Vetisiä nautintoja

Published 6.2.2016 by ainosalminen
img_2846

Uunissa haudutettua kurpitsaa, sieniä ja vuonankaalia.

Oho! Viisi kymppiä lasissa -blogin Facebook-sivu kertoo karmean totuuden: ”Et ole julkaissut mitään 17 päivään”!!! No, sattuuhan sitä. Jutun juurta on kertynyt useammankin postauksen verran, mutta kovasti ovat raakileen asteella vielä.

Viimeisin julkaisu on keskiviikolta 20. tammikuuta. Mitä sen jälkeen on tapahtunut? Kaikkea kivaa ja yllättävääkin. Urheilukuviot ovat menossa uusiksi, yksityiselämässäkin on pientä vipinää. Järjestyksen ihmisenä mennään kuitenkin asia kerrallaan. Kronologiassa ensimmäisenä siis kovasti odottamani kylpyläviikonloppu La Petite Pierren kylässä Pohjois-Vogeesien kansallispuistosssa. La Clairière-kylpylästä ja valitsemastani detox-ohjelmasta kerroinkin jo aiemassa kirjoituksessani.

Saavuin kylpylään torstai-iltana hieman ennen illallisaikaa rankan työviikon päätteeksi. Vastaanotto oli mitä ystävällisin, tunnelmaa aulassa loi tummasävyinen puu, avotakka ja suitsukkeiden tuoksu. Yllättäen minut oli siirretty ylempään huonekategoriaan, keskitason huoneeni muuttui siis pieneksi sviitiksi. Ei hullumpi alku viikonlopulle! Hotellin johtoajatuksena on luomu ja ekologisuus – niin ravintolassa kuin huoneissa ja spa-osastollakin. Luomupuuvillaa lakanoissa, tyynyksi saa halutessaan pyytää mm. kauratyynyn. Huoneeseen tuodaan päivittäin hapetettua vettä ja inkivääriteetä valmiiksi haudutettuna. Huone oli tilava, sänky jumalaisen pehmeä – kuin pilvenhattaran päällä olisi uinunut. Näkymä parvekeelta ei ollut kaksinen, mutta sumuisessa säässä se ei todellakaan haitannut.

img_2845

Päivän menu esiteltiin ja hyväksytettiin asiakkaalla aterian aluksi.

Perjantaina lähdin aamupalan jälkeen heti tutustumaan kylpyläosastoon ja sainkin käyttää sitä lähes yksin. Mahtavaa luksusta! Talossa oli lisäkseni vain kaksi seminaariseuruetta, jotka loppupäivästä vain piipahtivat saunoissa. Lauantaina väkeä alkoi sitten virrata sisään. Useimmat tulevatkin kuulemma juuri vain yhdeksi yöksi ja lähtevät pois sunnuntain aamupalan jälkeen. Sunnuntailounaalla olikin taas lisäkseni väkeä vain muutamassa pöydässä.

Sumuinen ja sateinen sää ei suosinut kävelylenkkejä, mutta eri pituisia reittejä oli hotellin ympäristössä tarjolla hyvin merkittyinä. Keväästä alkaen myös osa jooga- ja tai chi -tunneista siirtyy metsän siimekseen. Myös sauvakävelyyn on silloin mahdollista saada opastusta.

Pysyttelin siis sisätiloissa. Päiviä rytmittivät buffetaamiainen ja pöytään tarjoillut lounas ja illallinen. Näihin kahteen kuului aina neljä ruokalajia. Annokset olivat mietittyjä ja kauniisti esille pantuja. Detox- ja painonhallintaruokavaliota noudattavat eivät siten erottuneet joukosta, kaikkiin pöytiin kannettiin upeita annoksia yhtä lailla valitusta ohjelmasta riippumatta. Aterian aluksi tarjoiltiin ruoansulatusta stimuloimaan tuoretta inkivääriä himalajansuolalla höystettynä. Ihanaa!

img_2857

Näinkin kauniisti voi hapankaalin tarjoilla.

Hoidot olivat miellyttäviä, niissäkin inkivääri oli mukana öljyn muodossa. Kuorinta, rentouttava hieronta, kiinalainen tuina-hoito ja infrapunasauna kuuluivat ohjelmaan. Perjantaina nautin myös täysin palkein saunoista ja altaista. Lauantaina väkeä oli turhankin paljon, joten tyydyin lekottelemaan lepohuoneessa hieronnan päätteeksi. Kokeilin myös Qi gong -voimistelua. Oikea käsi ei olkapäävaivan takia ulottunut tekemään kaikkia energiaa kauhovia kaaria, mutta se ei onneksi tahtia haitannut.

Viikonlopun aikana rentouduin totaalisesti. Luin yhden kirjan ja aloitin toista. Söin hyvin vatsani täyteen. Ehdin mietiskellä ja pohdiskella asioita. Nukuin hyvin ja taisinpa ottaa päivätorkutkin. Inspiraatio keventää ja muuttaa ruokavaliota on kestänyt, vaikka kulunut istuntoviikko olikin taas haastava eikä mahdollisuutta syödä ideaalisti henkilöstöruokalassa ole. Sokerista vierottuminen on hyvällä mallilla. Muutaman konvehdin ja keksin olen syönyt, mutta niistäkään ei jäänyt ”putki päälle”. Vuoden alusta on tippunut kaksi kiloa. Olo on fyysisesti ja henkisesti parempi.

Sain siis kaikin tavoin vastinetta rahoilleni kylpylästä. Kolme päivää oli oikein sopiva aika irrottautua arjesta ja saada kick start tulevaan kevääseen. Voin vain suositella kaikille tällaista itsehoitolomaa: menkää kylpylään, mökille, saareen, retriittiin. Yksin. Itseensä investoiminen kannattaa aina.

img_0181

Jälkiruokana seesamikakkua.

 

 

 

 

 

4 comments on “Vetisiä nautintoja

    • Oli kyllä ihana miniloma. Mä kaipaan välillä tuollaista totaalibreikkiä ja yksinoloa. Täytyisi vain muistaa ottaa säännöllisesti aikaa itselleen, eikä vasta sitten kun pää ja kroppa sitä anelee 😊

  • Tosi kivan kuuloinen paikka! Johokin tuollaiseen olisi itsekin pitänyt lähteä, kun Luxin talvi alkoi ahdistamaan. 🙂

    • Luxemburgin ”talvi” on juuri nyt pahimmillaan. Ulkona puhaltaa myrskytuuli ja vettä tulee vaakatasossa. Toisaalta pitää kai olla tyytyväinen, ettei sada lunta. Sehän se kaikkein ongelmallisinta täällä on. Kylpylän puutteessa voi aina avata punaviinipullon ja perehtyä valokuvauksen saloihin, kuten minä tänään 😊

  • Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

    Laura's Itinerary

    - ja joskus vähän muutakin

    H niin kuin Hausfrau

    - ja joskus vähän muutakin

    Jaa määkö Pariisitar?

    Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

    Mielilandia

    - ja joskus vähän muutakin

    Martan matkassa

    - ja joskus vähän muutakin

    Viherjuuria

    - ja joskus vähän muutakin

    Terkkuja Leilalta Italiasta!

    - ja joskus vähän muutakin

    KOKOVARTALOFIILIS

    Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

    kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

    - ja joskus vähän muutakin

    Ajatuksia Saksasta

    - ja joskus vähän muutakin

    Soolona maailmalla

    Ainahan se on mielessä. Matka.

    %d bloggers like this: