Eron vaikeudesta – miten tähän on tultu?

Published 10.3.2016 by ainosalminen

Olin jo viikkoja sitten laittanut aluilleen yksinkertaisen ja analyyttisen kertomuksen siitä, miten ero ja erilleen muuttaminen näkyy arjessa. Siitä mikä muuttuu, kun saman katon alla ei enää asukaan oman itsensä lisäksi ketään. Mikä saa erakkoluonteen hyrisemään tyytyväisenä?  Mitä se kaikesta huolimatta kaipaa? Tilanne kuitenkin elää nyt sen verran, etten oikein tiedä, missä ollaan ja mihin mennään. Vaikka miehen muuttokuorma on lähtenyt, on mies vielä tuttu näky asunnossani. Nykysanontaa käyttäen, tämä meidän ero on vielä vähän ”vaiheessa”.

Eropäätös avomiehen kanssa tehtiin marraskuussa, mutta sovimme, että annetaan loppuvuoden pyhien kulua ja miehen etsiä rauhassa itselleen uutta asuntoa. Ihan helposti sitä ei löytynyt ja projekti venyi. Hiihtolomankin mies piti siinä välissä tyttärensä kanssa. Pikkuhiljaa kuitenkin miehen tavarat ja mies itsekin siirtyivät helmikuun aikana rajan taakse Ranskaan ja pakettiauto kurvasi hakemaan polkupyörät ja muut isommat tavarat juuri ennen kuun vaihdetta.


Eropäätöksen jälkeinen aika oli vaikeaa minulle, helpompaa hänelle. Hän vaikutti päättäväiseltä ja varmalta. Oli aloittanut deittailemaankin. Minä ihmettelin, että mitenkä tässä nyt näin kävi. Kaikki tapahtui kovin nopeasti.

Joululoma erillään teki hyvää. Sain lepoa ja muuta ajateltavaa. Tartuin asiaa sitä kummemmin miettimättä nettideittailusivuston tarjoukseen – Sulo Vilen iski, kun sai niin halvalla😊. Täydellä sydämellä en touhuun lähtenyt mukaan, mutta samapa se vaikka katsoisi televisiosta huonoa komediaa: tässä sai sentään valita näyttelijät itse.

Tuijottelin ruudulla viliseviä kasvoja, profiilikuvauksia ja ihmettelin, eivätkö aikuisetkaan miehet osaa kirjoittaa muuta kuin hirvittävää tekstarikieltä.

Pareilla treffeilläkin kävin, mutta ikäiseni miehet ainakin tuolla sivustolla olivat pappamaisia ja rupsahtaneita. Moni valehteli selvästi ikänsä. Aloin etsimään hieman nuorempia miehiä, nelikymppisiä. Mieli alkoi piristyä, tunsin pikkuhiljaa iloisen mielen palaavan ja katselin jo toiveikkaana kohti kevätkelejä ja odottelin nuorta, notkeaa rakastajaa. Samanaikaisesti yhteiselo miehen kanssa oli alkanut sujumaan kuin vanhoilla ystävillä, ei tunnettu katkeruutta, puhuttiin asioista yötä myöden, naurettiin ja kuin sanattomasta sopimuksesta palattiin nukkumaan samaan sänkyyn.

Kun miehen muuttoviikko vihdoin koitti, olin työmatkalla ja aloin yllättäen saada häneltä hämmästyttäviä tekstiviestejä. Muuttolaatikkojen pakkaamisesta olikin yhtäkkiä tullut hänelle tuskien taival. Muistot tulvivat mieleen, kyyneleet silmiin ja hän pohti, tuliko tehtyä hätiköity päätös.

Sitä tässä on nyt puolin ja toisin ihmetelty. Yritetty ymmärtää, mikä meni pieleen ja miksi ei saatu ajoissa korjattua kurssia vaan ajettiin kiville. Nyt asumme erillään, mutta tapailemme satunnaisesti. Mihin tämä johtaa, emme tiedä. Pidämme ovet auki kaikkiin suuntiin. Ehkä palaamme vielä yhteen tavalla tai toisella. Tai sitten ajaudumme hiljalleen erillemme.

 

Eroruusut

 
 

 

10 comments on “Eron vaikeudesta – miten tähän on tultu?

  • Tuohan on varmaan ihan hyvä tilanne? Vaikka suhde lopulta sammuisi tiedätte ainakin yrittäneenne. Tai palaatte yhteen entistä vahvempana.

    • No huonomminkin voisi asiat olla, siitä varmaan on lähdettävä 😊 Aikamoista heittelehtimistä tämä on, yhtenä päivänä kaikki vaikuttaa aivan selvältä ja seuraavana onkin pää ihan sekaisin ja ajatukset hajallaan. Ei siis vielä ole aika tehdä uusia päätöksiä.

  • Ihmissuhteet ja elama on joskus monimutkaisia, toivottavasti tama teidan tarinanne paattyy onnellisesti, oli se sitten onnellisesti yhdessa, tai onnellisesti erillaan. Meille aikanaan tuli mieheni kanssa ero seurusteluaikana ja jo parissa paivassa tajusimme, etta se oli paha virhe. Siita on jo monta vuotta, nyt ollaan onnellisesti naimisissa enka ikina paasta hanta enaa karkuun. Niin totta on se sanonta, etta asian arvon joskus tajuaa vasta sitten kun sen menettaa. Tsemppia!

    • Kiitos Hanna! Hauska kuulla, että tällaisia äkkikäännöksiä on muillekin tapahtunut. Hienoa, että teillä paluu yhteen onnistui. Itse en vielä tosiaankaan tiedä, miten meidän käy, mutta katsellaan nyt tätä tilannetta rauhallisesti ja yritetään olla harkitsevaisia.

  • Suhteen päätyttyä kannattaisi olla jonkin aikaa yksin, nauttia omasta seurastaan ja samalla käyttää aika pohdiskeluun siitä, mitä elämässään oikeastaan haluaa. Jos ei pysty elämään itsensä kanssa niin ei pysty elämään toisen ihmisen kanssa. Netistä kumppaneita kyllä löytyy ja naisille on aina kysyntää, mikä pönkittää itsetuntoa, mutta jos asiat ex:än kanssa ei ole selvitetty niin uuteen suhteeseen sitoutuminen ei onnistu. Onnea matkaan!

    • Kiitos JK. Tähän ikään mennessä on paljon nähty ja koettu, usein oltu pitkäänkin yksin – eron jälkeen tai muuten. Aina olen viihtynyt erinomaisen hyvin myös itseni kanssa. Kuten totesit, on hyvä selvittää asiat exän kanssa, jos kommunikaatio toimii. Ainahan se ei ole mahdollista. Silloin voi tehdä tilinpäätökset ihan itsekseen.

  • Viisikymppisen naisen kannattaa katsoa vähän ikäistään nuorempia…Kun paras ystäväni avioitui itseään 16 vuotta vanhemman miehen kanssa, sanoin suoraan, että ’teille tulee 10 vuoden avioliitto, sillä kun sinä olet 45-50 vuotias, miehesi on uupunut 65 -vuotias’. He erosivat just melkein kymmenentenä hääpäivänä.Nainen voi olla yllättävän vitaaalinen ja tarvitseva vielä 50+ ikäisenäkin…

    • Kiitos Leena tästä! Olen kanssasi samaa mieltä joka sanasta. Minulla ainakin on täysi höyry päällä, enkä aio vaihtaa pappamopoon. Mä tarvitsen Ferrarin 😊😊

  • Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

    Mielilandia

    - ja joskus vähän muutakin

    I Basically Travel

    Musings and observations of a rucksack traveller

    Martan matkassa

    - ja joskus vähän muutakin

    Viherjuuria

    - ja joskus vähän muutakin

    Vastaisku ankeudelle

    - ja joskus vähän muutakin

    sannan kupla

    Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

    Our Osaka Blog

    A British-Finnish family's experience of living in Japan

    Terkkuja Leilalta Italiasta!

    - ja joskus vähän muutakin

    KOKOVARTALOFIILIS

    Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

    kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

    - ja joskus vähän muutakin

    Ajatuksia Saksasta

    - ja joskus vähän muutakin

    Soolona maailmalla

    Ainahan se on mielessä. Matka.

    Langanlaiha

    - ja joskus vähän muutakin

    %d bloggers like this: