Arjen ongelmia: liikenneruuhkat

Published 11.12.2014 by ainosalminen

IMG_1284

Kello lähenee puolta kuutta ja työpäivä olisi vartin päästä virallisesti pulkassa. Näkymä ulos työhuoneen ikkunasta ei kuitenkaan houkuttele kiirehtimään kotiinlähtöä. Syksyisen pimeässä ja märässä illassa loistavat täällä teollisuusalueen perukoilla jouluvalojen sijasta autojen perävalot. Ruuhka on taas sitä luokkaa, ettei firman autotallista edes pääse ulos. Toimistorakennuksemme sijaitsee umpikujan pohjukassa, ja kun kadunvarren kaikkien rakennusten työntekijät klo 17 alkaen poistuvat koteihinsa on automäärä melkoinen. Parhaimpina päivinä kaikki sujuu jouhevasti ja liikenne soljuu toki hitaasti mutta varmasti. Sitten on näitä päiviä, jolloin jossain on onnettomuus tai tien poskeen hyytynyt rekka. Kerrannaisvaikutukset tuntuvat tänne asti. Kaikilla on kiire kotiin, vihreän valon jo vaihtuessa oranssiin yritetään vielä väen vängällä risteysalueen yli. Vaan niinhän siinä kerta toisensa jälkeen käy, että risteys tukkeutuu. Näin ei meidän pussinpohjalta pääse pois ei hevillä eikä muullakaan. Matkaa on ensimmäisiin liikennevaloihin vain vaivaiset 300 metriä, mutta matkaan saattaa tuhrautua hyvinkin 45 minuuttia. Kyllä, 45 minuuttia, ei tässä ole lyöntivirhettä!

IMG_1263

Kodin tunnelmaan on mukava palata työpäivän jälkeen.

No, kaikkihan on suhteellista, eikä Luxemburgin ruuhkia juuri voi Brysselin tai Pariisin vastaaviin verrata. Mutta kyllä se nyppii, kun välillä menee koko illan ohjelma uusiksi vain ja ainoastaan liikenteen takia. Julkisilla kulkuneuvoilla on puolensa juuri näinä ruuhkailtoina. Pari loikkaa talojen välistä pääkadulle, bussilla asemalle ja junalla kotiin. Parhaimmillaan tuo kestää vain 40 minuuttia, kiitos bussikaistojen (niiden samojen, joita itse ratissa istuessa kiroaa 🙂 ) Kaupungin laidalta toiselle on kuitenkin useimmiten helpointa matkata arkisin omalla autolla. Näin etenkin, jos on lounastunnilla tai heti töiden jälkeen treenit tai muu sovittu meno.

Tähän pitäisi nyt tulla lähikuukausina muutos. Juhuu!! Meidän evakkoporukka palaa täältä laitakaupungilta Kirchbergin kaupunginosaan, missä kaikki muutkin eurokraatit majailevat. Kymmenen vuotta sitten pidimme majaa Schuman-rakennuksessa, jonka edustalle rakennettiin Philharmonie-konserttitalo ja kaksi uutta tornitaloa, sillä tilasta oli huutava pula. Kääntäjiä ja muita uusia virkamiehiä rekrytoitiin vuoden 2004 laajentumisen vuoksi. Koska kääntäjiä ei haluttu hajasijoittaa ympäri kaupunkia, meitä täysistuntohommissa olevia yksiköitä siirrettiin muualle. Meille luvattiin evakon kestävän 18 kuukautta – 10 vuotta siinä kuitenkin kului, mutta nyt palataan entiseen kortteliin. Tässäkin asiassa on sekä hyviä että vähemmän hyviä puolia.

Kotikunnan virallinen joulukuusi.

Kotikunnan virallinen joulukuusi.

Omalta osaltani nykyisessä rakennuksessa miellyttää käytävällä sijaitseva kohtuuvarusteltu keittiö. Tuon omat eväät aamuisin, laitan ne jääkaappiin ja lämmitän mikrossa tai hellalla. Sitten tiskaan ja keitän kupin teetä jälkiruoaksi. Jos käyn lounastunnilla lisäksi pikaisesti ruokakaupassa, voin jättää ostokset kylmään kunnes on aika lähteä kotiin. Tätä mahdollisuutta ei uudessa toimistossa ole. Ihan kauhistuttaa, miten sitä sopeutuu syömään henkilöstöravintolassa! Onko siellä edes luomua? Mistä pihviliha on peräisin? Tässä on tullut hemmotelleeksi itse itsensä ihan piloille lounasruokailun suhteen, joten kovat ajat ovat edessä!

Työmatkani tulee lyhenemään puoleen, ainakin kilometreissä. Tuleeko säästöä ajallisesti, jää nähtäväksi. Oletan, että tuolla Kirchbergin mäessä on aamuin illoin omat solmukohtansa, joissa liikenne jumittaa.

Ilmastointia tulevan rakennuksen toimistoissa ei ole, joten kesäisin siellä nousevat lämmöt kattoon, kollegat kertovat. Ei ilmastointia voi kuitenkin olla parempi kuin huono ilmastointi. Täällä nykyisessä toimistossa ilmastointiputkissa kiertää ulkoa imutettavan ”raittiin” ilman seurana jo kertaalleen hengitettyä lämmintä ilmaa. Säästösyistä, tietenkin. Välillä on saatu kierrätetyn ilman mukana myös keittiössä kärähtäneiden lämpimien leipien ja tupakkatilan käryjä. Minulla on varmaan tuolla työhyvinvointiyksikössä ja ilmastointifirman listoilla huutomerkki nimen perässä. Herkkänenäisenä olen näistä asioista valittanut, mutta muutoksiakin on sen ansiosta tehty. Mitähän kaikkea nenäni uusissa toimitiloissa joutuu haistelemaan 🙂

Sosiaaliset suhteet varmasti virkistyvät nykyisestään. Tulee kahviteltua ja lounastettua vanhojen tuttujen työkaverien kanssa ja kenties löytyy uusiakin kivoja tuttavuuksia. Myös parlamentin vapaa-ajankirjasto tulee nyt helpommin saataville. Sieltä voi lainata kaikilla unionin virallisilla kielillä kaunokirjallisuutta, matkaoppaita ja tietokirjallisuutta.

Näin, taas on tunti kirjoittaessa vierähtänyt eikä jono kadulla juurikaan etene. Siivoojatkin alkavat kopistella oven takana. Näinköhän tässä jää ruokaostokset tekemättä tämän illan osalta….. kaupat sulkeutuvat klo 20, mikä on jo valtava edistys muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen. Mistään Siwan tai Valintatalon tapaisesta 7-23 aukioloajoista ei täällä voi haaveillakaan.

Onneksi tuli sulatettu pakastin pari viikkoa sitten ja siellä on hätävara odottamassa: pakastekalaa ja juuresmuusia. Siitä on kiireisen pariskunnan työmaaeväät tehty 🙂

IMG_1286

5 comments on “Arjen ongelmia: liikenneruuhkat

  • Kyllä mä sanoisin että se ilmastointi silti parempi on… Oli aika ”kiva” olla töissä Schumanissa +35 asteessa viime kesänä. Osa porukasta osti itse omat ilmastointilaitteet huoneisiin kun ei muuten kestänyt.

  • Niin, siitä ilmastoimattomuudesta… itsehän olen Schumanissa mitannut työhuoneesta +35 asteen lämpötiloja, ei mitään herkkua. Osa työkavereista on hankkinut omat ilmastointilaitteet huoneisiin pauhaamaan, kun ”firman puolesta” ei ole tarjolla viilennystä. Mieluummin istuisin vaikkapa torneissa, vaikka sielläkin tutut valittavat ilmastoinnista.

  • Jaahas, tämä tuli nyt sama kommentti kahdesti! Katsoin, että ensimmäinen oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen, joten naputin seuraavan, ja tässä tulos…

  • Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

    Laura's Itinerary

    - ja joskus vähän muutakin

    H niin kuin Hausfrau

    - ja joskus vähän muutakin

    Jaa määkö Pariisitar?

    Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

    Mielilandia

    - ja joskus vähän muutakin

    Martan matkassa

    - ja joskus vähän muutakin

    Viherjuuria

    - ja joskus vähän muutakin

    Terkkuja Leilalta Italiasta!

    - ja joskus vähän muutakin

    KOKOVARTALOFIILIS

    Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

    kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

    - ja joskus vähän muutakin

    Ajatuksia Saksasta

    - ja joskus vähän muutakin

    Soolona maailmalla

    Ainahan se on mielessä. Matka.

    %d bloggers like this: