Itsensäpaljastelua

Published 30.3.2015 by ainosalminen
Photobooth naurattaa kun muuten ei ole naurun aiheita.

Photobooth naurattaa kun muuten ei ole naurun aiheita.

Nyt kyllä sapettaa taas oma saamattomuus sen verran, että pitää tuulettaa keuhkojaan täällä blogissa huutamalla.

Syksyn Dukan-kuurilla lähteneistä kuudesta kilosta on tullut puolet takaisin siirryttyäni Dash–dieetille. Tämän jälkimmäisen sisältämät hedelmät ja viljatuotteet ovat laukaisseet sokerinhimot, ja tavoitteena olleen pienen lisäpudotuksen sijasta paino onkin tietysti lähtenyt nousuun. Kovasti pohdin, onko tämä hiilarien ottaminen takaisin lautaselle syynä sokerikoukkuun vai kenties ihan oma luonteen heikkous. Kovasti olen täällä blogissa jaksanut kirjoittaa höyryttämistäni vihanneksista, luomukorin sisällöstä, metsälenkeistä ja crossfit-treeneistäni sekä vähäsuolaisista vaihtoehdoista – niin, kaiken tuon ansiosta varmaan kunto on kova, verenpaineet ja kolesterolit hallinnassa ja paino alamäessä. Ei, ei, ei …. todellisuus on taas vähän toisenlainen.

Sapettamaan siis alkoi, kun luin Facebookista kaverin laihduttaneen viisi kiloa kuukaudessa. Hieno homma! Nostan hattua! Maaliskuun 1. päivänä hän ilmoitti, että nyt alkaa keventäminen, ja -5kg on siis kuukauden kiristelyn lopputulos. Tai en tiedä edes kiristelikö. Kertoi syöneensä kuusi kevyttä ateriaa päivässä. Luultavasti vältteli perinteisiä kaloripommeja, jälkiruokia, juustoja ja viinejä, mutta voipi olla ettei kituuttanut kuitenkaan. Mutta noin vain, päätti keventää ja keventyi! Vähänkö on eri meininki kuin blogiemännällä, joka vuodesta toiseen aloittaa kuurin jos toisenkin ja meinaa meinaamisesta päästyäänkin – tuloksena useimmiten pyöreä nolla. Kerrottakoon, että kyseinen painoansa pudottanut ystävä on ruokaa rakastava ja laittava ihminen, joten lähtökohdat ovat meillä sen suhteen samat.

Säälittävää tämä meikäläisen hötkyily, kalorien laskeminen, hiilareiden rajoittaminen, paleoon hurahtaminen – you name it, I’ve done it!!

Varmasti Dash / vähäsuolainen ja -rasvainen välimerellinen ruokavalioni toimisi loistavasti ilman kohdehenkilön hepulikohtauksia marketin jäätelöaltaalla! (Mutta hei, kolme Haegen Daszia kahden hinnalla on toki ihan ohittamaton tarjous!!! Säästö se on pienikin säästö, sanoo hän ja ostaa satsin sisäfilettä 42 euron kilohintaan katsomatta.) Syyttävä sormi kohdistuu myös työpaikan makeisautomaattiin. Sinnekin olen ihan omin jaloin juossut aivan liian usein (”illalla on treenit, nää kalorit tulee kyllä poltettua” -mentaliteetti on ollut kovasti vallalla).

 

Näitä rappusia alas....

Näitä rappusia alas….

IMG_1729

…ja 65 sentin välitön nautinto tipahtaa käsiin.

Näiden jäätelötarjousten ja varmasti monien muidenkin houkutusten kohdalla pitää muistaa, että kyse on pitkäjänteisestä touhusta. Voihan sitä viikonloppuna tai ravintolailtana poiketa arjen peruskuvioista. Omat poikkeamat ovat menneet sen verran yli ja överiksi, että on tunnustettava, että jätin lääkärin määräämään kolesterolikontrollin tekemättä. Laboratoriolähetteen voimassolo päättyi tänään. Kolme kuukautta oli aikaa mukauttaa ruokavaliota ja käydä antamassa näyte haluamanaan hetkenä. Ei tullut mentyä. Aina oli sen verran rankat jäätelö tms. orgiat pohjalla, etten uskaltanut. Huijarin taktiikkanahan on näissä asioissa se, että syödään tiukan linjan mukaan, käydään antamassa näyte, saadaan hyvä tulos, lääkäri kehuu, ja sitten palataan kotiin juhlistamaan hienoja kolesteroliarvoja jäätelön kera. Sitten voikin taas seuraavaan vuositarkastukseen asti elää porsastellen.

Blogissa kyllä vilisee luomuvihanneksia ja iloisia uutisia lieden ääreltä. Hienosti olen osannut olla kirjoittamatta ikävistä harhailuista sokerin ja rasvan ihmemaassa. Siitä, miten tytärpuolen retkievääksi tarkoitetut suklaakeksit ovat omituisesti kadonneet yksi kerrallaan keittiön laatikosta. Kun ne itse piilottaa tiskipyyhkeiden alle, ei niitä kukaan muu löydä. Voi kun osaisi itse unohtaa, mihin ne tuli laitettua. Ja voi kuin tulisi muistettua kaupassa, ettei kannata yrittää huijata itseään ostamalla kotiin ”vierasvaraa” tai ”retkieväitä”. Juurihan tuli kehuttua, etten syötä lapselle sokeria… itselleni sitten salaa kyllä.

Eipä tässä sitten muuta, onneksi on taas maanantai ja voi aloittaa ”alusta”. Kuten niin monesti aikaisemminkin.

Tässä ne päivän viralliset ja terveelliset väilpalat.

Tässä ne päivän viralliset ja terveelliset väilpalat.

 

One comment on “Itsensäpaljastelua

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

I Basically Travel

Musings and observations of a rucksack traveller

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Vastaisku ankeudelle

- ja joskus vähän muutakin

sannan kupla

Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

Our Osaka Blog

A British-Finnish family's experience of living in Japan

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

Langanlaiha

- ja joskus vähän muutakin

%d bloggers like this: