20 vuotta Luxemburgissa

Published 5.3.2015 by ainosalminen

Time flies when you are having fun. Aika kuluu kuin siivillä. Je n’ai pas vu passer le temps. Sanoipa tuon millä kielellä hyvänsä, paikkansa se pitää. Muutama päivä sitten, tarkemmin ottaen 1. maaliskuuta, tuli täyteen 20 vuotta elämää ja työtä täällä Luxemburgissa. Kaikennäköistä mahtuu näihin vuosiin, kun menneitä alkaa oikein ajatuksella muistelemaan. Ihan tavallista elämää kuitenkin, pienellä luksuksella höystettynä, sitä ei käy kieltäminen. Pelkällä menolipulla aikoinani lähdin. Sitä, tulenko koskaan enää asettumaan pysyvästi Suomeen, en tiedä. Jos ja kun noin kymmenen vuoden kuluttua siirryn eläkkeelle, voi elämäntilanne olla hyvinkin erilainen kuin tänään. Tulevaisuudensuunitelmia tulee usein tehtyä tämänhetkisistä lähtökohdista ja unohtuu, että 6-kymppisenä voi terveys ja elämä olla muutenkin ihan eri mallilla kuin tänään. Sen lisäksi, että pitää sitten kai vaihtaa blogin nimikin, jos kirjoittelu vielä maistuu 🙂

Vuoden 1994 syksyllä olin töissä kielenkääntäjänä oikeusministeriössä Helsingissä. Ministeriöön oli muutama vuosi aikaisemmin perustettu osana Suomen EY-jäsenyysvalmisteluja nk. ETA-yksikkö, jossa olemassa oleva EY-lainsäädäntö käännettiin suomen kielelle. Meitä toimi siellä lähes kaikki kynnelle kykenevät ranskankielentaitoiset kääntäjät Suomesta. Opiskeluja aloittaessani ei ranskankieltä opiskelemaan kääntäjänkoulutuslaitokseen otettu opiskelijoita kuin 16 joka toinen vuosi. Opinahjoja oli Suomessa vain yksi, Turussa. Vaikka lopulta pääkielekseni valikoitui englanti, otin ranskan sivukieleksi. Valmistuttuani olin ns. oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ilman Suomen EY-jäsenyyttä olisin luultavasti jäänyt töihin Suomeen, jossa kääntäjät silloin sijoittuivat yleensä vientisihteereiksi tai muihin kielitaitoa edellyttäviin tehtäviin, jotka eivät välttämättä vastanneet maisterinopintojen tasoa. EY ja myöhemmin siis EU ovat todellakin tuoneet kääntäjille ja tulkeille uusia uramahdollisuuksia.

Koska ETA-yksikön työsaran tiedettiin tulevan Suomen EY-jäsenyyden myötä luonnolliseen päätökseensä, suurin osa meistä otti tähtäimeensä uran toimielinten palveluksessa Brysselissä ja Luxemburgissa. Tai myönnettäköön, että minä ainakaan en edes tiennyt toimielinten jakautuneen eri kaupunkeihin. Kuten vielä tänäkin päivänä, EU henkilöityy Brysseliin. Sinne siis tähtäsimme. Ilmoittauduin sekä neuvoston että parlamentin ja komission yhteiseen kääntäjäkilpailuun. Oli osattava äidinkielen lisäksi vähintään kahta vierasta kieltä, ranskan kieli oli pakollinen, muu kielitaito oli eduksi. Käännöstehtävän lisäksi kokeeseen kuului yleistieto-osuus. Hiki otsalla niitä tehtäviä sai ratkoa ja lauseita kääntää hyvälle ja soljuvalle suomen kielelle. Neuvoston kilpailusta en päässyt läpi, mutta parlamentin ja komission yhteisestä sain kutsun haastatteluun. Kovin oli kiire toimielimillä palkata suomalaisia kääntäjiä, sillä haastattelua seuraavana päivänä posti oli jo tuonut hyväksymiskirjeen ja työtarjouksen kotiin! Myöhemmin kuulin joidenkin kollegojen saaneen vastaavaa postia jo haastattelupäivän aamuna. Kun saman syksyn aikana oli kansanäänestyksellä päätetty, että Suomi liittyy yhteisöön, oli helppo lähteä. Vaihtoehtona olisi luultavasti ollut työttömyyskortisto Suomessa.

Viime viikolla parlamentin Suomen käännösjaosto järjesti pienimuotoiset kinkerit 20-vuotisen taipaleensa juhlistamiseksi. Mukavaa, että minutkin kutsuttiin mukaan, vaikka aikanaan ehdin työskennellä siellä vain 18 kuukautta. Siiryin nimittäin jo vuonna 1996 täysistunto-osastolle, missä olen eri tehtävissä viihtynyt tähän päivään asti. Niinpä minäkin viime perjantaina liityin joukkoon iloiseen nostamaan maljan näille vuosille. Oli oikein hauskaa tavata pitkän tauon jälkeen entisiä työkavereita ja muistella alkutaipaleemme kommelluksia. Lounaspöydässä oli monenlaisia herkkuja ja juttu luisti. Musiikkia ja kielenkäytön ammattilaisten uusiksi rukkaamia sanoituksia ja kalevalaista legendaakin saatiin kuulla. Eikä meistä kukaan ollut vanhentunut päivääkään 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

I Basically Travel

Musings and observations of a rucksack traveller

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Vastaisku ankeudelle

- ja joskus vähän muutakin

sannan kupla

Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

Our Osaka Blog

A British-Finnish family's experience of living in Japan

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

Kuulumisia Kataloniasta

Elämää Espanjan Kataloniassa, vuorilla ja rannikkokaupungissa

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

Langanlaiha

- ja joskus vähän muutakin

%d bloggers like this: