Suolaa, suolaa… sota on julistettu!

Published 6.8.2015 by ainosalminen

Tämä soppa jäi syömättä!

Meni hermot! Tätähän mä vähän pelkäsin, kun toimiston muutosta uuteen rakennukseen alkoi tulla puhetta: työmaaruokala ja sen tarjoomusten suolaisuus. Neljättä päivää olen täällä töissä ja kun uskaltauduin salaattipöytää kauemmaksi, niin johan tuli stoppi. Vihanneskeitto oli niin suolaista, että jäi syömättä. Keittoja oli tarjolla hienosti kolmea eri sorttia: oli lihalientä ja krutonkeja, pekonilla höystettyä papusoppaa ja sitten maistamaani vihanneskeittoa. Liekö keittiömestarin makunystyrät olleet helteen vuoksi toimintakyvytömät vai sekoittiko joku mittayksiköt keittön kuumuudessa? Tätäkö se nyt sitten on tästä lähtien??

Kiukku alkaa jo hieman laskemaan, kun kailotin asiani ensin puhelimessa miehelle ja nyt saan purkaa harmistustani näppäimistön välityksellä teille.

Ongelma on siis olemassa ja se on todennettu. Lomien jälkeen on toiminnan vuoro. Ensin pitää kiukun ja pettymyksenkin uhalla maistella ruokalan tarjoamia vaihtoehtoja hieman laajemmin. Pitää kartoittaa tilanne ihan perinteisin mutu-menetelmin. Strasbourgin ruokalan suolankäyttöpolitiikasta sainkin jo informaatiota. Luxemburgissa lienee suurinpiirtein samat menetelmät, vaikka täkäläinen palveluntarjoaja ei kyselyyni vaivautunutkaan vastaamaan.

Jos maistelukierroksen tulokset eivät vakuuta, niin ensin yritän palautelaatikon kautta (onko sitä? jos on niin missä?). Hankin työhuoneeseen välittömästi lomien jälkeen jääkaapin – jos ei muuten niin välipalojen vuoksi. Keittiötä täällä ei henkilöstön käyttöön ole, kuten vanhoissa toimitiloissa. Pahimmassa tapauksessa tuon omat ruokani, lämmitän ne ruokalan mikrossa ja vien tiskit kotiin. Vaan olisihan se vaivatonta täyttää lautasensa muiden tavoin eli istua nk. valmiiseen pöytään. Tilanne ei siis ole millään tavoin toivoton, mutta joku kipinä tässä nyt kytee, ja tekee mieli selvittää, saako yksi ihminen muutoksen aikaiseksi.

Kotiruoka paras ruoka!

Ruokalanpitäjä tulee siis saamaan palautetta. Sen lisäksi työpaikkalääkäri ja työterveyden ravitsemusterapeutti tulevat saamaan minulta postia. Vähäsuolaisemmista aterioista hyötyviä kollegoja on tässäkin talossa pilvin pimein, korkea verenpaine ja sydänvaivat ehkä yleisimpinä patologioina. Olenkin ajatellut tehdä ehdotuksen sydänystävällisistä aterioista ja suolan vähentämisestä kautta linjan. Kenties asiaa koskeva teemaviikko ruokalassa voisi olla ensimmäinen askel parempaan suuntaan. Jos terveyden ammattilaiset ja työhyvinvoinnista vastaava yksikkö kiinnostuvat asiasta ja lähtevät mukaan, niin pysyväkin muutos henkilöstöruokalan tarjonnassa voi toteutua.

Lomalla on aikaa pohtia tätäkin kaikkea ja valmistella sotasuunnitelmaa.

2 comments on “Suolaa, suolaa… sota on julistettu!

  • Kaksi sanaa: tuomioistuimen ruokala! Saa kivaa arkiliikuntaa kun kävelee vähän kauemmaksi, ja siellä luulisi olevan kivemmat lounasvalikoimat sullekin. 😉

    • Hyvä vinkki, kiitos Jenni! Eiköhän nuo Kirchbergin lounasvaihtoehdot tule syksyn mittaan kartoitettua ja arvioitua. Pieni happihyppely tekee aina hyvää. Onhan siellä niitä järjestettyjä lounaskävelyjäkin 😊

  • Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

    Laura's Itinerary

    - ja joskus vähän muutakin

    H niin kuin Hausfrau

    - ja joskus vähän muutakin

    Jaa määkö Pariisitar?

    Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

    Mielilandia

    - ja joskus vähän muutakin

    Martan matkassa

    - ja joskus vähän muutakin

    Viherjuuria

    - ja joskus vähän muutakin

    Terkkuja Leilalta Italiasta!

    - ja joskus vähän muutakin

    KOKOVARTALOFIILIS

    Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

    kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

    - ja joskus vähän muutakin

    Ajatuksia Saksasta

    - ja joskus vähän muutakin

    Soolona maailmalla

    Ainahan se on mielessä. Matka.

    %d bloggers like this: