Uusi vuosi, uusi elämä

Published 1.1.2016 by ainosalminen

 

Valoa Luxemburgin pimeydessä

 

Takaisin Suomeen ulkomaanvuosiensa jälkeen juuri palanut Sannan kuplan kirjoittaja on viimeisimmissä teksteissään tehnyt oivaa yhteenvetoa muutoksesta, jonka läpi hänen perheensä kahlaa. Tai ei siis kahlaa vaan tuntuu lentävän kevein siivin! Karmeinta parhautta -kirjoituksessa hän mainitsi yhden naisen positiivisuuskampanjastaan. Antoi ajattelemisen aihetta. Vaikeuksia ei voi elämässä välttää, muutokset on hyväksyttävä, joskus on jopa hyvä provosoida niitä, ettei jää junnaamaan paikalleen. Omassa elämässäni en ole palaamassa takaisin Suomeen enkä muuttamassa mihinkään muuallekaan. Avomieheni kylläkin… muuttaa… pois.

Sannan tavoin minullakin on runsaat kolme vuotta nykyistä elämänvaihetta takana ja nyt on aika kääntää katse rohkeasti ja positiivisin mielin tulevaisuuteen, sinkkuna, taas kerran. Aika vähän dramaattista tämä lopulta on. Ei olla naimisissa, ei ole yhteisiä lapsia eikä yhteistä omaisuutta. Toinen meistä pakkaa laukkunsa ja aloittaa taas kaiken alusta. Toinen jää muistojen täyttämään asuntoon ja yrittää palauttaa mieliin niitä yksinasumisen hyviä puolia.

Vuodenvaihteen pyhät on vietetty erillään, minä Suomessa ja mies kotona. Luxemburgiin palattuani mies vuorostaan oli ystävällisesti päättänyt lähteä sukuloimaan. Sovussa elellään, jopa paremmin kuin ennen, näinä viimeisinä hetkinä. Asunnonhaku on miehellä käynnissä, olen luvannut olla kärsivällinen. Tiedän, ettei hän tahallaan viivyttele. Olisi jo lähtenytkin, jos sopiva asunto olisi löytynyt. Mielessäni häämöttää jo takaisin saamani kaappitila – toisaalta ajatus tyhjinä roikkuvista henkareista on surullinen. Kaksi puolta näissä asioissa.

Pahasti kyllä rassaa mieltä. Joulumieli oli kadoksissa, tuli tiuskittua läheisille, keskittymiskyky nolla. Kreikan oppikirjat palasivat kotiin matkalaukussa lähes avaamattomina. Mitäköhän siitäkin loppukokeesta parin viikon kuluttua tulee? Nyt jos koskaan olisi harjoitettava positiivisuutta ja palattava resilienssikurssilta saatuihin oppeihin. Surut on kuitenkin surtava, ei niitäkään voi ohittaa. Meditointi auttaa. Äsken kävin märässä metsässä samoilemassa, lähes yksin sain siellä näin uudenvuodenpäivänä liikkua. Oli tilaa ajatuksille.

Uudenvuoden lupauksia en tee. Toivon hyvää ja parempaa uutta vuotta itselleni ja kaikille lukijoille.

Talven kukkia

 

16 comments on “Uusi vuosi, uusi elämä

  • Kauniisti kirjoitettu, vaikkei helppo aihe olekaan. Toivotan menestyksekästä uutta vuotta ja uutta elämänvaihetta.

    • Kiitos Minna! Ei ole helppoa eikä näissä kisoissa ole voittajia. Kiva kun liityit seuraamaan blogiani 😀 Hyvää uutta vuotta myös sinulle.

    • Kiitos Anu, eiköhän tämä tästä. Kohta alkaa arki ja sen kiireet, asiat asettautuvat hiljalleen uusiin uomiinsa. Hyvää uutta vuotta sinullekin 😀

  • Aikuinen nainen löytää aina oikean suunnan ja Hyvyyden elämäänsä, ensimmäiset askeleet voi sattua, mutta kaikki uudet seikkailut on edessäsi.

  • Tsemppiä! Itse olin kuuden vuoden jälkeen se joka pakkasi laukut ja lähti, ja olen vielä puolenvuodenkin jälkeen miettinyt että miten se toinen pystyi jäämään yhteiseen asuntoomme muistojen keskelle….. Nämä tilanteet ei koskaan ole helppoja, mutta hyvin totesit että eteenpäin on mentävä ja itseensä uskottava! Uusi vuosi, uusi elämä ja uudet tuulet… Hyvää uutta vuotta!

    • Kiitos! Joo, nämä ovat hankalia kuvioita. Meillä ei tarvinnut pohtia, kuka jää ja kuka lähtee. Asuimme minun asunnossani, joten minä jään. Olen kyllä pariin otteeseen jo katsellut myytäviä asuntoja, jos vaikka ottaisi ja aloittaisi itsekin puhtaalta pöydältä. Mutta ehkä noin ison hankinnan kanssa ei kannata näissä fiiliksissä hötkyillä. Tsemppiä sinullekin uuteen vuoteen 😀😀

  • Voi kuinka aidosti ja upeasti kuvaat tunteitasi – ja rivien välistä pilkistelee niin hieno elämänilo! Ihailen rohkeuttasi ja aitouttasi.
    Voin tunnustaa että eivät nämä minunkaan muuttosiipeni ole niin kepeät koko ajan vaan aikamoista vuoristorataa mennään välillä. Kai tämä kaikki kuuluu elämään; myötä- ja vastatuuli, joskus tylsä tyven ja toisinaan myrsky. Mutta aina koittaa poutapäiväkin, se on varmaa. Eikä sitä osaisi arvostaa ilman noita edellisiä (vahvistavat Floridassa asuvat ystävänikin). Elämänmakuista uutta vuotta 2016 Aino!

    • Voi kiitos Sanna! Niinhän se on, ettei täällä blogeissa kukaan elämänsä kirjaa avaa ihan selälleen. Toivotut ja harkitut muutokset ovat nekään harvoin pelkkää juhlaa. Liekö rohkeutta vai mitä, mutta tosiasioita ei voi muuttaa. Näin kävi, se on fakta ja se on hyväksyttävä. Vuoristorataa mennään. Se, miten tämän homman hoidan ja mitä tästä opin, on taas täysin omissa käsissäni. Resilienssiä, ystävät 😊 Hyvää uutta vuotta ja pidentyviä päiviä, Sanna!

    • Kiitos Minna. En ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, joten uskon ja luotan auringon vielä paistavan tähän risukasaan. Kärsimättömänä toivoisin sen tapahtuvan jo huomenissa, mutta kokemuksesta tiedän, että ei pitäisi olla näissäkään asioissa malttamaton.

  • Nyt vasta pääsin nettipausiin rästilukemisissa tänne asti ja kuulen kuulumisesi. Iso halaus täältä Hämeen kylmästä ❤ Tosi kurja kuulla, että vuosi vaihtui matalilla mielin ja hyvin kyllä ymmärrän nuo tilanteeseen liittyvät ristiriitaiset olot.
    Toivotan paljon sitä hiton hankalaa kärsivällisyyttä ja surun läpi suremista, ja sitten taas uuden rakentamisen rohkeutta!

  • Olen ollut lomalla ja nettipimennossa, joten luin vasta juuri postaukseni. Alkoipa vuotesi isolla muutoksella! Voimia, kyllä tästä vielä hyvä vuosi tulee.
    ”Ovet on tehty avattaviksi, tiet tallattaviksi, elämä elettäväksi. Jos erehdyt uskalla itkeä, uskalla nauraa, uskalla muuttaa suuntaa”

  • Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

    Mielilandia

    - ja joskus vähän muutakin

    I Basically Travel

    Musings and observations of a rucksack traveller

    Martan matkassa

    - ja joskus vähän muutakin

    Viherjuuria

    - ja joskus vähän muutakin

    Vastaisku ankeudelle

    - ja joskus vähän muutakin

    sannan kupla

    Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

    Our Osaka Blog

    A British-Finnish family's experience of living in Japan

    Terkkuja Leilalta Italiasta!

    - ja joskus vähän muutakin

    KOKOVARTALOFIILIS

    Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

    Kuulumisia Kataloniasta

    Elämää Espanjan Kataloniassa, vuorilla ja rannikkokaupungissa

    kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

    - ja joskus vähän muutakin

    Ajatuksia Saksasta

    - ja joskus vähän muutakin

    Soolona maailmalla

    Ainahan se on mielessä. Matka.

    Langanlaiha

    - ja joskus vähän muutakin

    %d bloggers like this: