Kokko keskellä talvea

Published 16.2.2016 by ainosalminen

 

Näin komeasti paloivat tulet viime vuonna.

Kuukausittaiset uutiskatsaukset Luxemburgin tapahtumiin ovat jääneet aivan hunningolle. Aikomus oli hyvä, mutta pakkopullat eivät sovi minun pirtaani. Niinpä tästä lähtien uutisia ilmestyy blogiin, kun emäntä muistaa ja saa aikaiseksi.
Karnevaaleista on kirjoitellut yksi jos toinenkin bloggari. Ne ovat täällä Keski-Euroopassa suuren humun aikaa. Monet luxemburgilaiset lähtevät Saksan puolelle Kölniin juhlimaan, kemut ovat komeat ja matkaa vajaat pari tuntia autolla.

Autolla liikkuvat nekin juhlijat, jotka kiertävät paikallisia tapahtumia. Tämä onkin poliisille kiireistä aikaa, kun jahtaavat rattijuoppoja. Täällä ei oluen ja viinin nauttimista pidetä välillä juuri minään. ”En juo alkoholia” -lause saattaa viitata vain väkeviin. Niin sitkeässä on käsitys mietojen juomien kuulumisesta normaaliin ateriointiin ja juhlintaan, ettei auton kotiin jättämistä monikaan harkitse.

Karnevaalisesongin aloittaa perinteisesti Diekirchin kulkue. Olut virtaa, onhan yksi Luxemburgin tunnetuimmista panimoista juuri Diekirchissä. Kuten kaikissa täkäläisissä kinkereissä, tarjolla on mettwurstia (punaista grillimakkaraa) ja grillwurstia (thüringerin tapaista vaaleaa grillimakkaraa). Makkarat tarjoillaan sinapin kera pienen vehnäsämpylän välissä. Oluen lisäksi kyytipojaksi on tarjolla paikallista kuohuviiniä, crémant, ja nuoremmille juhlijoille virvoitusjuomia.

 

Tänä vuonna monen sateisen päivän jälkeen kokon syttyminen oli vähintäänkin nihkeää, mutta lopulta tuli roihahti komeasti.

 
Karnevaalin aikaan juhlissa tarjoillaan myös paikallista erikoisuutta, lënsebullia. Se on paksua ja höyryävän kuumaa linssimuhennosta, jota paikallisyhdistysten rouvat antaumuksella keittelevät. Mukana on makua antamassa makkaraa ja varmasti monia perinteen mukaisia salaisia ainesosia, joista tietävät vain ja ainoastaan asiaan vihkiytyneet. Tämä muhennos on oma ehdoton suosikkini. Sunnuntaina pääsin sitä taas maistelemaan, en karnevaaleissa vaan Buergbrennen-tapahtumassa. Täällä sytytetään paastonajan ensimmäisenä sunnuntaina juhannuskokkoakin isommat tulet, joilla talvea hätistellään pois. Järjestäjinä toimivat yleensä paikalliset partiolippukunnat, jotka saapuvat paikalle soihtukulkueena. Kokko sytytetään ja sen palamista ihaillaan perinneherkkuja maistellen.

Luxemburgissahan kaikki juhlat, niin kirkolliset kuin maallisetkin, ovat täynnä ruokaperinteitä. Luxemburgilaiset syövät (ja juovat) mielellään ja paljon. Tulossa on taas maaliskuun puolessa välissä Bretzelsonndeg ja sitten jo kohta pääsiäinen suklaaherkkuineen. Tuon bretzelsunnuntain perinteestä kerroinkin viime keväänä. Tänä vuonna en taida bretzeliä saada, mutta parempi niin, sopii sokerittomaan kauteen paremmin 🙂

    
  

  

2 comments on “Kokko keskellä talvea

    • Kyllä! Ei täällä tarvitse suomalaisenkaan turhia kursailla, voi tilata toisenkin kaljan ja makkaran, ilman että kukaan tuijottaa pitkään 😂😂

  • Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

    Mielilandia

    - ja joskus vähän muutakin

    I Basically Travel

    Musings and observations of a rucksack traveller

    Martan matkassa

    - ja joskus vähän muutakin

    Viherjuuria

    - ja joskus vähän muutakin

    Vastaisku ankeudelle

    - ja joskus vähän muutakin

    sannan kupla

    Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

    Our Osaka Blog

    A British-Finnish family's experience of living in Japan

    Terkkuja Leilalta Italiasta!

    - ja joskus vähän muutakin

    KOKOVARTALOFIILIS

    Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

    kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

    - ja joskus vähän muutakin

    Ajatuksia Saksasta

    - ja joskus vähän muutakin

    Soolona maailmalla

    Ainahan se on mielessä. Matka.

    Langanlaiha

    - ja joskus vähän muutakin

    %d bloggers like this: