Kuka tämän bretzelin saa?

Published 5.3.2016 by ainosalminen

  
Huomenna on paastonajan neljäs sunnuntai ja Luxemburgissa Bretzelsonndeg. Perinteisesti silloin miehet lahjoittavat rakkaalleen makean bretzelin ja vastalahjaksi saavat pääsiäissunnuntaina suklaamunia, mikäli eivät ole saaneet ”koria” eli rukkasia ja joutuneet syömään bretzelinsä itse. 

Karkausvuonna roolit kääntyvät päälaelleen, ja niinpä bretzelin ostossa nähtiin kaupungin ykkösleipomossa tänään nainen jos toinenkin. Blogiemäntäkin siellä jonotti😊. Liekö merkki moraalin höltymisestä tässä katolisessa valtiossa, että myyjä tiedusteli, montako bretzeliä ottaisin 😳😳

Mutta kenelle sitä sinkku-Aino huomenna lähtee tarjoamaan? Tuleekohan täystyrmäys vai saanko jäädä pääsiäspupun saapumista odottelemaan? 

Huomenna tämä jännäri ratkeaa! 

6 comments on “Kuka tämän bretzelin saa?

  • Heh, sielläkin saadaan siis kori – tai no eihän tuo nyt yllätä, aivan kauhean kaukana saksasta kun ei kuitenkaan olla. Niin tai näin, tällaiset perinteet on musta hauskoja. En tiedä, ostaako Suomessa kukaan oikeasti niitä hamekankaita, mutta tämähän vaikuttaa olevan varsin voimissaan siellä päin.

    Mutta siis mikä jännitysnäytelmä! Jään seuraamaan!

    • Luxemburgilaiset perinteet juontavat tosiaan monesti juurensa Saksasta. Näitä bretzeleitä on myyty jo ainakin viikko. Ehkä niistä on aikaa myöden tullut yksi leipomoiden kausituotteista, ei niinkään yhden tietyn päivän täsmätuote. Kokoja oli valittavana yhden hengen mallista perhekokoon, joten varmaan bretzeleitä löytyy aika monesta lounaspöydästä huomenna.
      Jatkoa tarinalle huomenna!

      • Bertzeleistä tuli täällä mieleen ainakin miehen kotiseudun perinne, jonka mukaan muistaakseni uudenvuodenpäiväksi tilataan lapsille leipomosta ihan hillittömän kokoiset bretzelit. Siis jokseenkin puolikkaan pikkuihmisen kokoiset. Niitä ylpeät lapset sitten kantavat kotiin enkä tiedä miten kauan niiden syömiseen menee 🙂 Mutta tarkempaa kokemusta mulla ei ole tästä tavasta, oon lähinnä nähnyt jotain valokuvia perhealbumissa. Asia saattaa selvitä muutaman vuoden päästä jälkikasvun vanhetessa, mikäli ollaan joskus uudenvuoden tienoilla täällä eikä Suomessa.

      • Niinkö? Mielenkiintoista. Täälläkin näkyi runsaan puolen kilon painoisia, halkaisijaltaan noin 50 cm yksilöitä. Adventin aikaan taasen myydään myös kaiken kokoisia pullaukkoja nimeltään Boxemännchen. Ruoka ja herkut ovat monesti mukana kirkkokalenterin juhlissa, monelle varmaan tärkeämpiä kuin juhlan alkuperäinen tarkoitus!

  • Hah, mä kävin ostamassa Bretzelsonndegina bretzelin ihan itselleni viime vuonna, kun ei ollut miestä ostamassa. Halusin silti bretzelin!

    • Oma apu, paras apu Jenni!! Kyllä niitä nykyään ostavat ihan kaikki, itselleen, perheelleen tai rakkaalleen. Jo viikkoa etukäteen niitä on myynnissä. En tiedä, vöyhöttääkö tästä perinteestä kukaan muu minun lisäkseni, vai ostavatko luxemburgilaiset bretzeleitä vain koska ovat suursyömäreitä ja herkuttelijoita 🙂

  • Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

    Mielilandia

    - ja joskus vähän muutakin

    I Basically Travel

    Musings and observations of a rucksack traveller

    Martan matkassa

    - ja joskus vähän muutakin

    Viherjuuria

    - ja joskus vähän muutakin

    Vastaisku ankeudelle

    - ja joskus vähän muutakin

    sannan kupla

    Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

    Our Osaka Blog

    A British-Finnish family's experience of living in Japan

    Terkkuja Leilalta Italiasta!

    - ja joskus vähän muutakin

    KOKOVARTALOFIILIS

    Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

    kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

    - ja joskus vähän muutakin

    Ajatuksia Saksasta

    - ja joskus vähän muutakin

    Soolona maailmalla

    Ainahan se on mielessä. Matka.

    Langanlaiha

    - ja joskus vähän muutakin

    %d bloggers like this: