Ei ihan perinteinen pääsiäissunnuntai

Published 5.4.2015 by ainosalminen

IMG_1735

Pääsiäissunnuntaina heräsin klo 6.30 kun mies tuli yövuorosta kotiin ja sänkyyn kiivetessään mutisi tyytymättömänä ”ei ole pääsiäispupu jättänyt suklaamunia”. No kyllähän se pupu oli käynyt ihan Oberweisilla ostoksilla, mutta oli ajatellut, ettei niitä makeisia kukaan aamuyöstä kaipaa. Oberweis on paikallinen ”Fazer”, jonka herkut ovat suussa sulavia ja jota moni tituleeraa myös nimellä ”Überpreis” (”ylihinta”). Onhan siellä kallista, mutta Luxemburg ei ole halpa maa ja varsinkin pienetkin luksukset ovat hinnoissaan. Ihmekös tuo, rahasta täällä ei ole puutetta, yritysjohtajat, sijoittajat, lääkärit, juristit ja muut ajelevat ökymaastureilla, asuvat ökytaloissaan ja kuluttavat seteleitään laskematta.  Kun ostajia riittää, niin tarjontaa luksusrintamalla riittää myös. Ei minunkaan palkassani ole valittamista, mutta jään eurokraatin rahoillani auttamattomasti keskiluokkaan paikallisessa vertailussa.

Aamupalani jälkeen sitten asettelin Oberweisin suklaapaketin (paketti on muuten ainakin kolme kertaa sisältämäänsä munaa suurempi!) keväisten tulppaanien rinnalle ruokapöydälle. Puutarhaa ei ole, joten ”kätkin” pieniä suklaamunia strategisiin paikkoihin eri puolille asuntoa. Tunnen miehen aamurituaalit, ja joka paikassa häntä odottaisi makea yllätys: herätyskellon edessä, silmälasien vieressä, kylpyhuoneessa lavuaarin kupeessa, kahvinkeittimen kyljessä ja tietokoneen päällä. Pääsiäispupu sai kuunnella miehen herättyä jo makuuhuoneessa alkanutta ihastunutta huokailua. Mies ryntäsi lapsen lailla olohuoneeseen suu täynnä suklaata ja ilmoitti, että ”pääsiäispupu on sittenkin käynyt!!” Niinpä, miehet ovat isoja poikia. Tai sitten mieheni vain on armoton herkkusuu.

Toki mies osasi odottaa pääsiäispupun vierailua. Olinhan muutama viikko sitten ottanut häneltä vastaan Bretzel-leivonnaisen. Paikalliseen perinteeseen kuuluu nimittäin, että mies lahjoittaa sydämensä valitulle makean Bretzelin paastonajan neljäntenä sunnuntaina. Vastalahjaksi hänellä on sitten lupa odottaa suklaamunia pääsiäissunnuntaina. Taisi olla miehellä hieman oma lehmäkin ojassa, kun hän osti minulle luultavasti kaupan suurimman leivonnaisen, josta sitten riitti pakastettavaksikin. Ranskasta Luxemburgiin muuttanut mies on kovasti innoissaan paikallisista perinteistä, siis varsinkin niistä, jotka liittyvät ruokaan 😉

Bretzelsonndeg

Bretzelsonndeg

Juttu lähti nyt hieman sivuraiteille, sillä tarkoituksena oli kertoa meidän urheilulliseta uroteosta – 45 km pyörälenkki vaihtelevassa maastossa kaupungissa ja sen laitamien metsissä. Aikaa kului pieni evästauko mukaan lukien kolme tuntia. Reitti kulki eri tyylisten korttelien läpi, joen rantaa, metsän siimeksessä, moottoritien ali ja yli, mäkeä ylös ja mäkea alas. Puuskuttaen ja reisilihakset jäykkinä kompuroimme kotiin. Ihan noin pitkä lenkki ei ollut suunnitelmissa, kunhan seurattiin pyörätiemerkintöjä Grundista Itzigiin, Hesperangesta Merliin ja keskustan kautta pohjoisen reitille takaisin kotikuntaan.

Nyt jo naurattaa (vaikka reisiä kivistääkin vielä ja huomenna varmaan vielä pahemmin!) kun on tankattu ”pikaruokaa” eli keitettyä pastaa johon sekoitettiin kinkku-juustomunakasta. Osa oli luomua, osa ei, rasvat ei todellakaan olleet balanssissa eikä suolan määrää kyselty. Pasta oli sentään täysjyvää! Muuta ei nimittäin ollut nopeasti saatavilla. Avomies reppana ehti puolentoista tunnin päiväunille, joilla pitäisi jaksaa taas valvoa yö töissä. Veikkaanpa, ettei ihan helppoa tule olemaan. Itselläni tuntuvat silmät jo nyt lupsahtelevan, eikä kello ole vielä kymmentäkään.

Tyytyväsiä olimme kuitenkin, että tuli lähdettyä. Yhteisiä kahdenkeskisiä viikonloppuja ei kovin usein osu kohdalle ja silloinkin, kuin nytkin, mies on osan ajasta töissä. Sateisen ja kylmän talven loppumista on odotettu ja toistettu toivomusta pyöräilykelien alkamisesta. ”Sitten kun kelit paranee, niin sitten kyllä liikutaan enemmän” – näin vakuuttelemme toinen toisellemme ja lupailemme parempia aikoja kunnon kohottamiselle. Molemmat kun unohdumme liian helposti kodin lämpöön sohvalle kirjan tai tietokoneen taakse 🙂 Nyt on putki auki ja tästä on hyvä jatkaa. Peukut pystyyn, että onnistumme kannustamaan toisiamme ja kilometrejä kertyy tulevinakin viikkoina mukavasti.

Tämä kuva on muutaman viikon takaiselta lenkiltä, joka päättyi paikallisen marketin pihalle ja koripallokerhon makkara- ja olutmyyntitempaukseen.

Tämä kuva on muutaman viikon takaiselta lenkiltä, joka päättyi paikallisen marketin pihalle ja koripallokerhon makkaran- ja oluenmyyntitempaukseen.

2 comments on “Ei ihan perinteinen pääsiäissunnuntai

  • Voi kiitos Leila! Kyllähän häntä ihan mielikseen katselee 🙂 Mitens se sanonta nyt menikään, että elämä on liian lyhyt huonon viinin juomiseksi. Pätee kai miehiinkin!! Baci meiltä sinne Spoletoon 🙂

  • Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

    Laura's Itinerary

    - ja joskus vähän muutakin

    H niin kuin Hausfrau

    - ja joskus vähän muutakin

    Jaa määkö Pariisitar?

    Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

    Mielilandia

    - ja joskus vähän muutakin

    Martan matkassa

    - ja joskus vähän muutakin

    Viherjuuria

    - ja joskus vähän muutakin

    Terkkuja Leilalta Italiasta!

    - ja joskus vähän muutakin

    KOKOVARTALOFIILIS

    Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

    kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

    - ja joskus vähän muutakin

    Ajatuksia Saksasta

    - ja joskus vähän muutakin

    Soolona maailmalla

    Ainahan se on mielessä. Matka.

    %d bloggers like this: