Oman elämänsä herra

Published 26.3.2016 by ainosalminen

 

Château de Walferdange – nykyisin osa yliopistoa, tulevaisuudessa tänne sijoitetaan osa opetusministeriöstä.

No niin, tässä sitten viimeinkin katsaus uudelleen alkaneeseen sinkkuelämään ja yksin asumiseen. Mikä on muuttunut? Onko kivaa vai ei?

Sekä että. Enimmän aikaa nautin täysillä, mutta välillä miehen paikka elämässä loistaa turhankin tyhjänä.

Jos tässä nyt jotain Best of -listaa tekisi, niin ehkä se näyttäisi tältä:

Aikatauluttomuus
Ihan ensimmäisenä ottaisin esille aikatauluttomuuden. Kunhan omat työni ja pakolliset menot on suoritettu, voin tehdä mitä ja milloin vain! Miehelläni oli epäsäännölliset työajat ja sain useinkin nauttia laatuajasta yksin kotona iltaisin tai viikonloppuisin. Mutta…. ranskalaisen tarkkuus ruoka-aikojen suhteen on yksi esimerkki siitä, miten aikataulutettuja päivät saattavat joskus olla. Itse saatan keittää vaikkapa kaurapuuron tai kerätä lautaselle valitut palat jääkaapin uumenista, jos ei ruoanlaitto huvita tai haluan käyttää aikani mieluummin muuhun. Viikonloppuisin usein myös käytän yhden aterian taktiikkaa, ja annan piut paut sille, milloin kellon mukaan pitäisi istua pöytään. Kieltämättä, tällä hetkellä elän vähän kuin pellossa….

Nukkuminen
Olin kärsinyt huonounisuudesta jo jonkin aikaa. Uniongelmia tuntuu olevan joka toisella, ja itsekin oletin niiden olevaan ikään ja hormonimuutoksiin liittyvä juttu. Mitä vielä!! Siitä lähtien, kun olen viettänyt yöni yksin, ei vanhoista vaivoista ole jälkeäkään. Nukahdan helposti (kukaan ei kuorsaa vieressä), en heräile aamuyöstä (kukaan ei ole pihistänyt täkkiä) ja nousen oman herätyskelloni soidessa (en vuorotyöläisen epäinhimillisen rytmin mukaan).

Kaukosäätimen herruus
Miehen asettuessa taloksi olohuoneeseen ilmestyi meikäläisen mittakaavalla aivan turhan iso ja äänekäs kotiteatteri. Laitteen äänentoisto oli toki parempaa laatua kuin omassa vaatimattomassa Philipsissäni, mutta ne bassot! Minä olisin mieluusti hiljentynyt illalla kirjan ääreen ja mies taas piti toimintaelokuvista. Erikoistehosteet ja ”jännitysmusiikin” jumputus veivät keskittymiskykyni. Kirja vaihtui usein pakosta sudokuun.

Nyt olen saanut käyttööni vanhan kunnon pikkutelkkuni ja volyyminäppäimen sijasta eniten käytetty toiminto on ”OFF” 🙂

Se ruokapöytä puuttuu vieläkin!

Entäpä ne huonot puolet? Niistä ei toistaiseksi ainakaan saa ihan kokonaista listaa aikaiseksi. Yksin olen osannut olla aina, eikä kirjoja lukeva ihminen tunne yksinäisyyttä  – näinhän sanotaan 🙂 Lomat ja matkat sinkkuna eivät niin ikään ole mikään ongelma. Käytännössä saan lisäksi tarvittaessa apua mieheltäni esim. teknisiin juttuihin ja joskus vähän muuhunkin: 188 senttinen roteva mies on monesti kätevä apuri, varsinkin kun en edelleenkään pysty itse kaikkeen olkapääni takia.

Kaiken kaikkiaan sinkkuelämä maistuu ihan hyvältä. Tunnepuolella en vielä ole täysin toipunut erosta, mutta aika tekee aina tehtävänsä. Sitä odotellessa parantelen täällä nuhaista oloani inkivääriteellä ja suklaamunilla – pääsiäsipupu nimittäin piipahti jo kylässä 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aloitin nautiskelun jo perjantaina ettei tule ähkyä sunnuntaina 🙂

2 comments on “Oman elämänsä herra

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Laura's Itinerary

- ja joskus vähän muutakin

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

%d bloggers like this: