Perjantai

Published 12.9.2015 by ainosalminen

Lomalla kaikki on toisin 😃

Tällaisia päiviä tulee aina välillä. Aikataulut menevät ristiin, vapaa perjantai molemmilla ja silti ei onnistuta viettämään yhdessä muutamaa hetkeä enempää.

Aamulla mies kömpi sänkyyn yövuoron jälkeen ja minua herätteli kello jo kohta sen jälkeen. Nelipäiväisen istuntoreissun päälle olisin mielelläni vapaapäivän aamuna nukkunut pidempäänkin, mutta joskus niitä asioita on hoidettava ja työpäivinä se harvemmin onnistuu. No, asioita ja asioita. Kauneushoitolaan lähdin ja luomukorinikin kävin hakemassa. Tankkasin auton lauantaita varten ja etsin huonolla menestyksellä pientä tuliaista kälylleni.

Takaisin kotiin. Heitin vihannekset jääkaappiin, pukeuduin lycraan ja moikkasin heipat miehelle. Onneton oli taas herännyt aivan liian aikaisin. Yksi univelkainen ja toinen treenivalmiudessa siinä pyörittiin vaatekaapin, keittiön ja kylpyhuoneen välillä. Minä en oikein ymmärtänyt, mitä hän puhui eikä hän tajunnut, että minä olinkin jo taas menossa. Jutellaan myöhemmin, nyt on kiire!

Puolitoista tuntia myöhemmin naruhyppymaratonista vielä puuskuttaen kiirehdin kotiin ja törmäsin mieheen, joka oli juuri astumassa autoonsa. Ai sä meet nyt hakemaan Victoriaa? Joo, tullaan kotiin viiden maissa. Ai sä oot silloin sitten fyssarilla?

Istuin tyhjässä asunnossa, jossa miehen virkaa toimitti partaveden tuoksu. Suihku, late lunch ja ostoslistan teko. Pyykin lajittelu. Kone päälle pesutuvassa, auton nokka kohti fysioterapiaa. Kipeää teki. Barbara paineli lapaluun alta, työnsi sormiaan solisluun alle rintalihaksen kiinnityskohtaan, venytti käsivartta ja hauista, väänsi ja käänsi kättä. Päätä kuumotti, yritin joogahengitystä, mutta huohotukseksi meni.

Lihapullat tomaattikastikkeessa – varma nakki!

Kotiin ja nopea tilannepäivitys miehen kanssa. Mies päiväunille, että jaksaa taas valvoa yön, ja minä ostoslista kädessä, lapsi toisessa kohti lähikauppaa. Takaisin kotiin, ruoanlaittoa illaksi ja maanantain eväät pakastimeen. Victorian läksyjen valvontaa. Verbejä, runoutta ja ajanmääreitä. Aino, onko pluskvamperfektiä vanhempia asioita olemassa? Jaa-a, sanoi tämä akateeminen lingvisti, kysypä tuota opettajaltasi, hän on varmaan mielissään, kun oppilaat pohtivat näin syvällisiä asioita.

Illallinen, kaikki kolme vihdoinkin saman pöydän ympärillä. Minutti yhteistä aikaa hississä, kun karkasin viemään roskapussia miehen lähtiessä töihin.

Hieman kymmenen jälkeen sovittiin Victoria-neidin kanssa, että television katseluun on vielä vartti aikaa. Sitten nukkumaan.

Valmistelin keittiössä aamupalaa, laitoin kulhoon sulamaan pinaatin ja mustikat, toiseen lusikoin heraa, viherjauhetta ja hamppurouhetta. Nostin kaapista tehosekoittimen valmiiksi työtasolle ja pistin chia-siemenet geeliytymään jääkaappiin.

Vauhti päällä aamusta iltaan - joka toinen viikonloppu :-)

Vauhti päällä aamusta iltaan – joka toinen viikonloppu 🙂

Vartti oli kulunut ja lapsi jo nukahtanut sohvalle. Kauaa ei äitipuolikaan tässä enää näppäile blogiaan, kello lyö kaksitoista ja pelkään omenan muuttuvan kurpitsaksi 😄😄

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Laura's Itinerary

- ja joskus vähän muutakin

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

%d bloggers like this: