DASH – työpaikkaruokailu

Published 1.5.2015 by ainosalminen

Näkymä työhuoneen ikkunasta Strasbourgissa

No niin, tarkastellaanpa tällä kertaa DASH-dieetin noudattamista töissä ja työmatkoilla. On tullut mainittua, että itselläni on toistaiseksi työpaikalla Luxemburgissa mahdollisuus syödä omia eväitä. Toimistolla on pieni keittiö, joten kotiruoan ja välipalatarvikkeet voi säilyttää kylmässä ja tarvittaessa lämmittää mikrossa. Lähitulevaisuudessa häämöttää muutto toiseen rakennukseen, jossa tulen olemaan henkilöstöravintolassa armoilla, ellen hanki tietokoneen seuraksi jääkaappia ja syö kylmiä annoksia.

Kerran kuukaudessa vaihdan kaupunkia ja työskentelen neljä päivää Strasbourgissa. Henkilöstöravintola on silloin käytössä päivittäin, usein sekä lounaalla että illallisella. Kerran viikossa ehdin hotellin ravintolaan herkuttelemaan – vähäsuolaisesti tietenkin 😀 Tässä siis juttua täkäläisistä työmaaruokaloista, saattavat erota kovasti suomalaisista – viimeisin kokemukseni niistä on 20 vuoden takaa, joten varmasti ovat asiat sen jälkeen muuttuneet – mutta näin siis meillä.

Aivan ensimmäisessä DASH-dieettiä koskevassa kirjoituksessani tammikuussa kerroin ottaneeni yhteyttä työpaikkani henkilöstöruokaloiden toiminnasta vastaavaan yksikköön ja pyytäneeni tietoja suolan määrästä eri aterioissa. Halusin tietää, minkälaisia suolan käyttöä koskevia ohjeita ruokaloiden toiminnasta vastaavalla yrityksellä on ja mitä standardeja siellä mahdollisesti asian suhteen noudatetaan. Sainkin melko nopeasti vastauksen henkilöstöravintolan johtajalta. Sähköposti liitteineen osoitti selvästi, että kyselyni oli otettu todesta ja että siihen oli paneuduttu. Saamieni tietojen perusteella on kuitenkin mahdotonta arvioida tavanomaisen päivän annoksen (esim. perunamuusi, lihakastike, kasvislisuke) suolamäärää. Lienee kuitenkin selvää, että DASHiin tuollaiset annokset eivät mahdu, varsinkin kun niitä esim. istuntoreissuilla tulisi syötyä kahdesti päivässä.

Mitä vastauksessa sitten minulle kerrottiin?
Tavanomaisena sääntönä on 5 grammaa suolaa valmistettavaa ruokakiloa kohti. Keittiö ottaa kuitenkin huomioon ruoanvalmistuksessa mahdollisesti käytettävät jo suolaa sisältävät liemivalmisteet ja kastikepohjat ja mukauttaa lisättävän suolan määrän suhteessa mainittujen valmisteiden tuotelosteessa ilmoitettuun suolamäärään. Pastan ja riisin keittoveteen laitetaan litraa kohti 10 grammaa suolaa. Keittiömestari maistaa ruokia ennen kuin ne asetetaan tarjolle. Maun tarkistettuaan hän voi pyytää lisäämään suolaa.
Henkilöstöruokalassamme on päivittäin tarjolla kolme päivän annosta: liha-, kala- ja kasvisvaihtoehto. Sen lisäksi grillattuna tarjoillaan naudanpihviä, jonka voi pyytää ilman lisättyä suolaa, ja uunissa valmistettuna saa lohta ja broilerinrintaa. Annoksiin kuuluvia lisukkeita voi vaihtaa tai ottaa pelkästään lisukkeita, esim. riisiä ja vihanneksia. Yksi näistä on aina höyrytetyt vihannekset, joihin ei lisätä suolaa. Salaattipöydässä on raasteita, kurkkua ja tomaattia ilman kastiketta. Päivän keittoon en ole sen jälkeen koskenut, kun olen noudattanut vähäsuolaista ruokavaliota. Samoin olen joutunut luopumaan kylmistä ja lämpimistä alkupaloista.
Tilauksesta paistettavien pihvien, uunilohen ja -kanan sekä vähäsuolaisten lisukkeiden kombinaatioilla pystyn koostamaan itselleni parhaiten sopivat ateriat. Yhteenvetona voi todeta, että parhaiten suolaa pystyy välttämään, kun jättää kastikkeessa tarjottavat ja paneroidut ruoat, muusit ja gratiinit yms. pois. Tämä pätee tietenkin lähestulkoon kaikkeen, ei-kotona valmistettuun ruokaan. Monotonisuutta ei aina pysty välttämään, mutta kyse on kuitenkin vain muutamasta päivästä. Onneksi minun rajani on siellä 3 gramman tienoilla. Kyllä siihen sentään yhtä ja toista saa mahtumaan! Vihannekset siis höyrytettyinä ja kylkeen hiemaan perunaa, riisiä tai pastaa. Harmi kyllä, salaattipöydässä ei ole juuri mitään sopivaa jäljellä siinä vaiheessa, kun itse ehdin lähempänä sulkemisaikaa syömään 😦

Tässä tyypillinen ateriani henkilöstöruokalassa

Jälkiruokahyllystä löytyy makeiden herkkujen lisäksi hedelmiä ja jugurtteja, joilla on mukava täydentää aterioita. Mukaan työmatkoille lähtee kassissa aina kuitenkin hieman lisäravintoa eli hedelmiä, riisikeksejä ja pähkinöitä. Satunnaisesti ostan myös suolattomia välipalapatukoita, kun sellaisiin kaupassa törmään.

Mainittakoon vielä, että ruokalan johtaja ystävällisesti muistutti, että keittiössä käytettävän suolan lisäksi on otettava huomioon elintarvikkeiden luontaisesti sisältämä suola. Hän kertoi firman (kyseessä on siis parlamentin ulkopuolinen yritys) ravitsemusasiantuntijan vastaavan tarvittaessa lisäkysymyksiini. Lisäksi sähköpostissa oli liitteenä yli 50-sivuinen tietopaketti erikoisruokavalioita noudattaville. Ei voi siis sanoa, etteikö tietoa saa tai ettei erikoisruokavalioita otettaisi huomioon. Aivan ilman omia pohjatietoja asiasta ei tästä kuitenkaan selviäisi. Onneksi minulla ei ole muuta vältettävää kuin suola ja liiallinen eläinrasva. En ole ollenkaan varma, että ruoan suhteen moniongelmaiset löytävät valikoimista tarpeeksi itselleen soveltuvaa syömistä. Itse asiassa liitetiedostossa suositeltiin parhaimpana vaihtoehtona itse tehtyä kotiruokaa! Eli omat eväät ovat parhaat eväät. Aina se kuitenkaan ole mahdollista. Onneksi oma tapaukseni on suhteellisen helppo, sillä voin olla joustava. Jos lounaalla suolaa tulee enemmän, nipistän siitä illalla. Kun tietää, mitä on odotettavissa, voi työviikkoon Strasbourgissa suhtautua rennosti: pahinta mitä voi tapahtua on tosiaankin syödä samaa ruokaa neljä päivää putkeen. Kuulostaa ihan fitness-dieetiltä, vain muovirasiat puuttuvat!

Myös täysin allergeenittomia vaihtoehtoja on tarjolla.

2 comments on “DASH – työpaikkaruokailu

  • Niissä lämpimissä alkuruoissa ja keitoissa etenkin on kyllä keskimäärin tosi paljon suolaa, tai ainakin siltä tuntuu. Ja mä sentään normaalistikin lisään suolaa annoksiin reilulla kädellä… Oma kokemus muuten on, että Suomen työpaikkaruokaloista noi alkuruoat puuttuu aika tyystin. Se oli mulle ihmeellinen juttu, kun tänne pari vuotta sitten tulin. 🙂

    • Kiva kuulla normaalisuolaista ruokaa syövän henkilön mielipide asiasta 😀 Nuo alkupalat ei taida tosiaankaan kuulua suomalaiseen ruokakulttuuriin oikein muutenkaan. Niistä saa kuitenkin työpaikkaruokalassa kostettua esim. leivän ja salaatin kanssa lounaan pieneen nälkään – jos sitä suolaa sietää! Olen ajatellut ottaa suola-asian esille työhyvinvoinnista vastaavan yksikön kanssa. Yrittänyttä ei laiteta 😊😊

  • Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

    Mielilandia

    - ja joskus vähän muutakin

    I Basically Travel

    Musings and observations of a rucksack traveller

    Martan matkassa

    - ja joskus vähän muutakin

    Viherjuuria

    - ja joskus vähän muutakin

    Vastaisku ankeudelle

    - ja joskus vähän muutakin

    sannan kupla

    Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

    Our Osaka Blog

    A British-Finnish family's experience of living in Japan

    Terkkuja Leilalta Italiasta!

    - ja joskus vähän muutakin

    KOKOVARTALOFIILIS

    Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

    Kuulumisia Kataloniasta

    Elämää Espanjan Kataloniassa, vuorilla ja rannikkokaupungissa

    kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

    - ja joskus vähän muutakin

    Ajatuksia Saksasta

    - ja joskus vähän muutakin

    Soolona maailmalla

    Ainahan se on mielessä. Matka.

    Langanlaiha

    - ja joskus vähän muutakin

    %d bloggers like this: