Lukuhetkiä

Published 27.11.2014 by ainosalminen
IMG_1179

Ote Anna-Leena Härkösen kirjasta Takana puhumisen taito 🙂

 

Olen viimeaikoina ehtinyt lukemaan ihan mukavasti. Sehän ei aina ole itsestäänselvyys. Monesti kirja saattaa olla aloitettuna ja avattuna viikkotolkulla, sillä johonkin mustaan reikään ne päivän tunnit ja viikon päivät välillä vain katoavat. Lukemiselle oli oivat olosuhteet ensin lomamatkalla Suomessa ja sitten junassa, kun sillä satuin vaihteeksi Brysselin-reissuja tekemään. Kirja on tietenkin mahtavaa matkaseuraa niin lentokoneessa kuin junassakin. Loimaalla lomailu varsinkin syyspimeillä on rauhallista. Pakollinen ohjelma on minimissään eikä sekään ole minuuttiaikatauluun sidottu, jos ei oteta huomioon sitä, että ruokailut on suunniteltava äidin suosikkisarjojen alkamisajat huomioon ottaen 🙂

Loimaan ihanuuksia on, jos muistatte, hyvin varusteltu ja kaunis kaupuginkirjasto. Heti sisään tullessani tutkin ensimmäisenä palautettujen kirjojen hyllyn. Kuka tietää, siellähän voi olla vaikka mitä mielenkiintoisia uutuuksia tarjolla. Vain nopeimmat elävät! Tämän jälkeen siirryn hyllylle, johon on kasattu suosituimpia kirjoja ja kirjailijoita. Perustuuko tämä lainaustilastoihin vai kirjastonhoitajan omiin mieltymyksiin? Kenties molempiin. Vielä viimeksi pikakierros kaunokirjallisuushyllyjen välissä. Ihan kaikkea ei toki pysty käymään läpi, sattuma varmaankin on isoimmassa roolissa tässä valintaprosessissa.

IMG_0657

Loimaan kaupunginkirjasto

 

Saaliiksi sattui neljä kirjaa. Näistä kolme ensimmäistä muodostaa paketin novellikokoelmia, lyhyitä tarinoita ja hetkiä – niin keksittyjä kuin omaelämänkerrallisiakin tapahtumia. Se, että tekijät olivat kaikki kotimaisia, ei ollut sattumaa. Suomessa luen aina suomalaista:  Anna-Leena Härkösen Takana puhumisen taito,  Tuija Wuolle-Tabermanin Meitä oli kaksi ja Raisa Lardot’n Jotain häikkää. Neljäs teos oli Tuula-Liina Variksen Että tuntisin eläväni, jonka sijoitan toiseen pakettiin, sotavuosiin sijoittuvat perhe- ja sukutarinat.

Toinen paketti koostui Tuomas Kyrön Liitto-teoksesta (tämän kirjan luin jo hieman aikaisemmin), Tommi Kinnusen Neljäntienristeyksestä ja mainitsemastani Tuula-Liina Variksen kirjasta. Yhteistä näille kolmelle on tarinan alun sijoittuminen viime vuosisadan alkupuolelle, sotavuosiin. Sotaan lähteneet miehet, rikkoutuneet mielet ja niiden vaikutukset koko perheeseen – vielä monen sukupolven päähän. Sisukkaita ja neuvokkaita naisia, jotka selviytyivät. Nämä naiset kannattelivat perhettään, mutta ajan yhteiskunnan paineista huolimatta monesti elivät omannäköistään, epätyypillistäkin elämää. Aina sisukkuus ei yhdistynyt hyvään sydämeen tai pehmeään luonteeseen,  voimakkaat luonteet tekivät tuhojaan lähipiirissä. Nämäkin sielun vauriot siirtyivät sukupolvesta toiseen. Hienoja teoksia nämä kolme!

IMG_0986

Voi miten tärkeää olisi tuntea sukunsa tarina ja oppia ymmärtämään omaa itseään myös menneisiin sukupolviin peilaten! 

Tuula-Liina Variksesta vielä sen verran, että hän on kirjailijana minulle mieluinen paristakin syystä. Tietenkin ensisijaisesti koska hän kirjoittaa mielestäni hyvin. Tarinat vetävät, ne ovat aidonoloisia ja kielenkäyttö taidokasta. Toiseksi, Varis on kotoisin Loimaalta, ja kirjoissa vilahteleekin välillä itselleni niin kovin tuttua murretta. Ennen tutustumista Variksen kirjoihin tiesin hänet lähinnä Pentti Saarikosken ex-vaimona. Vasta myöhemmin käsiini sattui hänen dekkarinsa Vaimoni, joka oli kertakaikkisen nerokas. Kuten hyvän lukukokemuksen jälkeen usein tapahtuu, haluaa lisää samanalaista. Varis on kirjoittanut omaelämänkerrallisia teoksia, kaunokirjallisuutta ja siis dekkarinkin. Erittäin monipuolinen kirjailija.

Palataanpa ensimmäiseen pakettiin. Anna-Leena Härkönen on erittäin tuttu kirjailija. Pidän hänen sarkasmistaan ja huumoristaan. Olen lukenut Häräntappoaseen ja muut nuoruudenteokset. Viime vuosien teokset eivät mielestäni ole olleet aivan tasaista laatua. Esimerkiksi Juhannusvieras jäi hieman ohueksi ja vaikutti hätäisesti kliseistä kokoonkurotuksi. Härköstä ei kai muutenkaan voi tituleerata syvällisten romaanien kirjoittajaksi, mutta vähän kevyempääkin lukee mielellään. Takana puhumisen taito oli erittäin hauska ja oivaltava. Tykkäsin myös siitä, että Härkönen osaa nauraa itselleen ja paljastelee estotta omia kompleksejaan. Sekin on taiteenlaji sinänsä, paljastelu. Sitä pitää osata säännöstellä oikein, sillä jos lukija alkaa tuntea myötähäpeää, ollaan menty liian pitkälle. Hyllyssä odottaa lisää Härköstä eli uusin kirja Kaikki oikein.

 

IMG_1178Raisa Lardot on itselleni vieras kirjailijana, nimi toki on lehdistä tuttu. Hieman tässä mietin, olisinko sittenkin joskus opiskeluvuosina lukenut hänen kirjansa Sammakkoprinssi. Ehkä, ehkä en. Jotain häikkää on kokoelma välillä erittäinkin lyhyitä, alle sivun mittaisia tarinoita ennakkoluuloista ja ihmisluonnon omituisuuksista. Jotain häikkää niissä kertomuksissa oli, en päässyt edes puoliväliin. Jouduin raukkamaisesti luovuttamaan. En yleensä jätä lukematta kirjaa loppuun kovin helposti. Ehkä olisinkin sen lukenut, jos ei muita kirjoja olisi ollut jonossa ja kirjasto odottanut omiaan. Ehkä tarinat olivat liiankin lyhyitä, irrallaan kaikesta kontekstista, alkoivat tyhjästä ja loppu jäi ilmaan roikkumaan. Ehkä minä pidän enemmän tarinoista, joissa on alku ja loppu ja siinä välissä vetävä tarina.

Loimaan kirjastosta lainatuista lomakirjoista yksi jäi lukematta: Tuija Wuolle-Tabermannin vuosia edesmenneen runoilijan keralla ja tämän poimenon jälkeistä surutyötä kuvaileva teos jäi käteeni hyllyltä varmasti osittain itse Tommyn vuoksi. Pieni uteliaisuus siitä, millaista elämä on ollut valtakunnan rakkausrunoilijan rinnalla vaikutti kai myös. Tämä teos odottaa minua kirjaston uumenissa, kun seuraavan kerran suuntaan Loimaalle. Silloin lienee kevät ja uutuushyllylläkin varmasti taas kaikkea ihanaa 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

I Basically Travel

Musings and observations of a rucksack traveller

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Vastaisku ankeudelle

- ja joskus vähän muutakin

sannan kupla

Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

Our Osaka Blog

A British-Finnish family's experience of living in Japan

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

Langanlaiha

- ja joskus vähän muutakin

%d bloggers like this: