Ruokavaliomuutos, osa I

Published 16.11.2014 by ainosalminen

IMG_1136

No nyt tulee täyslastillinen uutisia dieetti- ja ravitsemusrintamalta. Uutta ja vanhaa, muutoksia ja muutama pudotettu kilo.

Jo jonkin aikaa noudattamani paleo-tyyppinen ruokavalio on nyt saanut ainakin toistaiseksi kyytiä. Voin erinomaisen hyvin sitä noudattamalla, mutta kiloja sillä ei lähtenyt. Taisi tulla muutama lisääkin. Pitäisikö tässä nyt vetää hihasta ne perinteiset ”mulla on hidas aineenvaihdunta”, ”ei viisikymppinen enää laihdu niin helpolla” tai ”mun kroppa ei opi rasvapolttoiseksi”?

Paleotyyppisessä ravitsemuksessa rasvat yleensä ovat pääosassa. Aterioilla nautitaan avokadoja, oliiviöljyä ja pähkinöitä. Kahvikin juodaan rasvoilla tuunattuna. Hiilareita ei sinällään rajoiteta, mutta gluteeniton on ohjenuorana. Variaatioita paleosyömisestä on monia. Toiset ovat täysin viljattomia ja/tai maidottomia, toiset sallivat niitä enemmän tai vähemmän. Oli miten oli ja vaikkei kaikki kalorit olisikaan toistensa kaltaisia, minulle niitä kaloreita on sittenkin tullut liikaa. Vatsan täyttäminen ei ole riittänyt vaan on lipsahtanut herkuttelun puolelle.

Laihduttajan paleosta tai siihen rinnastamastani kovasti tapetilla olevasta ”puhtaasta” syömisestä löytyy netistä ohjeita ja valmennuksia. Syödään runsaasti proteiinia ja vihanneksia. Rajoitetaan rasvoja ja syödään riisit ja bataatit vain rankemman treenin jälkeen. Ollaan maidottomia ja gluteenittomia. Kokeilin tätäkin hetken, mutta en oikein jaksanut sitä viikon jälkeen noudattaa. Mukailemani Kukka Laakson ja Sami Sundvikin Alku-ohjelma kai tuntui vähän monotoniselta: proteiinia, vihanneksia, rasvaa. Annoskoot oli määritelty ja ateriat sai koostaa vapaasti sallittujen ruokien listalta. Helppoa. Olo kyllä alkoi kevenemään, ja jaoin ehdottomasti heidän ajatuksensa luomun suosimisesta ja puhtaiden elintarvikkeiden syömisestä. Ei eineksille ja tyhjille kaloreille. Mikä lie, etten tätä kuitenkaan pidemmän päälle jaksanut. Oliko siitä kuitenkin puuttunut sellaista varioinnin mahdollisuutta?

10633743_293879810819023_4286284963038561823_o

Ruokavalion noudattaminen, dieettaaminen tai uuden elämäntavan löytäminen – nimiä on monia. Pääkopasta se varmaan on kiinni. Itse olen kokeillut monia tapoja syödä. Usein toiveena on ollut päästä eroon muutamasta kilosta. Onhan se jotenkin miellyttävämpää selittää itselleen, että muuttaa ravitsemustaan, koska haluaa voida paremmin ja jos sitten pääsee samalla eroon kiloistaan niin sehän on vain plussaa. Höpö-höpö! Itsensäpettämistä, sanon omalta osaltani. Ehkä sellainen henkilö, jolla ei kilojensa kanssa tuskaile voi väittää tekevänsä ruokaremontin vain syödäkseen terveellisemmin, mutta väitän, että suurin osa meistä haluaa sitä laihtumista.

Karmea totuus on se, että painoni oli päässyt kipuamaan ennätyslukemiin, housunvyön reiäit eivät enää tahtoneet riittää eikä selitykseksi enää vaa’alla käynyt se lohdullinen ”lihas painaa läskiä enemmän”. Ei vaikka kuinka tulee vedettyä maasta 80 kg ja saman verran kyykättyä. Onneksi puntti nousee, onneksi viikossa on kaksi säännöllistä treeniä ja niiden ansiosta kropassa lihasta antamassa ryhtiä ja luomassa jonkinsortin illuusiota kiinteydestä.

IMG_0715

Yhtenä komplikaationa laihduttaessa on minulla aina ne työmatkat ja se, että silloin on syötävä ruokalan tai ravintolan listalta eikä omia eväitä voi juurikaan raahata mukana, kun kylmäsäilytysmahdollisuus puuttuu. Olen kyllä yrittänyt. On ladattu sheikkereihin heraa ja manteleita, ahmittu avokadoja aamupalaksi ja juotu litroittain vettä. Neljän päivän reissulla, kun keskimääräinen työtuntimäärä päivässä on noin 12-14 tuntia, ei laihduttamisen ajatteluun juuri riitä rahkeita. Tässäkin kyse on paljon vanhoista piintyneistä tavoista. Reissuun hamstrataan hätävaroiksi mukaan kiloittain hedelmiä ja pari pussia Studentenfutteria eli kuivahedelmä/pähkinäsekoitusta. Ei siis maailman huonoimmat eväät, mutta kun ne kaikki vetää naamaansa aterioiden lisäksi, niin tulos on turvonnut olo ja läskeihin kipeästi pureutuva sukkahousun vyötärökaistale.

IMG_0049

 

Työmatkalta kotiuduttua alkaa taas armoton itsensä piiskaaminen ja toivoton huokailu: ennen seuraavaa työmatkaa ehtii hädintuskin päästä eroon edellisen aiheuttamista tuhoista.

Se, mihin olen nyt suuressa viisaudessani päätynyt on annoskokojen oppimisen hallinta. Mene ja tiedä, onko valitsemastani menetelmästä siihen apua, mutta Tohtori Dukanin uuden laihdutusoppaan mukaan tässä on nyt hieman yli 2 kuukautta menty ja kiloja on lähtenyt viisi. Vyötä on saanut kiristää kahden reiän verran ja muutaman vuoden kaapissa pölyä kerännyt nahkahamekin sujahtaa taas hienosti päälle.

P1000886

Italiassa, Piemontessa chef Ginon opissa

Laihdutettua on tässä elämässä tullut jo usemman kerran. Miksi tämä kerta olisi se viimeinen? Sitähän me kaikki toivomme, eikö vain? En tiedä, sillä en sinällään usko jonkun yhden tietyn menetelmän ylivoimaisuuteen. Se mikä tässä toimii, on kalorivaje ja se että en käytä sanoja ”repsahdus” tai ”sortuminen”. Olen armoton herkuttelija, työolosuhteet eivät aina mahdollista sellaista syömistä kuin haluaisin, mutta pysyttelen ohjelmassa parhaani mukaan ja jatkan sitä sitkeästi. Sovellan tarpeen mukaan, mutta en heitä lekkeriksi. Treenipäivinä lataan kroppaan hiilaria sen verran, ettei heikota ja treenin jälkeen lisää. Ei kuulu ohjelmaan, mutta siihen kuuluvat liikutasuositukset ovatkin 20 – 30 minuutin kävelyä ja portaiden nousua hissin käytön sijasta – niistä selviää vähemmilläkin hiilareilla.

Voisiko se näin onnistua? On selvä runko, jonka ympärille kaikki rakentuu. On joustovaraa ja tarvittaessa työkalut korjausliikkeen tekemiseksi.

Kirjoituksen kakkososassa kerron Tri Dukanin ohjelmasta ja sen noudattamisesta tarkemmin.

2 comments on “Ruokavaliomuutos, osa I

  • Niin tuttua..;) huomenna taas alotetaan..tänä iltana pizzalle.:)
    Mulla toimi dieettilääkärin tekemä dieetti, laihduin 8 kg.
    Suurinpiirtein päivällä hiilihydraatteja ja vihanneksia, illalla proteiineja ja vihanneksia..välipalaksi hedelmää..
    Mutta kun hyvä ruoka ja viini mukavassa seurassa, on niiiin elämän nautinto..;):)

    • Tuohan kuulostaa hieman Fit for life -ruokavaliolta, ei hiilareita ja proteiineja samalla aterialla ja hedelmät erikseen. Hienoa, jos on sulla toiminut.
      Ruoka ja viini! Voi Leila, sepä se, suuri nautinto. Nyt mun pitää oppia niidenkin osalta kohtuus 🙂

  • Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

    Laura's Itinerary

    - ja joskus vähän muutakin

    H niin kuin Hausfrau

    - ja joskus vähän muutakin

    Jaa määkö Pariisitar?

    Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

    Mielilandia

    - ja joskus vähän muutakin

    Martan matkassa

    - ja joskus vähän muutakin

    Viherjuuria

    - ja joskus vähän muutakin

    Terkkuja Leilalta Italiasta!

    - ja joskus vähän muutakin

    KOKOVARTALOFIILIS

    Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

    kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

    - ja joskus vähän muutakin

    Ajatuksia Saksasta

    - ja joskus vähän muutakin

    Soolona maailmalla

    Ainahan se on mielessä. Matka.

    %d bloggers like this: