Kalimera!

Published 18.10.2015 by ainosalminen

Kirjastosta lastenosastolta lainattua oheismateriaalia 😊😊

Nyt se sitten tapahtui, hartaasti odottamani kreikan kielikurssi starttasi kuun alussa. Vauhtia ja tiukkoja tilanteita ei tulle puuttumaan tästä seikkailusta. Opettajana toimii 10 vuotta Luxemburgissa asunut kreikatar Katarina, jonka asenteeseen ihastuin heti. Hauskaa pitää olla, muuten ei kieltä opi, sanoo hän. Itse hän puhuu kommeltaen englantia ja nauraa virheilleen. Kunhan viesti menee perille, se riittää, nauroi Katarina. Siinäpä esimerkkiä täydellisyyteen pyrkijälle, joka ei uskalla avata suutaan vaikka takana olisi pitkätkin opinnot 🙂

Kreikka ei kuulemma ole kovin vaikea kieli (kaikki on tietenkin suhteellista!). Se on aikojen saatossa muuttunut monesti ja pyrkimyksenä on ollut yksinkertaistaminen. Kielioppikaan ei käsittääkseni ole erityisen monimutkainen. Aakkoset toki eroavat eurooppalaisista, mutta niiden oppimiseen ei ole kenenkään tie opinnoissa pysähtynyt. Opettajakokemuksensa syvällä rintaäänellä Katerina sen sijaan tähdensi oppilaille sanaston tärkeyttä: vocabulary, vocabulary and vocabulary! Opetelkaa sanoja ryppäinä: kun opit substantiivin, ota haltuun muita samasta juuresta johdettuja sanoja verbeineen ja adjektiiveineen. Opettaja on hienosti heti alusta lähtien luonut positiivisen ilmapiirin ja vakuuttanut meidät siitä, ettei tässä olla Everestille kiipeämässä. Varmasti me kaikki pärjäämmekin, sillä toimimme monikielisessä työympäristössä ja hallitsemme jo useampia kieliä. Moni on sen lisäksi ammattilingivisti. Tältä pohjalta on toki helpompi lähestyä uusia kieliä.


Kreikan historiaa ja politiikkaakin jo ehdittiin sivuta. Aikakäsitys on kuulemma tärkeä ja täysin erilainen kuin muualla. Kaikki mikä on 2000 vuotta nuorempaa on vain ”vanhaa”. Antiikista ei sovi puhua ihan heppoisesti. Rivien välistä ymmärsin, ettei nykyinen meno Kreikassa politiikan saralla ole Katarinan mieleen.

Kurssi on täynnä motivoituneen tuntuisia virkamiehiä. On porukkaa sekä parlamentista, komissiosta että tuomioistuimesta. Meitä on 12, joista neljä on naimisissa kreikkalaisen kanssa. Jonkin verran perustietoja etenkin näillä kollegoilla tuntuu olevan, ainakin aakkoset on opeteltu ja sanoja osataan jo lukea. Minä aloitan aivan pohjalta. Joudun työmatkojeni takia olemaan poissa yhteensä viideltä tunnilta, joten pääsen porukkaan mukaan vain n. 65 % ajasta. Itseopiskelu on siis ehdoton lisä tämänkin takia. Ihana kreikkalaiskollegani Dimitris lupasi ladata minulle muistitikun täydeltä kreikkalaista musiikkia, jotta voin aina autossa istuessani suorittaa kielikylpyjä 🙂

Täytyy myöntää, että alku on hankalaa. Olen jo havainnut itselleni tyypillistä pientä kärsimättömyyttä, kun outojen aakkosten ja diftongien viidakossa lukeminenkin on kuin ykkösluokkalaisella – mutta sellainenhan minä olen. Hyvä tästä tulee, ja ensi kesän aurinkoloma Kreetalla siintää jo ajatuksissa 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

I Basically Travel

Musings and observations of a rucksack traveller

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Vastaisku ankeudelle

- ja joskus vähän muutakin

sannan kupla

Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

Our Osaka Blog

A British-Finnish family's experience of living in Japan

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

Langanlaiha

- ja joskus vähän muutakin

%d bloggers like this: