JE SUIS CHARLIE

Published 7.1.2015 by ainosalminen

Ruokavalion viilaamisesta oli tarkoitus kirjoittaa, mutta siitä kenties jonain toisena päivänä.

Nyt on kuitenkin palattava päivän ykkösuutiseen, joka on rankkuudessaan harvinainen näillä leveysasteilla. Tarkoitan tietenkin Pariisissa aamulla tehtyä murhaiskua. Kolme miestä hyökkäsi kalashnikoveineen ranskalaisen satiirilehden Charlie Hebdon tiloihin kesken toimituskokouksen. Tiedossa oli, että tuona hetkenä muulloin suhteellisen tyhjänä olevissa tiloissa olisivat paikalla tärkeimmät tekijät, toimittajat ja pilapiirtäjät. Yhteensä 12 henkeä murhattiin kylmäverisesti, näistä kaksi oli jo aikaisemmin uhkauksia saaneita piirtäjiä suojelleita poliiseja. Ranskaan on täksi torstaiksi julistettu kansallinen surupäivä. Tekijät ovat tiedossa mutta edelleen karussa. Uutta iskua pelätään. Poliisin valmiustaso maassa on nostettu ylimmälle tasolleen. Tällainen kylmäverinen teko on saanut koko Euroopan ja maailman jakamaan sosiaalisessa mediassa tukiviestejä ja useissa suurkaupungeissa on keräännytty toreille ja aukioille mielenosoituksiin, joissa monen kädessä näkyy kyltti tai tabletti tekstillä ”Je suis Charlie” (”Minä olen Charlie”).

Luxemburgin mediassa on luonnollisesti naapurimaan tapahtumia kommentoitu laajalti ja yksityiskohtaisesti ja paikallisen ”pressibaarin” edustalla täälläkin kokoonnuttiin tukemaan lehdistönvapautta ja tuomitsemaan tehty isku.

Luxemburgilaisia osoittamassa mieltään Pariisissa tehtyä terroritekoa vastaan Kuva: Gerry Huberty, Luxemburger Wort

Luxemburg on erittäin rauhallinen valtio, eikä täällä ole koskaan muun maailman terrori-iskujen vuoksi saanut pelätä. Varmasti täälläkin joka tapauksessa kiristetään hallinnollisten rakennusten turvallisuutta, mutta mitään isompaa hälytystilaa ei ole tiedossa.

Eri asia onkin sitten ensi viikolla Strasbourgissa järjestettävä parlamentin täysistunto. Meppien ja meidän muiden turvallisuudesta siellä vastaa sisäisen turvallisuuden yksikön lisäksi Ranskan poliisi ja asevoimat. Uskoisin, että vaikka eilisen terrori-iskun tekijät saataisiin kiinni, toisen samanlaisen teon uhka voi olla todellinen. Siinä tapauksessa saa rauhallisessa Suomessa kasvanut ja yhtä rauhallisessa Luxemburgissa viimeiset 20 vuotta asunut sinisilmäinen tyttö taas ihmetellä maailman menoa, kun työpaikalleen päästäkseen täytyy todistaa henkilöllisyytensä ja ohittaa joukko hampaisiin saakka aseistautuneita sotilaita ja kiertää mellakka-aidat. Ja kun sanon ”aseistautunut” en tarkoita mitään pientä käsiasetta vyölaukussa!!

Tuo ei olisi ensimmäinen kerta. Vuoden 2000 joulukuussa terroristit suunnittelivat iskua Strasbourgin joulumarkkinoille, mutta silloin poliisi onneksi sai asian tietoonsa ajoissa ja isku pystyttiin estämään. Erilaisia poliisin ja armeijan joukkoja on parlamentin ympärillä aina. Vigipirate-niminen poliisivoimien valmiustaso on itse asiassa Ranskassa ollut korkealla jo kymmenisen vuotta, ja sitä on aina maailman tai Ranskan tapahtumien johdosta tarpeen mukaan vielä tiukennettu.

Avomieheni oli 20 vuotta Ranskan armeijan palveluksessa santarmina. Täytyy sanoa, että onneksi ei ole enää! Hän on nykyisin yksityisellä puolella töissä, vaikkakin edelleen turva-alalla. Tuttavapiirissä on kuitenkin useampiakin nuoria santarmeja. He tekevät tärkeätä työtä ja ovat tällaisissa tilanteissa erityisen alttiina vaaroille. He ovat luonnollisesti mielessäni terrori-iskun uhrien ja heidän läheistensä lisäksi.

JE SUIS CHARLIE.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Laura's Itinerary

- ja joskus vähän muutakin

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

%d bloggers like this: