon ohjelmasta pois. Mennyt viikonloppu vietettiin nimittäin juuri mainitussa Meaux’ssa. Pöydät olivat koreana sukulaisten luona, ja kaiken kruunasi monituntinen sunnuntailounas Christiane-tädin ja Aymeric-sedän luona. Nämä virkeät kahdeksankymmpiset herkkuttelijat ovat suvun gourmetkokkeja. Kunnon perinneruokaa laadukkaista raaka-aineista, aikaa ja vaivaa säästämättä. Lounas alkoi samppanjalla ja myös päättyi siihen. Väliin mahtui italialaisia antipasteja (Aymeric-sedän italialaisen suvun resepteillä), siiderissä haudutettua jänistä ja tietenkin herkullisia juustoja sekä jälkiruokatorttu luumuista. Taivaallista herkuttelua! Turha kai maininta, että illalla kotona ei vatsa kaivainnut enää mitään hiukopalaa 🙂

IMG_1004

Tata Christiane ja Tonton Aymeric – 80 v. and still going strong 🙂

4 comments on “Sesongin herkkuja

  • Voi vitsi mitä ihania ruokakuvauksia! Juustot ja hanhenmaksa saa veden kielelle täälläkin. Tuota ruokakulttuuria tulee kyl ikävä tääl koti-Suomessa. Ostereita en ole vielä koskaan uskaltanut maistaa….ehkä joskus?? 🙂

  • Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

    Laura's Itinerary

    - ja joskus vähän muutakin

    H niin kuin Hausfrau

    - ja joskus vähän muutakin

    Jaa määkö Pariisitar?

    Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

    Mielilandia

    - ja joskus vähän muutakin

    Martan matkassa

    - ja joskus vähän muutakin

    Viherjuuria

    - ja joskus vähän muutakin

    Terkkuja Leilalta Italiasta!

    - ja joskus vähän muutakin

    KOKOVARTALOFIILIS

    Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

    kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

    - ja joskus vähän muutakin

    Ajatuksia Saksasta

    - ja joskus vähän muutakin

    Soolona maailmalla

    Ainahan se on mielessä. Matka.

    %d bloggers like this: