Kevään iloja

Published 18.3.2015 by ainosalminen

 

IMG_1683

Siinä ne ovat, vuoden 2015 ensimmäiset 18 lämpöastetta täällä Luxemburgissa. Hienoahan ne oli nähdä kännykän sääsovelluksesta ja aavistaa työhuoneen ikkunan läpi. Työpäivän päätyttyä olikin sitten jo kiire suunnata Bambeschin ulkoilualueelle, jotta ehtisin tehdä metsässä edes lyhyen lenkin ennen auringonlaskua. Ulkoiluvaatteet olivat kassissa mukana ja ne vaihdoin päälle jo toimistolla. Tämän olen todennut itseni kaltaiselle laiskimukselle toimivaksi systeemiksi. Kotona käynti töiden ja liikunnan välillä saattaisi johtaa unohtumiseen kotisohvalle… heikko luonne, minkä sille voi 🙂 Sen verran aikaa suttaantui lähtötohinoissa, että oli vedettävä 45 minuutin lenkki kymmentä minuuttia lyhempänä. Onneksi tunnen kohtuullisen hyvin alueella risteilevät polut ja löydän sopivan pituiset reitit. Tuossa ajassa oli jo pakko patistaa itsensä jopa ottamaan juoksuaskelia, että saisi tehot nousemaan. Tuskanhiki nousi selkään ja otsaan, en ole ollenkaan juoksuihminen eivätkä polvetkaan siitä erityisesti pidä. Tämäniltainen pikalenkki olikin siten varsinainen hiit-treeni. Pari kolme lyhyttä nousua täysillä ja sitten alamäet ja tasaiset pätkät sai pulssi rauhoittua. Kotiin päästyä hiki tuntui vain hyvältä, olin tyytyväinen happihyppelyyni.

Keväällä liikunta lisääntyy ihan itsestään ja siirtyy luontevasti ulkotiloihin. Viikonlopun pyörälenkit olemme ottaneet ohjelmaan jo muutama viikko sitten. Mukava tapa, vaikka välillä on ollut hieman viileääkin. Kunhan ei sada!

IMG_1660

 

Nuori neiti Victoria meillä käydessään aina kyselee ensimmäisenä, mennäänkö pyöräilemään. Silloin hän toimii meille aikuisille motivaattorina nostaa nenä kirjasta ja tietokoneen ruudulta. Nuo lenkit hänen kanssaan ovat enemmän liikunnallisia kuin urheilullisia (jos tällainen erottelu sallitaan) ja täydentävät viikkoon kuuluvia kahta rankkaa crossfit-treeniä mainiosti. Lapsen tahtiin polkeminen on sydänystävällistä liikuntaa parhaimmillaan! Samoja polkuja olen kulkenut aikaisemminkin, mutta kun verenmaku suussa sykkeitä nostaen ja kaloreita polttaen olen matkaani tehnyt, en ole huomannut, kuinka monta lasten leikkipuistoa matkan varrelle mahtuu! Niitä on varmaan lähes parin kilometrin välein, jokaisessa pikkukylässä ja isommissa useampiakin. Niistä on pikkuneiti löytänyt omat suosikkinsa. Mieluisimmaksi paikaksi on osoittautunut Hunsdorfin kylän leikkipuisto, sillä siellä on jopa ”tyrolienne” eli köysirata. Kaikkea muutakin kivaa nähtävää reitin varrelta löytyy, kunhan malttaa katsella.

Vaikka pyörälenkkimme ei pysähdyksineen kaikkineen kestä aina edes paria tuntia, otamme selkäreppuun hieman juotavaa ja naposteltavaa. Pysähtyminen polun varteen jo ohjelmanumero sinänsä, varsinkin kun aidan takana saattaa olla joku kärkkymässä omenan karaa:-)

Ranskalaiseen kultuuriin varsinkin lapsille kuuluu nk. ”4-heures” tai ”le goûter” eli suomalaisittain ihan tavallinen välipala. Se miten se eroaa suomalaisesta on mielestäni lähinnä sen ravinto-arvo. Ne, jotka ovat päässeet havainnoimaan tapahtumia ranskalaiskoulun portilla iltapäivällä, kun lapsia haetaan kotiin, ovat varmasti todistaneet itseni tavoin koko lailla hämmästyneenä sitä croissanttien, suklaapullien ja keksipakettien määrää, joka siellä siirtyy äitien käsilaukuista lapsien suuhun. Nämä äidit taitavat osaltaan pitää jo yksinään pystyssä pikkukylien leipomoita.

Sanomattakin selvää, että tällaisen pohjoismaalaisen healthy eating -neurootikon retkieväistä ei tuollaista löydy. Jo aamuisin lapselle tarjottavat suklaasokerimurot saavat hiukseni nousemaan pystyyn. Olen ehdottanut kaurapuuroa tai hilloleipiä, mutta niin kauan kuin muropaketti löytyy kaapista, ei sille ole voittajaa. Toisaalta meillä ei muuta ”epäterveellistä” ole tarjolla, joten en ole asiasta viitsinyt tehdä mitään larger than life -kysymystä. Kyllähän Victorian kaltainen duracell-lapsi kuluttaa ne sokerit yhdessä hujauksessa, mutta selvää on myös, ettei moinen aamupala pidä nälkää tuntia kauempaa eikä teollisen sokerimössön syöminen ole koskaan hyväksi. Olenkin ajatellut ehdottaa, että pyöräilypäivinä syötäisiin aamulla tukevammin ihan jaksamisen takia. Mikään makeanperso lapsi ei ole kyseessä, joten uskon muroista luopumisen käyvän suhteellisen helposti.

Nyt siellä joku varmaan jo hykertelee mielessään, ettei lapseton blogiemäntä tiedä näistä asioista mitään eikä muropakettia saa lapsen käsistä niin vain pois. En aio tässä nyt mitään vetoa lyömään asiasta, mutta uskon onnistuvani, sillä pidän Victoriaa aika mukautuvaisena tapauksena, kahden uhmaiän välissä – ei enää pikkulapsi, ei vielä teini. Hän on aina ensimmäisenä utelemassa, mitä herkkuja perjantain luomukorissa on ja mitä maukkaita keittoja ja muhennoksia niistä aiotaan kokata. Tämä lapsi ainakin tietää, mistä ruoka tulee:-) Moniko teistä hänen tapaansa pitää suurimpana herkkunaan persiljanjuurista tehtyjä uuniranskalaisia?

IMG_0437

Mausteiden hierontaa kalkkunankoipeen 🙂

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

I Basically Travel

Musings and observations of a rucksack traveller

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Vastaisku ankeudelle

- ja joskus vähän muutakin

sannan kupla

Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

Our Osaka Blog

A British-Finnish family's experience of living in Japan

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

Kuulumisia Kataloniasta

Elämää Espanjan Kataloniassa, vuorilla ja rannikkokaupungissa

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

Langanlaiha

- ja joskus vähän muutakin

%d bloggers like this: