Rantalomalta kotiin ja villasukat jalkaan!

Published 27.7.2015 by ainosalminen

Hotellin vehreä puutarha

Lomalta paluu on aina vähän apeaa ja pieniä sopeutumisvaikeuksia arkeen lienee meistä useimmilla. Niin minullakin. Toki olimme netistä kurkanneet, minkälaisia kelejä kotona Luxemburgissa olisi loman jälkeen tiedossa, mutta kun koneen kapteeni nousukiitoa odotellessa kuulutti ”Säätila Luxemburgissa 15 astetta ja sateista” kuului koko matkustamosta kollektiivinen syvä huokaus.

Vajaat pari viikkoa Antalyan helteessä oli jo totuttanut meidät siihen, ettei aamulla tarvinnut kurkkia verhojen välistä, onko maa märkä vai paistaako aurinko. Se paistoi joka päivä ja lämpötilat olivat välillä lähempänä 40 astetta. Ensimmäisinä päivinä tuo kuumuus oli niin huikeaa, että pohdin, pystynkö laisinkaan ottamaan aurinkoa vai pitäisikö pysytellä varjon alla tai vedessä. Kaikkeen kuitenkin tottuu 🙂 Korkeat suojakertoimet pintaan aamuisin ja iltapäivisin, kuumimmat tunnit varjossa. Hyvin onnistui meikäläiseltäkin, jonka iho palaa herkästi.


Tänä vuonna olimme valinneet nimenomaisesti hotellin, joka on suoraan rannalla. Pelkän uima-altaan varaan emme enää halunneet virkistäytymismahdollisuuksia laskea. Viime kesänä Teneriffan hotellin uima-altaasta saadut korvatulehdukset olivat tuoreessa muistissa, eikä niitä halunnut enää kokea kukaan. Vaikka Victoria-neiti miniklubissa kävikin muiden mukana lähes päivittäin uima-altaassa ja vesiliukumäessä, korvatulehduksilta vältyttiin. Merivedessä hän viihtyi lähes tauotta ja sukelteli sydämensä kyllyydestä. Kai siinä viime kesän onnettomissa tapahtumissa oli hieman sattumallakin osansa, mutta olemme vakuuttuneita, että luonnonvesissä uiminen on kaikkein parasta. Olihan siellä merenpohjassa kaikkea mielenkiintoista havainnoitavaakin, pikkukaloja, jännänmuotoisia kiviä ja ties mitä!

Hotelliamme Paloma Renaissance Beach Resort & Spa voin kehua varauksetta. Hotelli oli talven aikana remontoitu, huoneet erittäin siistit ja mukavat ja puutarha-alueet upeasti hoidettuja. Remontointi oli tehty nopeasti ja kun rapataan niin myös roiskuu, maali nimittäin. Tästäkin joku voisi valittaa, mutta meitä ei kyllä haitannut laisinkaan. WC-pöntöt olivat erikoisen alhaalle asennetut, liekö vahinko vai turkkilainen tapa? Henkilökunta oli ystävällistä, paljon nuoria ja turkkilaisten lisäksi aasialaisia, venäläisiä ja mm. kazakstanilaisia. Välillä oli kommunikaatiovaikeuksia, mutta niistäkin selvittiin. Molemmin puolin oltiin joustavia, eikä pikkuasioista todellakaan kannata jäädä nipottamaan. Oman lomansa siinä vain silloin pilaa.


Se pitää myös mainita, että tämän hotellin buffet oli kertakaikkisen upea. Vihannekset ja hedelmät ovat Turkissa aina hyvin esillä, mutta nyt ylitettiin blogiemännän kaikki toiveet! Juicing-piste aamuisin tarjoili hedelmämehuja ja myös porkkanamehua. Kaikki valmistettiin tuoreista tuotteista tiskin takana asiakkaiden silmien edessä. Tarjolla oli koko päivän myös mintulla ja sitrushedelmillä maustettua vettä. Todella virkistävää! Vihannesbuffetista löytyi hotelliketjun oman luomutilan tuotteita perinteisin menetelmin tuotettujen vihannesten lisäksi. Salaatteja ja naatteja ja vaikka mitä vihreää oli tarjolla, suuri osa itselleni entuudestaan tuntemattomia mutta erittäin maukkaita lajikkeita. Salaatin seuraksi lautaselle valikoin yleensä jugurttia ja paikallisia juustoja sekä turkkilaisen barbeque-pisteen lihoja. Suolaa tuli joka päivä saatua aivan liikaa, mutta siitä en jaksanut kantaa huolta. Kaloreitakin tuli nautittua yli tarpeen, sillä jälkiruoat ja drinksuttelu tekivät tehtävänsä 🙂

Paluu arkeen tarkoittaa siis myös pientä kurinpalautusta. Pyörälenkit ja iltakävelyt olen jo ehtinyt aloittaa. Roséviini jääköön vielä toistaiseksi kellariin ja sokeriset herkut kaupan hyllylle. Puhdasta perusruokaa lautaselle. Töissä odottaa ruokailun suhteen uudet haasteet, sillä lomani aikana toimisto muutti uuteen rakennukseen eikä siellä ole enää mahdollista lämmittää kotiruokaa tai säilyttää välipaloja jääkaapissa.


Tässä soffalla istun, kirjoittelen blogia ja kuuntelen sateen ropinaa. Keskiviikkona töihin ja elokuussa sitten vielä hieman lisää lomailua. Silloin suuntana Suomi. Moni ulkosuomalainen bloggaaja on viime viikkoina kertonut kokemuksiaan siitä, miten ristiriitaisia tunteita nuo kotimaassa käynnit herättävät. Aihe on kiinnostava ja koskee tietenkin myös itseäni. Varmasti yhden blogikirjoituksen arvoinen asia!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Laura's Itinerary

- ja joskus vähän muutakin

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

%d bloggers like this: