Journalismista ja alkoholikulttuurista – valtakunnanlaihduttaja motkottaa

Published 8.5.2015 by ainosalminen

Aurinkoinen Seinen ranta viime viikonloppuna.

Tällä viikolla olen odottavilla mielin ja myös hieman pelonsekaisin tuntein kurkkinut postilaatikon sisältöä. Yleensähän siellä ei mainoksia ja laskuja kummempaa ole eikä kirjeitä kirjoita enää kukaan mitä nyt postikortteja maailmalta tupsahtaa silloin tällöin. Nyt olen kuitenkin odotellut viime viikonlopun Ilta-Sanomien Sunnuntailiitettä, joka veljeni on laittanut alkuviikosta postiin. Lehdessä oli laihdusaiheinen artikkeli, jossa professori Mikael Fogelholm kertoi kantansa eri ruokavalioihin, ja oma haastatteluni oli siinä ”kainaloartikkelina”, kuten alan termi ilmeisesti kuuluu.

Toimittaja otti minuun yhteyttä blogini kautta, jossa on ollut vuoden alusta lähtien juttua DASH-dieetistä. Olin sattumalta sopivasti Suomessa ihan muista syistä, joten haastattelu saatiin kätevästi tehtyä puhelimitse ja kuvat otettiin Helsingissä, jossa pysähdyin yhdeksi yöksi ennen paluulentoa. Kuvaaja oli mukava nuori mies ja vannotin häntä valikoimaan ”ihan oikeesti hyviä kuvia”. Sain lehtijutun puhelinkeskustelun jälkeen luettavakseni sähköpostitse, ja toimittaja hyväksyi mutkattomasti ehdottamani muutokset ja tarkennukset. Itselleni oli tärkeää, että jutun pääasia eli DASH pysyy siinä hyvin esillä eikä minusta tehdä mitään aivotonta valtakunnanlaihduttajaa. Lillukanvarsia, sanoisi moni, mutta kun omalla nimellään ja kuvallaan antaa ison levikin omaavaan julkaisuun haastattelun, sen toivoo toki olevan kaikin puolin asiallinen.

Kun lehti tuli kioskeihin ja sitä mukaa omankin tuttavapiirini luettavaksi, aloin saada kommentteja jutusta. Sitä kautta sain tietooni, että otsikko oli muutettu, eikä todellakaan parempaan päin: ”Aina dieetti päällä” Tämä ei todellakaan ollut se teema, mistä suostuin haastattelun antamaan. Mutta minkäs teet 😕 Tuo muutos sai minut pelkäämään, että hyväksymääni tekstiä olisi muutenkin muokkailtu ”myyvempään” suuntaan välittämättä siitä, mistä sanamuodoista minä olin toimittajan kanssa sopinut. Toimittajalta sain tietää, että juttu oli hänen käsistään lähtenyt juuri sovitun sisältöisenä. Hän kertoi kuitenkin, että toimituksella on tapana muuttaa varsinkin otsikoita aika rankallakin kädellä. Tämän tiedon olisin mielelläni kuullut jo haastatteluvaiheessa. Loppu hyvin, kaikki hyvin: sain lehden tänään lopultakin käsiini ja olin juttuun ihan tyytyväinen. Kun äiti ja siskokin sitä kehuivat niin ei voi valittaa.

Valtakunnanlaihduttaja, päivää!!

Asiasta toiseen. Lehtiin ja journalismiin liittyen on ollut jo monesti mielessä sanoa suorat sanat perinteisen suomalaisen alkoholikultuurin hyysäämisestä, sen pitämisestä lähes normaalina ainakin rivien välissä. Miksi kukaan ei edes yritä saada aikaan muutosta asenneilmapiiriin?? Alkoholikulttuuri ja sitä koskevat asenteet ovat minulle joka kerta Suomessa käydessäni hämmästelyn aihe – niin katunäkymässä, ravintoloissa kuin mediassakin. En tässä yritä mitään pulmusta esittää, en sylkäise lasiin, mutta en edes muista koska olisin ollut humalassa. Opiskeluvuosina tuli kuitenkin ihan kiitettävästi biletettyä, joten tiedän kyllä mitä se on. En kuitenkaan millään pysty ymmärtämään, mitä iloa on juoda itsensä ns. huonoon kuntoon, häpäistä itsensä ja selitellä seuraavana päivänä että ”tuli vähän otettua”. Ei tullut otettua ”vähän”, eihän? Tuli otettua paljon. Ehkä tuon toiminnan järjettömyyttä ei huomaa, kun liikkuu baareissa ja porukoissa, missä muutkin tekevät samoin. On jotenkin ”lupa” dokata ja krapulapäivän selittelyt ja krapularyypyt saavat osakseen ymmärrystä kavereilta.

Hiljattain luin Anna-lehdestä nuoren kirjailijan Miki Liukkosen haastattelun, jossa nuori taitelija kertoo avoimesti, miten hänestä tulee itsevarma ja ulospäin suuntautunut alkoholia runsaasti käyttäessään. Pitäisikö taputtaa, kun hän kertoo juovansa itsensä humalaan ”enää” vain kahden viikon välein? Jutun tarkoituksena ei toki ollut juopottelun ihannointi, vaan siinä kirjailija kertoo avoimesti elämästään, johon alkoholin runsas käyttö kuuluu. Mielestäni kyseinen henkilö ei ollut paras valinta haastateltavaksi, kyllä nuo ”taitelijaelämää” viettävät artistit ovat niin has been -ilmiö.

Entäpä 100 päivää ilman viinaa -haaste julkkiksille? Äärimmäisyydestä toiseen, nyt jännitetään pysyykö raittiuslupaus. Matti Nykäsen juomisesta jaksetaan kirjoittaa. Takuuvarma tyyppi, jutunaihetta ja kohellusta piisaa. Ei voi muuta päätellä, kuin että nuo jutut myyvät. Kansa pitää tyypeistä, joihin se voi samaistua. Näin kai voi ajatella myös uudelle kaudelle valitun kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen suosiosta lehtien uutisaiheena. Hänen kostean vaali-iltansa yksityiskohtainen kuvaus ja seuraavan päivän kootut selitykset olivat näkyvästi esillä iltapäivälehdissä ja varmaankin myös somessa. Toiset paheksuvat, toiset hymistelevät. Hyvä jätkä, eikö vaan?

Mitä uutisarvoa näillä jutuilla on? Ei mitään. Saadaan kohotella kulmia julkkisten ryyppäämiselle ja kohdistetaan mahdollinen paheksunta heihin, ettei tarvitse itse katsoa peiliin. Tai sitten todetaan, että mikäpä tässä on tissutellessa, niin tekevät kaikki muutkin ja sillä pääsee vieläpä lehtien sivuille.

Kevään kukoistusta ranskalaisittain: Jardin d’Acclimatation

Mikään tässä hommassa ei mene oikein. Yhtäällä voivotellaan juovaa kansaa, nostetaan veroja ja lukitaan viinakset Alkon oven taakse. Käytännössä kaikki viinanhuuruinen meininki tuntuu olevan okei. Tämä tie on kuljettu loppuun vai voiko joku kertoa minulle mitä nykypolitiikalla on saavutettu?

Medialla ja somella on iso rooli mielipiteen muokkaajana, niin hyvässä kuin pahassakin. Some toimii usein laukaisualustana ideoille ja kampanjoille, josta ne sitten vauhtia ja tuhansia jakoja saatuaan päätyvät lehtien sivuille. Itse en usko alkoholimonopolin, baarien sulkemisaikojen tai muunkaan holhoamisen olevan avuksi sen muuttamisessa, mitä kansalaisten pääkopassa tapahtuu. Alkoholikulttuurin muutos edellyttää muutosta asenteissa ja ajattelussa. Saatan olla väärässä, mutta harva taitaa tohtia huomauttaa suoraan kaverille tai työtoverille, kun bileissä on lähdössä mopo käsistä, että olisi aika vaihtaa vesilasiin tai lähteä kotiin nukkumaan. Samoin tilanteessa, jossa joudumme kuuntemaan tuon henkilön dagenefter-kärvistelyä ja mea culpaa. Myötäillään, hymistellään tai korkeitaan ollaan vaivaantuneita, mutta ei sanota suoraan mitä ajatellaan. Vai ajatellaanko edes mitään? Tämän asian suhteen pitäisi saada lumipalloefekti käyntiin ja muutoksia asenteisiin!

10 comments on “Journalismista ja alkoholikulttuurista – valtakunnanlaihduttaja motkottaa

  • ”Lehtiin ja journalismiin liittyen on ollut jo monesti mielessä sanoa suorat sanat perinteisen suomalaisen alkoholikultuurin hyysäämisestä, sen pitämisestä lähes normaalina ainakin rivien välissä. Miksi kukaan ei edes yritä saada aikaan muutosta asenneilmapiiriin??”

    Oon niiiin samaa mieltä!!! Miksi todella kukaan ei edes YRITÄ saada muutosta asenteeseen! Hyvänen aika luulis olevan mahdollista pikkuhiljaa ees alottaa asennemuutos!!! Itekin paljon matkustelleena ja ulkomailla asuneena en voi muutaku hämmästellä tätä alkoholikulttuuria täällä Suomessa. Se on säälittävää jotenkin. Ja kamalaa kun aiheuttaa niiiin paljon sosiaalista, psyykkistä ja fyysistä väkivaltaa. Kukaan ei voi sitä kieltää, etteikö noita valitettavasti aiheutuisi.. 😦 Suurin osa rikoksista ja kotiväkivallasta tapahtuu alkoholin vaikutuksen alaisena. Mitä ihmettä pitäis tehä? Jos ei veroo nostaa niin mitä sitten? 😀 Kellä ois parempia ideoita… Puhumattakaan rattijuopoista, jotka tappaa syyttömiä ihmisiä kännipäissään.

    • Kiitos kommentista Sara 🙂 Uskoisin, että moni ajattelee meidän tavoin, mutta toimintaan tarttuminen on kiven takana. Toivotaan, että jos ei valaistuminen tapahdu tsunamin tavoin niin saataisiin edes hiljalleen pienistä puroista syntymään iso joki. Jos jokainen miettisi rehellisesti omaa suhtautumistaan alkoholiin ja uskaltaisi tarvittaessa puuttua asioihin, niin oltaisiin hyvällä alulla. Tämähän koskee meitä kaikkia, yksilöinä ja yhteisön jäseninä, kotona ja työpaikalla.

  • Hei Aino! Olen jonkun aikaa seuraillut blogiasi, josta tykkään kovasti, ja nyt innostuin kommentoimaankin. Olen itse toimittaja, ja sen vuoksi mulla riittää sanottavaa tuohon lehtijuttuaiheeseen. 🙂

    Kuten sinua haastatellut toimittaja kertoikin, painetussa lehdessä juttua ja etenkin sen otsikkoa ja ingressia muokataan vielä lähes poikkeuksetta sen jälkeen, kun toimittaja itse on päästänyt jutun käsistään. Se on niin rutiinia, että valitettavasti me toimittajat taidamme harvoin muistaa siitä erikseen mainita.

    Tuo editointiprosessi on toki joskus harmillinen haastateltavan kannalta. Minusta taas toimittajana on ainakin kaikkein kurjinta, jos ns. tavallinen ihminen, jota olen haastatellut, jollain tapaa pahoittaa mielensä valmiista jutusta. Tosi kurjaa, että sinulle jäi vähän ikävät fiilikset lopputuloksesta!

    Toisaalta se, että luovan alan ammattilaiset saavat jutunteossa vapaat kädet (tietenkin siten, ettei asioita vääristellä tai valehdella), on ehdoton edellytys hyvälle journalismille. Toimittajan ammattitaidolla jutusta tehdään mahdollisimman kiinnostava sekä saadaan mahdollisimman moni innostumaan sen lukemisesta ja varmasti tässä sun tapauksessa inspiroitumaan sinun elämänvalinnoistasi.

    Kannattaa muistaa, että haastateltava itse suhtautuu AINA kriittisimmin jokaiseen painettuun sanavalintaan. Toiseksi kriittisin on lähipiiri, eli jos äitisi ja siskosi ovat juttua kehuneet, uskon, että lopputulos on aika hyvä ja totuudenmukainen. 🙂 Näin ulkopuolisena minun korvaani jutun otsikko ei särähdä, eikä siitä tulee ainakaan negatiivista mielikuvaa. Sen sijaan haluaisin ehdottomasti lukea jutun! Vieläköhän sen jostain saisin käsiini…?

    Sori tästä kilometrikommentista, mutta toivottavasti sain asiani ilmaistua! Tuohon alkoholikulttuuriasiaan en voi sanoa muuta kuin aamen. Hyvää pohdiskelua!

    • Ihanaa saada kommentteja, pitkiä ja lyhyitä. Kiitos tästä, Anu. Hyvin selvensit asioita toimittajan näkökulmasta. Varmasti olin tuon jutun suhteen itse juuri se kriittisin. Yhtään negatiivista kommenttia en ole keneltäkään kuullut. Oli epävarma olo jutusta, kun olin saanut siitä vain hajatietoja ja mulle pärähti primäärireaktio päälle. Pelot osoittautuivat turhiksi, onneksi, ja olen ihan tyytyväinen artikkeliin. Kuvatkin olivat onnistuneita 🙂
      Ajatukseni roimasta alkoholinkäytöstä ja sen hiljaisesta hyväksynnästä saivat tulta alleen tänään lehtiä lukiessani ja tekstiä alkoi vain tulla. Hyvä, että tuli! Tässä on valitettavasti kokolailla neitseellinen työsarka edessä.

      • Tuo on tosi tavallinen ja ymmärrettävä reaktio – onhan sillä väliä, mitä iso lehti itsestä kirjoittaa. 🙂 Kiva, että olet kuitenkin lopulta tyytyväinen artikkeliin!

  • Hei Aino! Olen tykännyt tästä postauksesta eniten, mitä olet koskaan kirjoittanut.😊Puet niin hyvin ajatuksesi sanoiksi suomalaisesta alkoholikulttuurista ( kulttuuria?)ulkomailta eli Suomen ulkopuolelta katsottuna. Samoja mietteitä ja ajatuksia ollut itsellänikin. Jokaisen suomalaisen pitäisi lukea tämä postauksesi, jos edes hiukan avautuisi ymmärrystä siitä, miten outoa ja omituista suomalainen alkoholinkäyttö on.
    Ps.Musta kun oli artikkeli Hesarissa, olin vastaillut kysymyksiin omalla tyylilläni, pikku tarinoita, ja se julkaistiin sellaisenaan. Eli minä kirjoitin, toimittaja julkaisi nimellään ja tienasi.
    Että näinkin päin. 😉
    Ukkosilma terveiset Italiasta!

    • Hei Leila! Kiitos kommentistasi, lämmittää ”kirjailijan” sydäntä, varsinkin kun tuon tekstin kirjoitin aika tunteet pinnassa ja seison tasan tarkkaan sanomani takana 🙂
      Huomasitko yllä Anu Haapalan kommentit journalismiin liittyen. Mielenkiintoista oli saada näkemys ammattikunnan sisältä.
      Meillä on upea kesäsää. Ukkonen valvotti meitä perjantaiyönä, mutta nyt saadaan nauttia tai siis minä nautin yksin kotona, mies-ressu on töissä.

  • Moi!
    Löysin blogisi ensin jonkun jo hukkaamani blogin kommenteista, jossa kerroit tästä haastattelusta. Näissä kommenteissa oli pohdintaa siitä uskaltaako haastatteluun ryhtyä tämmöisestä aiheesta. Itsekin mainitsit pelosta päätyä ”valtakunnanlaihduttajaksi”.

    Minusta ainakin on todella mukava tämmöisiä juttuja ja ne antavat jopa motivaatiota itsellenkin 🙂

    • Hei, kiitos kommentista ja rohkaisusta. Sinulla onkin hieman tavallisuudesta poikkeava blogi pariskunnan yhteisestä projektista. Mielenkiintoista!

  • Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

    Mielilandia

    - ja joskus vähän muutakin

    I Basically Travel

    Musings and observations of a rucksack traveller

    Martan matkassa

    - ja joskus vähän muutakin

    Viherjuuria

    - ja joskus vähän muutakin

    Vastaisku ankeudelle

    - ja joskus vähän muutakin

    sannan kupla

    Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

    Our Osaka Blog

    A British-Finnish family's experience of living in Japan

    Terkkuja Leilalta Italiasta!

    - ja joskus vähän muutakin

    KOKOVARTALOFIILIS

    Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

    Kuulumisia Kataloniasta

    Elämää Espanjan Kataloniassa, vuorilla ja rannikkokaupungissa

    kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

    - ja joskus vähän muutakin

    Ajatuksia Saksasta

    - ja joskus vähän muutakin

    Soolona maailmalla

    Ainahan se on mielessä. Matka.

    Langanlaiha

    - ja joskus vähän muutakin

    %d bloggers like this: