Eteenpäin, sanoi mummo lumessa

Published 20.9.2015 by ainosalminen

Aurinko, risukasa ja sateenkaari. Toivoa tulevaan.

Elämä on tällä viikolla vetäissyt märällä rätillä tätä perhettä kasvoihin ihan kunnolla. Mieli on ollut maassa meillä molemmilla, ja on todella vaikeaa pitää pää pinnalla. Sen kummemmin yksityiskohtiin menemättä sanottakoon vain, että avioerot ranskalaisittain eivät ole herkkua 😦 Avomiehenhän tämä asia on hoidettava, mutta kyllä minulla taustatukijan roolissakin on tuskallista.

Näissä tilanteissa nousee selviytysmisstrategiaksi korostunut tarve kontrolloida elämäänsä niillä alueilla, joilla se on mahdollista. Minä siivosin eilen henkarikaappini. Siirsin syrjään kaikki hameet, paitikset ja mekot, jotka eivät mahdu päälle. Isoon siniseen Ikean kassiin kaikki ja piiloon piippuhyllylle. Nyt näyttää yllättäen siltä, että minulla on kuin onkin jotain päällepistettävää! Aikaisemmin vain oli todella vaikeaa löytää niitä sopivia asuja siitä vaatepaljoudesta. Kenties hyllykomero kokee saman kohtalon vielä tänään!

Tiukka kuri keittiössä. Kauniit värit tuovat iloa aterioihin.

Olen keskittynyt myös itseni hoitamiseen ja paneutunut Lifted-valmennukseen hieman eri kantilta kuin alussa. Olkapääni ei ole kuntoutunut toivotulla tavalla fysioterapiasta huolimatta. Olin jo lyömässä hanskoja tiskiin, koska en pystynyt suorittamaan kaikkia treenejä ohjelman mukaisesti. Tämä olisi ollut aivan väärä toimintatapa, onneksi en lähtenyt sille tielle.

Varmasti Lifted-tiimin yltiöpositiivisen meiningin ja kannustavan hengen ansiosta sain heitettyä fatalistisen asenteeni roskikseen. En ehkä pysty kaikkeen olkapäävaivan takia, mutta sen ansiosta voin keskittyä sitäkin paremmin kaikkeen muuhun. Ja voi pojat, että sitä riittää!! Kolmen viikon valmennuksen jälkeen liputan täysillä tämän valmennuksen puolesta. Treenit, mentaalivalmennus, strategiaopit, ravitsemus – todella tuhti paketti! Ensivaikutelmat pitivät paikkansa ja olen ääreist’ tyytyväinen sijoitukseeni. Myös pojat peräänkuuluttavat malttia ja pitkäjänteisyyttä. ”Mullehetikaikki” -asenteella ei pitkälle pötkitä.

Syksyn ihanat täyttävät keitot. Helppo tapa lisätä rutkasti vihanneksia ruokavalioon.

Päivittäin vaihtuvien aiheiden pohdinta ja niistä keskustelu forumilla on ollut erittäin hedelmällistä. Osallistujaporukka on selvästi erittäin motivoitunutta ja älykästä. Liikkeellä ollaan oma hyvinvointi edellä ja kannustus puolin ja toisin toimii.

Laitan tähän loppuun pari valmennusyhteisössä jakamaani kommenttia.

Kysymys: Minkä sellaisen uuden tavan olet valmis ottamaan arkeesi, joka tuntuu ensin rajoittavan elämääsi, mutta joka pidemmällä aikavälillä avaa sinulle uusia mahdollisuuksia?

”Otan someajasta päivittäin aluksi ainakin vartin pois ja käytän sen meditointiin, hiljentymiseen tai kehonhuoltoon. Tavoitteena on pidentää puoleen tuntiin, tai 2×15 min.
On ihan järkyttävää huomata, miten vaikealta tuntuu irrottaa katse ruudusta ja peffa soffalta noinkin lyhyeksi ajaksi. Uskon ja toivon, että kun uusi tapa on saatu aluille, sen tuoma lisäarvo tekee siitä luonnollisen osan päiviäni.”

Kysymys: Millaisen strategian omaksut välttääksesi tyypilliset sudenkuopat – houkutukset kaupassa, täydet makeiskulhot pöydällä ja kaapissa huutelevat vierasvarat?

”Kuri on tarpeen, ja kahta niistä onnistun melko hyvin toteuttamaan. Kotona en todellakaan pidä mitään ’vierasvaraa’ enkä toimistolla karkkikulhoa ”kollegoja varten”. Kaupassa sen sijaan lipsuu ote jäätelöhyllyllä. Tänäänkin oli kotimatkalla jäätelö mielessä tyyliin ’mä vedän sen koko purkin, sit tulee paha olo, eikä hetkeen taas tee mieli’. Käänsin autossa musat kaakkoon ja katsoin parhaaksi jättää kauppareissun väliin. Kotona oli kyllä kunnon syötävää ihan tarpeeksi ilmankin. Tietokoneen ääressä syömisestä pitäisi myös opetella pois.”

Näitä pohdintoja jatkan Lifted-tiimin kanssa vielä kaksi viikkoa. Sen jälkeen on selvittävä omin avuin. Luottamus siihen on kova 🙂

3 comments on “Eteenpäin, sanoi mummo lumessa

  • Tsemppiä!! Kolhuja ja vastoinkäymisiä valitettavasti tulee, toivottavasti positiivinen ratkaisu häämöttää. Sulla kyllä tuntuu olevan hoitokeinot hyvin hallinnassa. Ihailtavaa. Yritän ottaa opikseni, mutta kovin hidas oppilas olen. Mukavaa alkavaa viikkoa.

    • Kiitos tsemppauksesta, Leena! Tässä on nyt hyvä kerrata resilienssi-kurssilla opittuja selviytymistekniikkoja 😄 Etukäteen murehtiminen ei auta. Tässä hetkessä pitäisi muistaa elää.

  • Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

    Laura's Itinerary

    - ja joskus vähän muutakin

    H niin kuin Hausfrau

    - ja joskus vähän muutakin

    Jaa määkö Pariisitar?

    Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

    Mielilandia

    - ja joskus vähän muutakin

    Martan matkassa

    - ja joskus vähän muutakin

    Viherjuuria

    - ja joskus vähän muutakin

    Terkkuja Leilalta Italiasta!

    - ja joskus vähän muutakin

    KOKOVARTALOFIILIS

    Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

    kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

    - ja joskus vähän muutakin

    Ajatuksia Saksasta

    - ja joskus vähän muutakin

    Soolona maailmalla

    Ainahan se on mielessä. Matka.

    %d bloggers like this: