Juhannushäät ranskalaisittain

Published 7.7.2015 by ainosalminen


Lomat ovat alkamassa, viimeinen työviikko Strasbourgissa kuluu hikisen hitaasti. Täysistunnon esityslista on täynnä ja päiviä on pidenetty aamusta ja illasta. Kreikan asiat pitää keskustella läpi, unionin puheenjohtajuus vaihtuu Latvialta Luxemburgille, ensi vuoden talousarvioneuvotteluihin hyväksytään mandaatti ja yhtenä kuumana perunana on vapaakauppasopimus TTIP Yhdysvaltojen kanssa.

Tästä kun selviän, niin lomat ovat enemmän kuin tervetulleet. Blogi lomailee ainakin pari ensimmäistä viikkoa emännän mukana. Tilannepäivityksiä kannattaa seurata Instagramista ja blogin Facebook-sivulta!

Kesään kuuluu lomien lisäksi perinteisesti erilaiset perhejuhlat. Kutsu kävi tänä vuonna meillekin, joten tässä hieman juttua juhannushäistä Ranskan maaseudulla, Lorrainen perukoilla Brouderdorffin kylässä.

Juhannushan ei ole näillä leveysasteilla Suomen festarihumuun verrattavissa oleva tapahtuma, ihan tavallinen viikonloppu itse asiassa. Kesän kulminaatiopiste St. Jean tosin huomioidaan, mutta täällä ei silloin vielä lomailla ja koulutkin loppuvat vasta heinäkuun puolella. Häät oli siis suunniteltu myös se silmällä pitäen, ettei kenekään tarvitse lykätä tai keskeyttää lomiaan hääkutsun vuoksi.

Hääkutsu tuli jo viime vuoden puolella sillä valmistelut oli aloitettu hyvissä ajoin. Hääparille ja heidän perheilleen oli tärkeää päästä järjestämään juhlallisuudet Brouderdoffissa, pienessä kylässä, jossa sulhasen perheen juuret ovat.  Koska Ranskassa kirkkovihkimys ei ole pakollinen eikä sillä myöskään ole juridista arvoa, itse avioliitto solmitaan kaupungintalolla (la Mairie) ja vihkijänä toimii kaupunginjohtaja (tässä tapauksessa miespuolinen eli Monsieur le Maire). Juhlallisuudet oli ilmoitettu alkaviksi klo 16, joten meillä oli lounaan jälkeen hyvin aikaa laittautua juhlakuntoon naapurikylän majatalossa, jonka olimme löytäneet Michelin-oppaasta.

Niin, se laittautuminen! Mistä mekko emännälle?

IMG_2171

Luxemburgin keskustassa on vaatekauppoja runsaasti, mutta pikakierros niissä osoitti, että tarjolla on tuhansien eurojen couture-mekkoja tai parin kympin retaleita. No, toki nyt hieman liioittelen, mutta hyvälaatuista ja keskihintaista ei ole helppo löytää. Lopulta mekko löytyi kauppakeskuksen muotiliikkeestä. Päädyin laivastonsiniseen pitsimekkoon, jota piristin viime vuosituhannelta peräisin olevalla Laura Ashleyn pinkillä hartiahuivilla ja Paul Smithin monivärisillä peep toe -avokkailla. Mitään fashion-postausta kuvineen ei ole tarjolla, joudutte kuvittelemaan lopputuloksen itse 🙂 Pakko sanoa, että turhaan stressasin mekon suhteen. Hääväen joukossa oli niin täysmustaan kuin kokovalkoiseen pukeutuneita vieraita. Oli myös ihan arkivaatteissa juhlineita kuin sitten viimeisen päälle laittautuneitakin. Kirjavaa porukkaa, mutta se ei näissä erittäin rennoissa ja hauskoissa häissä häirinnyt.

Juhlahumuun siis! Pisarat tietävät onnea, ja sitä ei taida nuorelta parilta puuttua, jos vanhaan sanontaan on uskomista. Kriittisimmillä hetkillä sade taukosi, eikä sateenvarjoja tarvittu. Morsian oli kaunis ja sulhanen komea eikä kyyneliltä säästytty. Sulhasen työkaverit muodostivat kunniakujan kirkon oven eteen, komeaa katseltavaa sekin! Vihkimisen jälkeen siirryttiin isoin ruusukkein koristelluilla autolla, letkassa ja tööttäillen muutama sata metriä juhlatiloihin. Aperitiivilla telttakatoksessa viihdyttiin parisen tuntia ja sitten siirryttiin sisätiloihin. Tarjolla oli illallinen pöytään tarjoiltuna ja pitkän kaavan mukaan. Ruokalajien välillä oli morsiusparin puhe vieraille, häävalssi, nuoresta parista koostettu video, morsiuskimpun heitto ja muuta perinteistä ohjelmaa. Kun hääkakkuun päästiin, oli kello jo puoli 2 yöllä. Pieni turnausväsymys alkoi tuntua, joten ihan pikkutunneille emme jääneet tanssimaan.

IMG_2174

Sunnuntaina nukuimme autuaan pitkään ja nopean aamupalan jälkeen lähdimme takaisin juhlapaikalle. Lähipiiri oli kutsuttu rääppiäislounaalle. Pitkäksi venyi tuokin päivä, sillä jäimme auttamaan paikkojen järjestelyssä ja siivoamisessa. Lattiaharjan varressa hääräsi vaimonsa suureksi hämmästykseksi Dumé, korsikalainen macho, jota ei ilmeisesti ”naisten töissä” yleensä nähdä. Santarmilaitoksen miehet majurin johdolla järjestivät pöydät ja tuolit varastoon millintarkasti. Tiskikone pyöri ja astiat pinottiin takaisin kaappeihin. Mukava yhteisöllinen tunnelma tuolloin sunnuntainakin, oli haikeaa lähteä tien päälle ja takaisin arkeen.

2 comments on “Juhannushäät ranskalaisittain

  • Aika samoissa kaavoissa menee tosiaan espanjalaisten häiden kanssa. Hauska tuo, että hääkakun leikkaaminen tapahtui suht samaan aikaan 😀

    Muuten, oletko tietoinen tälläisestä blogiyhteisöstä? http://www.nelkytplusblogit.fi/blogit/ Mielestäni blogisi olisi todella hyvä lisä tuonne, elät mielenkiintoista ulkosuomalaisen uranaisen elämää 🙂

    • Kiitos rohkaisusta, välillä kun tuntuu, ettei tämä mun blogini oikein saa tulta alleen. Lukijakuntani on kovin pieni ja julkaisutahti epäsäännöllinen. Nelkyt+ -yhteisö etsii käsittääkseni laajalevikkisiä ja satoja lukijoita omaavia blogeja. Hieno juttu on kyllä, että yhdestä osoitteesta löytyy aikuisten naisten blogeja.

  • Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

    Mielilandia

    - ja joskus vähän muutakin

    I Basically Travel

    Musings and observations of a rucksack traveller

    Martan matkassa

    - ja joskus vähän muutakin

    Viherjuuria

    - ja joskus vähän muutakin

    Vastaisku ankeudelle

    - ja joskus vähän muutakin

    sannan kupla

    Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

    Our Osaka Blog

    A British-Finnish family's experience of living in Japan

    Terkkuja Leilalta Italiasta!

    - ja joskus vähän muutakin

    KOKOVARTALOFIILIS

    Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

    Kuulumisia Kataloniasta

    Elämää Espanjan Kataloniassa, vuorilla ja rannikkokaupungissa

    kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

    - ja joskus vähän muutakin

    Ajatuksia Saksasta

    - ja joskus vähän muutakin

    Soolona maailmalla

    Ainahan se on mielessä. Matka.

    Langanlaiha

    - ja joskus vähän muutakin

    %d bloggers like this: