Lomat on lomailtu

Published 5.2.2015 by ainosalminen

IMG_1530

Helou! Blogiemäntä täällä taas sormet näppäimillä. Taukoa kirjoittelussa on ollut kait jo parisen viikkoa, ensin syynä viimeviikkoinen lomailu ja tällä viikolla siitä toipuminen. Toipuminen itse asiassa koskee kurkunpääntulehdusta ja kovaa yskää. Niinpä, kuka käski laskea yli 3000 m korkeudesta -12 asteen pakkasessa suu auki!! Kyllähän suomalaisen pitäisi tietää ja muistaa, että niin pakkasessa kuin saunassakin pitää hengittää nenän kautta. Oli kai sen verran huikeat maisemat, ohut ilma ja jyrkät rinteet, että keskittyminen ei riittänyt oikean hengitystekniikan soveltamiseen. No, oppia ikä kaikki. Raajat ovat kunnossa eivätkä polvetkaan viimevuotiseen tapaan vihoittele eli ei tässä mitään isompaa hätää ole.

Kylläpä oli taas ihana loma, niin kuin lomilla nyt yleensä on tapana olla. Kello soitti tosin joka aamu, mikä ei aivan tyypillistä lomailulle ole, mutta syykin oli hyvä: tuhti aamiainen oli nautittava ajoissa, ettei tarvinnut suoraan ruokapöydästä karata rinteisiin!

Olimme avomiehen kanssa viimevuotiseen tapaan Ranskan Alpeilla laskettelemassa. Mies on vanha tekijä rinteissä ja minä vasta aloittelen. Alkuvuosinani Luxemburgissa lähdettiin kaveriporukalla muutamana viikonloppuna paikallisen bussifirman laskettelureissuille (mahdetaanko moisia edes enää järjestää!). Noista ajoista on siis lähes parikymmentä vuotta. Silloin en hiihtänyt opettajan johdolla, vaan jollain tavalla selviydyin laskuista kaverien neuvoilla (”laitat painon rinteenpuoleiselle jalalle, niin sukset kääntyy!”) loukkaamatta itseäni. Ihmettelen tätä vieläkin!

IMG_1535

Viime vuoden reissua suunniteltaessa laitoin ehdoksi, että vuokrakämppää ei hankita. En halua lomalla laittaa ruokaa, käydä kaupassa enkä siivota, edes yhdessä miehen kanssa! Hotelleja ja pensionaatteja katseltiin monenlaisia, mutta lopulta päädyimme Club Medin tarjoukseen. Hiihtäjälle ja lomailijalle se on todellinen 100% all inclusive, vaivaton ja huoleton. Pakettiin kuuluvat majoituksen ja ruoan lisäksi vakuutukset, viikon hiihtopassi, sukset ja monot (tarvittaessa) sekä hiihdonopettajan palvelut. Viime vuonna Val d’Isère’in klubilla ensimmäinen kokemus oli niin vakuuttava, että tänä vuonna emme edes muuta katselleet. Vaihdoimme vain kohdetta ja vietimme nautittavan viikon tällä kertaa Peisey-Vallandryn maisemissa. Hotellilla ja rinteissä oli väljähköä, sovitimme lomamme tarkoituksella vuodenvaihteen ja koulujen talvilomaviikkojen välimaastoon.

IMG_1540

 

Itse olin huippukunnossa matkaan lähtiessä. Valmentajani oli teetättänyt minulla erityisesti lomaa silmällä pitäen lasketteluun valmistavia jalkatreenejä, joiden ansiosta en koko viikkona tuntenut lihaskipuja. Viime vuonna polvet rutisivat ja turposivat, ja ajattelinkin, että jos tuo laskettelu ei tänäkään vuonna sovellu vanhoille nivelilleni, niin siirryn sitten lumikenkäkävelyyn. Sitäkin oli tarjolla. Loppujen lopuksi polvetkin suostuivat yhteistyöhön mitä mahtavimmin. Oletan, että tässä auttoi paremmat monot ja niiden löysempi kiristys. Taisin viimeksi hirttää verenkierron ja lymfakierron jaloistani täysin, kun pelkäsin, etteivät monot olisi tarpeeksi kireällä. Vähemmästäkin polvet vihoittelevat!
Sain siis lasketella koko viikon hyvässä kunnossa, lukuun ottamatta juuri mainitsemaani kurkunpääntulehdusta. Sain siihen torstaina lääkäriltä kortisonia, jonka voimalla loppuviikko sujui vähintäänkin kohtuullisesti. Torstaina oli joka tapauksessa sovittu tauko iltapäiväksi. Tuolloin nautimme Club Medin kylpylän tarjonnasta: kuorinta ja hieronta rentouttivat ihanasti. Sen päälle vielä kierros saunoissa ja allasosastolla. Uima-allas oli itse asiassa puoliksi sisällä, puoliksi ulkona. Huonon kelin vuoksi oli ulkoallas suljettu, mutta mukava uimavalvoja Alexandra päästi minut takaovesta ulos tuoreeseen hankeen kierimään! En ole mikään kylmän ystävä, mutta kun soitin suutani isoon ääneen, että ”meillä Suomessa on tapana mennä saunasta hankeen”, niin olihan sitä sitten mentävä….
Saunaan palattuani hankeen oli juossut tempaustani ihmetelleet kolme ranskalaisherraa, Alexandra kertoi minulle myöhemmin!

Täytyy kyllä myöntää, että teki todella hyvää! Ranskalaisherrojen vaikutelmista ei harmi kyllä ole tietoa…

 

IMG_1504

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

I Basically Travel

Musings and observations of a rucksack traveller

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Vastaisku ankeudelle

- ja joskus vähän muutakin

sannan kupla

Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

Our Osaka Blog

A British-Finnish family's experience of living in Japan

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

Langanlaiha

- ja joskus vähän muutakin

%d bloggers like this: