Ajatusten voima

Published 9.11.2014 by ainosalminen

IMG_1157

Aamuhämärässä ympäröivä maailma näyttää kauniilta ja salaperäiseltä. Kalpeana ja tihkuisena kohta valkeneva syyspäivä ei vielä masenna eikä vähemmän esteettinen arkkitehtuuri paljasta koko rumuuttaan. Valoja ikkunoissa siellä täällä. Ei voi tietää, kuka ne on sytyttänyt ja mitä suljettujen verhojen takana tapahtuu. Varmaan useimmiten ihan sitä perinteistä kahvinkeittoa ja puhtaiden sukkien etsimistä, mutta joskus on kiva päästää mielikuvitus laukkaamaan ja kuvitella ikkunoiden taakse ihan omat tarinat. Aamulla uusi päivä on täynnä mahdollisuuksia, ja illalla taas tulee ihmetelleeksi, mihin se päivä niin nopeasti katosi. Kieltämättä tähän vuodenaikaan Suomessa ainakin minä hahmotan päiväksi sen valoisan ajan. Ei ihme, että aika tuntuu ihan kiitävän.

IMG_1155

En ole laisinkaan aamuihminen, mikä johtunee paljolti siitä, että työpäivien pituuden vuoksi yritän epätoivoisesti löytää lisää aikaa illan myöhäisistä tunneista. Aamulla on sitten vaikea kammeta itseään ylös ja ulos täkin alta. Tavat ovat piintyneet jopa siihen pisteeseen, että joskus herätessäni tavanomaista aikaisemmin jään kääntämään kylkeä – en ”osaa” nousta herättyäni, jos on ”liian” aikaista. En tiedä mihin sen ylimääräisen tunnin tai pari aamulla käyttäisin. Hölmön hommaa, moni varmasti nyt sanoo. Aamuni aikatauluttaminen herätyksestä töihinlähtöön on niin normitettua, että sen muuttaminen tuntuu lähes mahdottomuudelta. Siitäkin huolimatta, että silloin harvoin kun on pakko herätä aikaisin ja kulkee läpi nukkuvan kaupungin pohtien sitä naapuritalon ikkunasta loistavaa valoa pimeyden keskellä, tulee mieleen että ”tarttis useamminkin herätä aikaisemmin”. Ehkä tätä olisi helpompi harjoitella, kun aamut kevään tullen ovat taas valoisampia (mitä? minäkö lykkäisin myöhemmäksi epämiellyttäviä tehtäviä?? 🙂 ) Vai pitäisikö harjoittelun sijasta vain tehdä jämäkkä päätös ja ryhtyä tuumasta toimeen?

Tapojen muuttaminen ja uuden oppiminen on monesti vaikeaa juuri henkisellä tasolla. Helposti tulee toistettua sitä samaa mantraa ”en ole aamuihminen”, ”julkisilla töihin meno on hankalaa”, ”mulla ei oo matikkapäätä” jne. Näitä selittelyjä ja tekosyitä riittää joka lähtöön. Ihminen laiskistuu, ei halua nähdä vaivaa riuhtaistakseen itseään irti vanhoista kuvioista. Muutos ON kovaa työtä, on paljon helpompaa rämpiä siellä tutussa mudassa vaikka tapojaan muuttamalla pääsisi kulkemaan kuivalla tiellä. Siis jopa silloin, kun muutoksen toteutumisesta seuraisi kaikkea hyvää, hienoa ja positiivista.

IMG_1153

Omalta kohdaltani sängystä nouseminen heti herättyä toisi lisää aikaa, eikä enää tarvitsisi moittia itseään velttoilusta, kun taas sen tuhannennen kerran tuli jäätyä kääntämään kylkeä vuoteen lämpöön. Yhtään yrittämättä säätää aamuiksi pakollista ohjelmaa, voisin ensin ihan yksinkertaisesti nousta ylös ja katsoa, millä keksin aamuhetkeni täyttää. Eihän sen tarvitse olla pyykin viikkaamista tai viikon ruokalistojen suunnittelua. Kirjankin voi ottaa käteen ja lukea tai tehdä jotain muuta mukavaa sen sijasta, että hukkaa ajan pyörimällä sängyssä ja toistamalla mielessään ”tarttis nousta, tarttis, tarttis”. Sama pätee tämän blogin kirjoittamiseen. Ihan turhaan tulee mutistua ”ei mulla ole mitään sanottavaa”, ”nyt ei kyl oo yhtään inspiraatiota” tai ”taas on mennyt monta päivää, eikä uudesta tekstistä ole tietoakaan!” Sitten kun vain istuu alas, aloittaa lauseen tai valitsee ensimmäisen kuvan, niin tekstiä alkaa kummasti ilmestyä ruudulle. Yksi lause johtaa toiseen, välillä tulee hypättyä aiheen viereenkin ja aloitettua toinen luonnos, ja ihme ja kumma, runosuoni virtaa kuin kevätpuro 🙂

Negativismi, itsensä aliarvioiminen ja kykyjensä epäileminen ovatkin mielestäni ne oman itsen pahimmat viholliset. Ajatusten voima on huima. Pienissä ja suurissakin muutoksissa. Ihminen pystyy hämmästyttäviin asioihin, vaikka trapetsilla lentelyyn:-)

Muuta ajatuksesi, muutat itsesi. 

P1000830

Seuraavan kerran kun tapaan itseni toistamasta vanhasta tottumuksesta noita negatiiivisia ajatuksia, yritän sanoa ”stop!” . Vaikka korvaavaa myönteistä ajatusta ei heti löytyisikään täytäntöönpantavaksi, niin ”viscious circle” on ainakin hetkeksi pysäytetty ja aivotyö parempaa kohti on alkanut.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Laura's Itinerary

- ja joskus vähän muutakin

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

%d bloggers like this: