Karkausvuosi – miten kävi bretzelille?

Published 6.3.2016 by ainosalminen


Ajatella, että kuun vaihteessa tuli täyteen 21 vuotta täällä Luxemburgissa ja niin sitä vain oppii aina uutta. Sehän se onkin elämän suola, uuden oppiminen. Nyt opin monta asiaa karkauspäivään ja -vuoteen liittyvistä paikallisista perinteistä.

Yhteneväisyyksiä suomalaisiin (ja luultavasti aika yleiseurooppalaisiin) perinteisiin löytyy, mutta ihan omia juttujakin täällä on kehitetty.

Tunnetuin perinne lienee naisten oikeus kosia. Pyhä Patrick on aikoinaan Irlannissa tämän mahdollistanut, kun Pyhä Bridget valitti naisten joutuvan aina odottamaan miesten kosintaa, josta ei edes ollut takeita. Jos mies vastaa kieltävästi, on hänen lahjoitettava naiselle 12 paria hansikkaita. Tällä tavoin nainen voi elegantisti peittää sen tosiasian, ettei sormessa ole kihlasormusta.

Luxemburgissa Remichin kaupungissa Moselin rannalla on tapana juhlia talven päättymistä ja polttaa tuhkakeskiviikkona joelle lautalla laskettu jouhiukko. Karkausvuonna ukosta tuleekin akka! Naiset ovat siis tämänkin perinteen keskiössä 🙂


Eräät teistä kenties muistavatkin viimekeväisen kirjoitukseni pääsiäissunnuntain munayllätyksestä. Pääsiäismuniahan perinteisesti kätketään lasten iloksi puutarhaan. Minä kätkin niitä kaikkialle asuntoon miehen iloksi. Paikallisen tavan mukaan paastonajan neljäs sunnuntai on nk. Bretzelsonndeg. Tällöin mies lahjoittaa sydämensä valitulle makean bretzelin, ja jos vastakaikua tunteille löytyy, pääsiäissunnuntaina miehen on lupa odotella suklaamunia. Yleensä niin kauan ei tarvitse jännittää, sillä suklaiset herkut voi heti unohtaa, jos bretzel ei neidolle kelpaa. Suomessa todettaisiin, että rukkaset tuli – Luxemburgissa ei saada rukkasia vaan kori ”de Kuerf kréien”. Tämä taas johtuu siitä, että leivonnaisesta kieltäytyessään nainen antaa miehelle korin (ja mies saa lohdutukseksi syödä bretzelinsä itse!!).

Viime vuonna meillä sujui homma mallikkaasti, koreja tai rukkasia ei annettu eikä saatu. Tänä vuonna olinkin eromme jälkeen varma, että koko perinteen voi vuoden 2016 osalta unohtaa. Vain kuinkas kävikään….


Karkausvuosi ja naiset… tänä vuonna bretzelin lahjoittaakin nainen ja miehen osaksi jää pääsiäissunnuntain suklaamunatarjoilu.

Syteen tai saveen mietin minä ja ostin bretzelin exälleni. Sunnuntaiaamuna lähdin sitä kuskaamaan hänen työpaikalleen. Olin etukäteen ottanut selvää, mitä rakennusta hän pyhänä vartioi ja olisko siellä muita hänen kollegojaan paikalla. Yksin olisi kuulemma koko rakennuksessa. Loistavaa!

Ihan tuulesta temmattu tämä ideani ei ollut. Olin melko toiveikas, että bretzel kelpaisi, eikä vain sen takia, että mies on perso makealle. Pientä lähentymistä on nimittäin tapahtunut. Ehkä on todellakin niin, että kaukaa näkee joskus paremmin lähelle. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, on vielä hämärän peitossa. Yksi on varma: pääsiäspupu on tulossa kylään 🙂

Bretzel tukevasti miehen käsissä 😊

Muut kuvat maisemia Aachenista viime viikonlopulta.

9 comments on “Karkausvuosi – miten kävi bretzelille?

  • Ihana tarina! Pääsiäistä odotellessa siis. 🙂

    Tosi hauska myös lukea Luxemburgin pääsiäis- ja karkauspäivän perinteistä. Mietin juuri muutama viikko sitten, että onkohan tämä karkauspäivän perinne, että naiset saavat kosia, käytössä muuallakin kuin meillä Suomessa.

    • Kiitos Anu! Kyllä tässä on viime viikkoina ja kuukausina ollut vuoristorataa tunnepuolella. Mitään takuita ei mistään ole, mutta tänään on hymy huulilla.
      Perinteiden taustoja on hauska tutkia, siinä tulee nippelitiedon lisäksi monesti opittua historian faktojakin.

  • Hauskalla tavalla kirjoitat perinteista, tama juttu oli mukava lukea. Toisinaan perinteista on apua arkielaman solmutilanteiden avaamisessa. Nauti paasiaisesta suupielet suklaassa, ihana etta hymy viihtyy taas huulilla. Minunkin paiva alkoi tanaan hymyissasuin.

    • Kiitos ihanasta kommentistasi 😊 Kyllä se on niin, että hymy huulilla kaikki on helpompaa. Tänäänkin oli moottoritie poikki lumen takia ja olin jumissa huoltoasemalla. Kahvilassa juttu kulki ja nauru raikasi, vaikka tilanne olikin harmittava. Hymyillään 😊😊

  • Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

    Mielilandia

    - ja joskus vähän muutakin

    I Basically Travel

    Musings and observations of a rucksack traveller

    Martan matkassa

    - ja joskus vähän muutakin

    Viherjuuria

    - ja joskus vähän muutakin

    Vastaisku ankeudelle

    - ja joskus vähän muutakin

    sannan kupla

    Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

    Our Osaka Blog

    A British-Finnish family's experience of living in Japan

    Terkkuja Leilalta Italiasta!

    - ja joskus vähän muutakin

    KOKOVARTALOFIILIS

    Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

    Kuulumisia Kataloniasta

    Elämää Espanjan Kataloniassa, vuorilla ja rannikkokaupungissa

    kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

    - ja joskus vähän muutakin

    Ajatuksia Saksasta

    - ja joskus vähän muutakin

    Soolona maailmalla

    Ainahan se on mielessä. Matka.

    Langanlaiha

    - ja joskus vähän muutakin

    %d bloggers like this: