Päiväni murmelina

Published 14.10.2014 by ainosalminen

IMG_0948

Tiedättekö sen tunteen, kun huomaa toimistolla, että työpäivä alkaa päättymään ja tajuaa, ettei ole kauheasta touhuamisesta huolimatta saanut oikein mitään aikaiseksi koko päivänä? Aamusta lähtien kaikki aloitetut hommat on toistuvasti keskeytyneet puhelinsoittoon, kiireelliseen viestiin, kollegan pysähtyessä toimiston ovelle kyselemään kuulumisia tai pyytämään neuvoa. Lopputuloksena on useampi aloitettu työtehtävä, eikä yhtäkään, jonka olisi saanut loppuun. Ajatuskin siitä, että huomenna joutuu aloittamaan saman homman alusta, ei todellakaan piristä. Murmelin herätys tiedossa aamulla 😦

Ainahan kaikkia töitä ei tietenkään saa tehtyä, mutta useimmiten ne pystyy katkaisemaan sopivaan kohtaan, josta seuraavana aamuna on helppo jatkaa. Työpöytä jää järjestykseen (tämä on tietenkin suhteellinen käsite….) ja päässä on selkeä ajatus siitä, missä mennään, mitä on tehty ja mikä vielä on hoitamatta. Yleensä työssä on jämptit määräajat ja prioriteetit, ja niitä on oppinut noudattamaan: ensin vastaan meppien sähköposteihin – heitä ei saa jättää odottelemaan,  sitten hoidan esimiehen minulle delegoimat tehtävät – häntäkään ei saa jättää odottelemaan. Edellisten istuntojen paperit ja prujut ojennukseen ja internettiin ennen seuraavan alkua. Homma rullaa vuosien kokemuksella ja sen keskeyttävät puhelut ja kiireelliset sähköpostit saavat vastauksen rutiinilla tai pienen tiedonhaun jälkeen. Normipäivä, kuten nykyään kai tavataan sanoa.

IMG_0823

Joskus vaan jo aamusta lähtien asia jos toinenkin karkaa hyppysistä. Teenkeittorutiini ja käsien lämmittely ihanan pullean Pentikin kaksikorvaisen jättikupin ympärillä aloittaa päivän. Siihen se tavanomaisuus sitten jääkin, ja tee tulee juoduksi kylmänä vasta muutaman tunnin kuluttua.

Puolet kollegoista on muissa tehtävissä, koulutuksesssa, kouluttamassa, työmatkalla, vapaapäivällä. Työt ohjautuvat meidän harvojen paikallaolijoiden käsiin. Puhelin soi. Vakuutusasiamies kyselee, olenko ehtinyt tutustua hänen lähettämäänsä tarjoukseen. Kestää hetken saada puhelu lopetettua kohteliaasti. Sähköpostitse pyydetty korjaus portugalin- ja italiankielisiin dokumentteihin sujuu hyvin, kunnes havahdun siihen, että samat virheet toistuvat lähestulkoon kahdellakymmenellä muullakin kielellä. Miten näin on päässyt käymään ja mitenkä tämä nyt parhaiten selvitetään? Kipaisen neuvottelemassa asiasta kollegan kanssa. Tulee sitä kuuluisaa työpaikkaliikuntaa, kun sahaan käytävää edestakaisin. Asian selvittely jää kuitenkin puolitiehen. Viesti mepiltä. Palaa asiaan, johon ei viime viikolla saanut selvyyttä. Huokaus! Pomon piti hoitaa tämä. Pomo on koulutuksessa. Kaivelen arkistoja, etsin tietoja, en löydä ainakaan osaston nimissä lähetettyä vastausta. Vastaan parhaan tietoni mukaan, ja toivon, ettei pomo ole hoitanut asiaa puhelimitse aivan muulla tavalla. Kauhea nälkä. Kello on jo yksi. Syön ja täysin kielletysti tietenkin tietokonen ruudun äärellä. Sieltä pongahtaa silmiin vanhan tuttavan viesti, johon on pakko reagoida välittömästi. Seuraa tiivistä viestittelyä, eikä asiaan lopulta vielä saada selvyyttä. Tämäkin juttu jää vaivaamaan. Iltapäivä jatkuu samoissa sekavissa tunnelmissa.

Päässä kohisee. Kovin on töitä tehty, mutta sen tuloksena on vain erittäin sekainen työpöytä ja hyvin vähän konkreettisia tuloksia. Päässä suhisee. On todellakin totta, että tekemättömät työt rassaavat. Ehkä viisain teko koko päivänä oli ennen koneen sammuttamista järjestää työpöytä, katsoa pinot läpi ja tehdä huomiseksi sotasuunnitelma. Toivottavasti sen pääsee myös toteuttamaan.

Yleensä olen sitä tehokkaampi, mitä enemmän töitä on. Silloin on pakko olla tehokas, aikatauluttaa viisaasti ja olla tavoittelematta täydellisyyttä. Tänään se työn määrä ei välttämättä ollut lopultakaan kovin suuri, mutta kun ihmistä revitään joka suuntaan yhtä aikaa tulee lopulta olo, että on vaan pyörinyt paikallaan kuin vieteriukko.

Positiivista oli sentään, että aurinko paistoi töistä lähtiessä, mutta kaunis ilma ei auttanut: iltaruuhka oli tavallistakin pahempi. Illan ohjelmassa olisi parin viikon treenitauon jälkeen ollut tapaaminen valmentajan kanssa. Se vaihtui ruuhkassa istumiseen. Moottoritiellä oli hengenlähtö lähellä, kun puolalainen rekkakuski vetäisi reippaasti oikealta ohi juuri kun olin laittamassa vilkun päälle ja kääntymässä pois metsätielle ja kotia kohti. Ihmiset kun osaisivat olla hermostumatta, ei ihme että valotaulut Luxemburgin moottoriteillä tällä viikolla varoittavat ”Vuonna 2013 kuolemaan johtaneet onnettomuudet liikenteessä lisääntyivät 32 %”.

Nyt huokaan syvään kotisoffalla ja odotan kutsua keittiöön. Oma koti-chef laittelee pötyä pöytään 🙂 Eiköhän huomenna jo suju taas kaikki vähän sutjakkaammin.

IMG_1057

 

2 comments on “Päiväni murmelina

    • Kiitos Jenni. Onhan se niin, että näitä päiviä sattuu kohdalle aina silloin tällöin. Onneksi on niitä ihan tavallisia ja hyvällä tavalla tavattomiakin päiviä 🙂 Pysyy tasapaino!

  • Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

    Mielilandia

    - ja joskus vähän muutakin

    I Basically Travel

    Musings and observations of a rucksack traveller

    Martan matkassa

    - ja joskus vähän muutakin

    Viherjuuria

    - ja joskus vähän muutakin

    Vastaisku ankeudelle

    - ja joskus vähän muutakin

    sannan kupla

    Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

    Our Osaka Blog

    A British-Finnish family's experience of living in Japan

    Terkkuja Leilalta Italiasta!

    - ja joskus vähän muutakin

    KOKOVARTALOFIILIS

    Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

    Kuulumisia Kataloniasta

    Elämää Espanjan Kataloniassa, vuorilla ja rannikkokaupungissa

    kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

    - ja joskus vähän muutakin

    Ajatuksia Saksasta

    - ja joskus vähän muutakin

    Soolona maailmalla

    Ainahan se on mielessä. Matka.

    Langanlaiha

    - ja joskus vähän muutakin

    %d bloggers like this: