Eduskunta ja minä

Published 19.4.2015 by ainosalminen
IMG_1780

Lippu salossa vaalisunnuntaina Loimaan aluesairaalan katolla. Sinistä ja valkoista myös taivaalla 🙂

Tervehdys Varsinais-Suomesta ja Loimaalta 🙂 Luxemburgin aurinkoinen ja miellyttävä kevätsää vaihtui viime torstaina KLM:n siivillä viimaiseksi ja sateiseksi lopputalveksi täällä kaukana pohjoisessa. Ei kuitenkaan luovuteta, vaan ollaan kuten poliitikot tapaavat sanoa ”varovaisen toiveikkaita” kevään tulon suhteen. Vaalipäivän aamu tänään valkeni harmaana mutta poutaisena. Lämpötilat ovat kuitenkin hieman nousussa ja aurinkoakin on huomisesta alkaen luvattu. Kyllä se siitä! Kirjoitteluhommien jälkeen on tarkoitus tehdä kävelylenkki ja katsastaa samalla, miten väki täällä saviseudulla liikkuu vai ovatko kaikki jo äänestäneet ennakkoon, kuten äiti ja minä jo teimme.

Paikalislehdet ovat vaalimainoksia täynnä, mutta joukkoon mahtuu myös runsaasti urheilu-uutisia. Lapsuudestani muistankin, että Turun Sanomien vitsailtiin olevan ainoa urheilulehti, jossa on kuolinilmoituksia 🙂 🙂  Nykyään tosin mahtuu Turun Sanomienkin sivuille jääkiekon ja jalkapallon lisäksi juttua myös lentopallosta ja koripallosta. Näiden lajien huipulla pelaavat loimaalaiset joukkueet Hurrikaani ja Biisonit. Eilen marketin käytävillä kuulin kertaan jos toiseenkin kyläläisten vaihtavan mielipiteitään menneistä ja tulevista peleistä, play offeista ja mitalimahdollisuuksista. Hopeaa tuli yhdestä lajista eilen, mutta kun en itse ole kovin kiinnostunut urheilun seuraamisesta, niin en muista kummasta joukkueesta oli kyse 🙂

Kukkia oli maassa vain vähän, nämä odottivat kukkakaupan edustajalla ostajaansa.

Kukkia oli maassa vain vähän, nämä odottivat kukkakaupan edustajalla ostajaansa.

Tälläkin kertaa tieni vei heti loman aluksi kirjastoon. Lukuähkyn välttämseksi päätin jo sinne kävellessäni, että lainaisin vain yhden kirjan. Lisää lukemista sitten maanantaina, jos on tarpeen. Palautuskirjahyllystä ei löytynyt mitään sopivaa. Lukijoiden suosikit -hyllystä nappasin käteeni Outi Pakkasen jännärin Marius, mutta laitoin sen takaisin kun löysin ”parempaa” : Mia Kankimäen ”Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin”. Olen lukenut noin kolmanneksen ja pidän kirjasta kovasti. En juuri tunne Japanin historiaa ja kulttuuria, joten siinä mielessä tämä on oikein mielenkiintoista. Lisäksi Kankimäen itseironia saa minut nauramaan. Kirjan rakenne, jossa vaihtelevat informatiivisemmat jaksot ja kirjoittajan matkakertomus, on myös omiaan tekemään siitä helppolukuisen. Juuri sopivaa lomalukemista.

Lukemisen tahti on ollut hieman hidas, mutta se ei ole Kankimäen teoksen syytä. Perjantai oli kiireitä täynnä, äidin puolesta viranomaisasioiden hoitamista, kaupassa käyntiä ja ruoan laittoa. Eilen kului useampi tunti hakemuksia täyttäessä ja papereita järjestäessä. Mutta hyvä, että sain ne hoidettua. Huomenna riittää, kun käy postittamassa kirjeet, ja sitten toivotaan parasta. Loimaan hieno kirjasto on tullut kehuttua jos moneen kertaan. Pyöräkojaamon upeasta palvelusta on myös tullut kerrottua. Tällä kertaa voisi mainita Kelan toimiston, perjantai-iltapäivänä klo 14 aikaan: ei ainuttakaan asiakasta koko toimistossa. Erittäin ystävällinen virkailija kärsivällisesti kuunteli vuodatukseni asioiden hoitamisen hankaluudesta tilanteessa, jossa asianomaisella ei ole internettiä eikä nettipankkitunnuksia. Hän etsi minulle tarvitsemani tiedot ja lomakkeet ja antoi vielä pari hyvää vinkkiä vastaisuuden varalle. Menkööt tässä terveiset myös Pääterveysaseman sosiaalipalvelujen yksikön nuorelle vahtimestarille. Yksityiskohtia kertomatta totean vain, että hän vetäisi luonnikkaasti pari mutkaa suoraksi ja sain asiani hoidettua, vaikka virasto olikin jo sulkeutunut pari tuntia ennen käyntiäni.

Näistä asioimisista huolimatta aikaa jää pohtia omia projekteja. Minullahan se on kaikessa yksinkertaisuudessaan ja vaikeudessaan terveyttäni kohentavan ruokavalion omaksuminen ilman, että olisin koko ajan ”dieetillä”. Tästä ikuisuusprojektista olen kirjoittanut monesti: on ollut paleo-kautta, jolloin söin hyvin ja monipuolisesti mutta paino ei pudonnut, sitten tiukka Dukan-dieetti, kuuden kilon pudous ja totaalinen kyllästyminen noin rajoitettuun syömiseen. Siihen päälle hieman hälyttävät verenpaine- ja kolesterolitulokset. Vuoden alusta lähtien olen siis yrittänyt terveydellisistä syistä noudattaa Dash-dieettiä (jos aihe kiinnostaa, löydät blogistani lisää luettavaa Dash-avainsanalla). Olipa ruokavalion nimi mikä tahansa, kun se ei tuota toivottua tulosta, on vika harvemmin itse dieetissä. Omasta kyvyttömyydestäni hoitaa homma kotiin kirjoitin otsikolla Itsensäpaljastelua.

Miten vastustaa tätä, siinähän on mun nimi!

Miten vastustaa tätä, siinähän on mun nimi!

Olenkin nyt ajatellut yrittää hieman kirjata ylös syömisiäni, en laskea kaloreita enkä grammojakaan. Tarkoituksena olisi yrittää noudattaa Dash-dieetin perusperiaatteita – vähäsuolaisuutta ja vähärasvaisuutta. Lautaselle vihanneksia ja hedelmiä, kokojyväviljaa ja palkokasveja sekä kohtuudella vaaleaa lihaa ja kalaa. Vähärasvaiset maitotuotteet ovat myös listalla. Viikoittain muutama annos pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä. Pyrkimyksenä on välttää lisättyä sokeria. Seuraava blogiteksti saakin luultavasti ruokapäiväkirjan muodon.

Huomenna on taas maanantai, kaikkien alkujen äiti. Niin minulle kuin Eduskunnallekin. Nyt veikkaamaan: kumpi tulee ensin kuntoon, Aino vai Suomen talous?

2 comments on “Eduskunta ja minä

  • Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

    Laura's Itinerary

    - ja joskus vähän muutakin

    H niin kuin Hausfrau

    - ja joskus vähän muutakin

    Jaa määkö Pariisitar?

    Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

    Mielilandia

    - ja joskus vähän muutakin

    Martan matkassa

    - ja joskus vähän muutakin

    Viherjuuria

    - ja joskus vähän muutakin

    Terkkuja Leilalta Italiasta!

    - ja joskus vähän muutakin

    KOKOVARTALOFIILIS

    Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

    kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

    - ja joskus vähän muutakin

    Ajatuksia Saksasta

    - ja joskus vähän muutakin

    Soolona maailmalla

    Ainahan se on mielessä. Matka.

    %d bloggers like this: