Joulukiireitä, onko niitä?

Published 21.12.2014 by ainosalminen
IMG_1304

Luxemburgin joulumarkkinat

Oi ihanuutta, enää yksi työpäivä ennen parin viikon joululomaa! Unionin toimielinten konttorit sulkeutuvat joulun pyhiksi ja avautuvat taas vasta maanantaina 5.1.2015. Tarkoitus oli hoidella maanantaina ja tiistana vielä viimeisimmän istunnon asioita kuntoon, mutta kiitoksena vaalivuoden ahkerasta työstä ja omistautumisesta Euroopan rakentamiselle parlamentin pääsihteeri ja puhemies yksissä tuumin päättivät myöntää alaisilleen ylimääräisen vapaapäivän ja sulkea firman ovet jo maanantai-iltana. Kyllä tuli hyvään saumaan. Ehtii vähän rauhallisemmin valmistelemaan meidän mini-joulua. Itse asiassa ihan hätkähdin siihen havaintoon, että joulun eteen pitääkin tehdä jotain. Kun on viimeiset 20 vuotta viettänyt joulua poissa kotoa, niin tällaiset asiat eivät suju automaattisesti.

IMG_1288

Koristelutiimi työssään.

Ei tässä nyt mistään joulukiireistä tai -stressistä voi puhua. Kahden aikuisen joulun valmistelulla ei kyllä kiireitä saa aikaan, en minä ainakaan. Tykätään molemmat hieman laittaa joulua, mutta mitään piparinleivontasavottaa tai suursiivousta ei ole ohjelmassa. Kuusi koristeltiin jo viikko sitten, kun avomiehen tytär oli viikonloppukylässä. Samalla vietettiin nuoren neidin 9-vuotispäivää. Lahjaksi hän sai polkupyörän, jota piti tietenkin heti lähteä kokeilemaan. Pipot päähän ja muutkin varusteet kelin mukaan, lämpöasteita 3, ja riemu oli pinnassa, kun kierrettiin koko pitäjä. Kilometrejä ei tullut kuin kuusi, mutta piti kurvata takaisin kotiin, kun ilta alkoi pimetä.

Jouluvalmisteluihin kuuluu minulla korttien kirjoittaminen. Moni hoitaa joulutervehdykset globaalisti some-toivotuksin, toiset laittavat korttirahat hyväntekeväisyyteen. Kuka mitenkin haluaa asian hoitaa. Minä olen joulukortti-ihminen. Tykkään saada ”kirjepostia” ja ajattelen, että näin tässä päivä päivältä virtuaalisemmaksi muuttuvassa maailmassa on vielä jotain konkreettista, kun postilaatikosta löytyy kortti.

10410135_307443702795967_4886309584972382636_n

Näin komea siitä tuli!

Olohuonetta koristaa kuusen lisäksi pari joulutähteä ja kynttiläasetelma. Eilen löysin vihdoin myös itselleni tärkeät hyasintit. Toivottavasti ne aukeavat kauniisti ja tuoksuvat pitkään. Joskus ne ovat täällä jääneet kivikoviksi ja vihreiksi, eivät kaupasta kotiutumisen jälkeen ole miksikään muuttuneet.

Etsin netistä jouluradion ja olen taustamusiikkina kuunnellut hieman Rouhea joulu ja Xmas  -kanavia. Vaikka pidänkin myös perinteisistä joululauluista, niin kyllä ne pidemmän päälle vetävät mielen enemmän alas kuin ylöspäin. On niiiiiiiin nostalgista ja surullista ja ankeaa ja melankolista! Ei ne hanget korkeat nietoksetkaan täällä mustan joulun maisemissa jaksa innostaa. Oma ikisuosikkini on Mel Smithin ja Kim Wilden  Rockin’ around the christmas tree. Mutta kyllä Elvis, Wham ja Bing Crosbykin luovat tunnelmaa.

IMG_1344

Ostoskeskuksen pop up -skumppamyyntipiste.

Jouluruoat hoidettiin suurimmaksi osaksi eilen. Käytiin kauppakeskuksessa, jossa tarjolla oli vaikka mitä houkutuksia. Ostoskärryyn päätyi taas lisää shampanjaa, vaikka sitä kellarissa onkin jo vaikka ensi vuodenkin tarpeiksi. Meikäläisen skumppahammasta kolottaa säännöllisesti, joten parasta olla silloin jääkaapissa pullo kylmässä! Ostopäätöksen tekeminen on toki paljon helpompaa, kun pääsee maistelemaan eri laatuja, olipa kyse sitten kuplajuomasta tai viineistä. Viime viikonloppuna sain Facebookin kautta tiedon ystävältäni, että yhdessä kauppakeskuksessa pukki kierteli kärryn kanssa ja jakeli asiakkaille kuohuviinipulloja! Joulun jälkeen alennusmyynneissä taas jatkuu sama meno, muotiliikkeet tarjoilevat konvehteja ja kuohuvaa, jotta asiakkaat viipyisivät liikkeessä hieman kauemmin ja käyttelisivät luottokorttejaan ahkerasti.

IMG_1346

8 hengen tipu kahdelle…

Meillä joulun kunkku ei ole kinkku. Kaupasta lähti mukaan joulupäivän aterialle syöttökukko. En tiedä, tehtiinkö virhe. Ensinnäkin valittiin kahdesta koosta se isompi, kolmekiloinen tipu (ohjeen mukaan tarkoitettu 8 hengelle!!). Toiseksi kumpikaan meistä ei aikaisemmin ole syöttökukkoa valmistanut. Eilisilta meni netissä reseptejä etsiessä: täytteellä vai ilman? Uunissa vai padassa? Toivon saavani tungettua mukaan ainakin osan toissakesänä Italiasta kuskaamiani kuivattuja herkkutatteja.

Tämä on avomiehen ja minun ensimmäinen yhteinen joulu yhteisessä kodissa. Perinteitä ei ole, ne pitää luoda. Ajattelin tehdä rosollia ja hakea Scanshopista lanttulaatikon. Kenties jopa silliä. No, tämän jättikukon kera voisi olla parempi laittaa vain yksinkertaisesti perunoita tai bataattia. Varsinkin, jos sinne sisälle vielä tungetaan jauhelihapohjainen täyte. Voihan sen rosollin ja muut sitten laittaa välipäivinä tai uudenvuoden jälkimainigeissa.

Jouluaattona syödään pääruokana mereneläviä ja ostereita. Kaikki on tilattu valmiina kaupasta. Mies vain avaa osterit ja minä kätevänä emäntänä ajattelin valmistaa alkuruoaksi (kerta se on ensimmäinen tässäkin!) paistettua hanhenmaksaa ja viikunoita. Sitten ranskalaisittain pakolliset juustot (obligé!) ja jälkiruoaksi kenties konjakkiluumuja – tai jos emäntää laiskottaa, kaupan macaron-leivoksia. Tarkoituksena olisi syödä ”kevyehkösti” jouluna, sillä uutena vuotena odottavat miehen sukulaisissa notkuvat herkkupöydät! Huh-huh 🙂

Strasbourgin Place Kleberin kuuluisa joulukuusi. Ei kylläkään pääse oikeuksiinsa päivänvalossa ja meikäläisen kännykkäkuvauksella.

Strasbourgin Place Kleberin kuuluisa joulukuusi. Ei kylläkään pääse oikeuksiinsa päivänvalossa ja meikäläisen kännykkäkuvauksella.

2 comments on “Joulukiireitä, onko niitä?

  • Tästähän tuli ihan nälkä. Ranskalaisen ja suomalaisen jouluruokaperinteiden yhdistäminen on itsellekin tuttua, ongelmana on vain, että ruokaa tulee ihan älyttömästi, kun suomalaiseen joulupöytäänkin kuuluu niin montaa sorttia. Ja pitää tehdä jonkunnäkönen alku/pääruoka-jako, kun ranskalaiset hienot hanhenmaksat ja scampit ei välttämättä sovi samalle kukkupäiselle pitopöytälautaselle lanttulooran viereen. 🙂

  • Juuri näin! Kyllä tämä näyttäisi nyt kovasti menevän ranskalaisen joulun suuntaan. Ihan kaikkea mekään ei kerralla yritetä saada pöytään mahtumaan, mutta sekin vähä vaikuttaa kovin runsaalta! No, palanpainiketta kehiin vaan 🙂

  • Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

    Laura's Itinerary

    - ja joskus vähän muutakin

    H niin kuin Hausfrau

    - ja joskus vähän muutakin

    Jaa määkö Pariisitar?

    Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

    Mielilandia

    - ja joskus vähän muutakin

    Martan matkassa

    - ja joskus vähän muutakin

    Viherjuuria

    - ja joskus vähän muutakin

    Terkkuja Leilalta Italiasta!

    - ja joskus vähän muutakin

    KOKOVARTALOFIILIS

    Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

    kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

    - ja joskus vähän muutakin

    Ajatuksia Saksasta

    - ja joskus vähän muutakin

    Soolona maailmalla

    Ainahan se on mielessä. Matka.

    %d bloggers like this: