Kadonneen marokkolaisvaimon arvoitus

Published 5.12.2015 by ainosalminen

 

Harmaa näkymä parvekkeelta tänään.

Ihanat, kamalat naapurit! Olemattoman luxemburgintaitoni vuoksi en ole ystävystynyt enkä edes juuri tutustunut naapureihini. Tuttavapiiriini kuuluu muutenkin vain kourallinen luxemburgilaisia, työtovereita tai hyvänpäiväntutuiksi jääneitä tyyppejä menneiden vuosien nettideittailukaudelta.

Myönnän auliisti oman vikani: kohta 21 vuotta olen maassa asunut, enkä ole opetellut luxemburgin kieltä vaikka muuten olen kielistä innostunut ja niistä itselleni ammatinkin tehnyt. Alkuvuosina pidin kieltä täysin tarpeettomana, sittemmin olen pikkuhiljaa muuttanut mieltäni. Luxemburgin kieli kiinnostaa ja integraationi vajavaisuus harmittaa. Ykköstason kurssi on takana ja vankasti unohduksissa. Mutta kyllä mä tämän homman vielä joskus otan haltuun!

Asun pienessä, kolmikerroksisessa taloyhtiössä, jossa on kahdeksan asuntoa. Sisääntulokerroksessa on käynti autotalleihin, varastoihin ja pesutupaan. Jos aina välillä asunnonvaihto tuleekin mieleen, niin tuo oma yksityinen autotalli on kyllä sellaista luksusta, josta en hevillä luovu. Uudisrakennuksissa on poikkeuksetta autohalli eikä sinne voi auton lisäksi parkkeerata mitään muuta. Minulla talli toimii myös varastona, siellä talvehtivat kesärenkaat, paitsioon jääneet kahvakuulat ja monelaiset roinat.

Ehdoton etu tässä taloyhtiössä on autotallien lisäksi naapurit. Olkoot vaan jäyhiä luxemburgilaisia, mutta kaikki ovat asuntonsa omistajia. Turhan usein nimittäin tulee kuultua tarinoita ihmisten välinpitämättömyydestä yhteisiä tiloja ja viihtyvyyttä kohtaan, kun talo on täynnä vuokralaisia. Täällä on hiljaista, rauhallista, siistiä ja turvallista.

Pesutuvassa nököttävät vieri vieressä asukkaiden koneet ja kuivausrummut. Jokainen kone on kytketty asukkaan nimissä olevaan pistorasiaan ja vesipisteeseen. Pesuaineet ja muut tarvikkeet pysyvät hyvässä järjestyksessä telineessä, jossa jokaiselle on oma hyllynsä. Takapihalla pesutuvan seinän takana on rivi roskiksia, jotka asukkaat vuorolistan mukaan kärräävät kadun varteen roska-autoa odottamaan: kotitalousjäte ja viherjäte viikottain, jätepaperi 2 viikon välein, tyhjät pullot ja lasitavara kerran kuukaudessa.

Jokainen vuorollaan!

Ykköskerroksessa asuvat herra Gerard, eronnut teinipojan isä, yhdessä naisystävänsä kanssa. Herra Gerard on taloyhtiön handy man. Hän vaihtaa yleisten tilojen lamput, tekee pienet korjaukset ja pitää yleensäkin silmällä taloyhtiön kuntoa. Hänen naapurinsa on neiti Wiot, nelikymppinen kunnan virkamies, hoitaa kouluasioita ja vapaa-aikanaan hevosia. Rouva Schleimer, 1ère droite – kuten täällä sanotaan, 1 kerros / hissistä oikealle. Eläkkeellä oleva leskirouva, joka huristelee rollaattorilla pesutupaan ja autolla messuun ja kampaajalle.

Kakkoskerroksessa vasemmalla tyhjä asunto, jota omistaja kai pitää vanhuuden varoiksi itselleen, kunnes ei enää pärjää omakotitalossaan. Keskellä asuu herra Marques Araujo, vanhempiensa asunnossa pitkästyvä portugalilaissyntyinen vanhapoika. Miehen päivät kuluvat ryypiskellen. Hänen satunnainen tupakointinsa rappukäytävässä onkin oikeastaan ainoa ikävä asia tässä talossa. Sääliksi käy aikuista miestä, pienellä autonruppanallaan käy hakemassa lisää kaljaa ja pakastepizzaa päivittäin, ja usein ohiajaessani näen hänet tupakalla korttelin portugalilaisbaarin terassilla.

Perhe Tria – madame, mösjöö ja kaksi pientä poikaa – ovat herra Araujon naapureita. Pojat ovat allergisia, näin kertoi rouva pyykkituvassa, kun vaihdettiin sananen pesuaineista. Herra Tria harrastaa pyöräilyä, välillä hän on maastolenkiltä palatessaan aivan mudan ja ravan peitossa. Hänen autotalliinsa ei autoa mahdu, sillä siellä on varsinainen pyöräverstas. Pyörien pesu ja huolto kuuluvat ohjelmaan viikoittain.

Kolmannessa kerroksessa asun minä ja sokerina pohjalla herra Anen, ”un luxembourgeois par excellence”! On iso kaljamaha, puhumisen sijasta hän murahtelee, on jopa muiden naapurien silmin antipaattinen. Ei liene töissä vaan kai elelee koroillaan tai sitten on sairaseläkkeellä. Mutta mihin on kadonnut hänen marokkolainen vaimonsa, rouva El-Batal?

Herra Anen kävi vuosia sitten Marokossa lomalla ja vähän sen jälkeen oveen ilmestyi uusi nimi. Hurmaava marokkolaisrouva asettui taloksi. Hississä saattoi sunnuntaisin törmätä tyylikkääseen marokkolaisasuun pukeutuneeseen nuoreen naiseen sliipatun tummaripsisen nuoren miehen seurassa – rouvan sukulaisia tulossa lounaalle, oletan. Iloitsin tästä raikkaasta tuulahduksesta muuten niin tylsässä taloyhtiössämme, mutta sitä iloa ei kauan kestänyt. En todellakaan tiedä mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä rouvaa ei enää koskaan näkynyt missään: ei pyykkituvassa, ei rappukäytävässä, ei hississä. Eksottisen näköinen nuori rouva kävi viikoittain jättämässä lapsia hoitoon naapuriasuntoon, ja ilmoittipa kerran olevansa kiinnostunut ostamaan asuntonikin! Tuskin herra Anen niitä lapsia kaitsi, joten oletin arabivaimon viettävän hiljaiseloa. Mitään meteliä asunnosta ei herra Anenin myöhäisiltaisia aivastuksia lukuunottamatta kuulunut. Toki pelkäsin välillä, että vaimo on joutunut nyrkin ja hellan väliin, mutta en osannut kuitenkaan huolestua. Viime ajat olen miettinyt, lieneekö vaimo ottanut ja palannut Marokkoon. Niin hiljaista on ollut. Vain silloin tällöin asunnosta huokuvat ihanat mausteiset tuoksut saavat minut miettimään, vieläkö vaimo jaksaa huonotuulista miestään siellä passata vai lämmittääkö herra Anen sydänsurujansa lievittääkseen pakastetaginea 🙂

3 comments on “Kadonneen marokkolaisvaimon arvoitus

    • Kiitos Leena! Välillä aineistoa blogiteksteihin löytyy ihan kotiovelta 😊 Vaikka en tunne naapureitani sen paremmin, niin toki kymmenessä vuodessa jo ehtii havainnoida yhtä sun toista.

  • Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

    Mielilandia

    - ja joskus vähän muutakin

    I Basically Travel

    Musings and observations of a rucksack traveller

    Martan matkassa

    - ja joskus vähän muutakin

    Viherjuuria

    - ja joskus vähän muutakin

    Vastaisku ankeudelle

    - ja joskus vähän muutakin

    sannan kupla

    Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

    Our Osaka Blog

    A British-Finnish family's experience of living in Japan

    Terkkuja Leilalta Italiasta!

    - ja joskus vähän muutakin

    KOKOVARTALOFIILIS

    Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

    Kuulumisia Kataloniasta

    Elämää Espanjan Kataloniassa, vuorilla ja rannikkokaupungissa

    kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

    - ja joskus vähän muutakin

    Ajatuksia Saksasta

    - ja joskus vähän muutakin

    Soolona maailmalla

    Ainahan se on mielessä. Matka.

    Langanlaiha

    - ja joskus vähän muutakin

    %d bloggers like this: