Amorphis – virkamies hevikonsertissa

Published 28.3.2016 by ainosalminen

 

Laulaja Tomi Joutsen elementissään.

No niin, tulipa repäistyä ja käytyä metallikeikalla! Yleensä tällaista sattuu vain asiaan vihkiytyneen ja alaa tuntevan siskoni vanavedessä. Hänen kanssaan tai suosiollisella avustuksellaan olen nähnyt Nightwishiä ja Sisters of Mercyä ja vähän kaikkea siltä väliltä. Nyt kuitenkin otin ja lähdin pääsiäissunnuntain iltana Esch-sur-Alzetten kaupunkiin Etelä-Luxemburgiin ja siellä olevaan monitoimikultuurikeskukseen Kulturfabrikiin eli tuttujen kesken KuFaan.

KuFa on entinen teurastamo, joka suljettiin 1979. Sen jälkeen tyhjilleen jääneeseen tiilirakennukseen soluttautuivat ensin salaa harjoittelemaan nuoret teatterintekijät ja myöhemmin muu kultuuriväki. Paikka ylpeilee sillä, että kulttuuriväki otti paikan omakseen ja teki siitä sen, mitä se on tänään – monikulttuurinen keskus, joka tarjoaa kaikkea runoudesta heviin, onpa siellä elokuvateatterikin.

Kulturfabrikin tarjonta on monipuolista (kuvat ©Kulturfabrik)

Auto lähimarketin parkkipaikalle, suoraan sisään KuFaan – aika rento meininki, lippuakaan ei tarkastettu. Ehkä olettivat, että olin vain yksi monista tupakoitsijoista, jotka ramppasivat ulos ja sisään koko ajan. Salin takanurkassa minua odotti siskoni tuttavapiiriin kuuluva Amorphiksen merchandisingia hoitava ja bändin kanssa kiertävä Mikael. Iso parrakas harrikkamies kaappasi minut heti syleilyynsä, eikä jutusta ollut tulla loppua. Ehdittiin vielä ennen keikkaa juoda kaljatkin ja lähtiessäni sain muistoksi keikasta – halauksen kera taas – Amorphiksen avainnauhan, johon on fiksusti integroitu pullonavaaja, what else 🙂 Kiitos Mikaelin, minulla on nyt Euroopan parlamentin pähein kulkukortti!!


Entäpä sitten illan artisti…. Amorphis! Tämä oli bändin ensimmäinen keikka minulle, mutta menen mieluusti toistekin. Musiikki on heviksi melodista, laulaja Tomi karismaattinen, soundit ovat kohdillaan eikä äänentoistokaan rikkonut tärykalvoja. Pidin kuitenkin varoiksi tulppia korvissa, vaikka alkuun ne tuli tungettua liiankin syvälle ja muusiiki puurotui vallan. Entuudestaan tunsin bändiltä vain albumin Eclipse ja sieltä ehdottoman suosikkibiisini House of Sleep. Se soi keikalla viimeisenä biisinä ennen encoreja (Zugabe! täällä huudetaan, kun halutaan lisää). Keikalla tykästyin myös moneen uuteen biisiin. Kyllä livemusiikki vaan on ihan parasta! Pitäisi käydä useammin, tarjonnan puutetta ei Luxemburgissa maan pienuudesta huolimatta ole.

Täydellinen logistiikka: lyhyt matka, helppo pysäköinti, ei tungosta ja sopivan pieni sali, jonka keskivaiheillakin seisoessa tuntui kuin olisi voinut ottaa laulajaa kädestä kiinni. Yleisö oli ehkä hieman passiivista tai sitten joukosta puuttuivat kovimmat fanit. Kenties myös se, että bändi oli vasta joulukuussa käynyt Luxemburgissa, silloin Nightwishin lämppärinä, verotti pääsiäislomien lisäksi osallistujia. Verrattuna edellisen illan hurmoshenkiseen keikkaan Pariisissa meininki oli kuulemma vaisua. Harmi bändillekin, joka siitä huolimatta veti keikan ammattimaisesti läpi. Tomilta ei paita lähtenyt päältä Luxemburgissa. Olisi pitänyt olla Pariisissa  🙂

Kuva Pariisin keikalta (© LykhArts)

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

I Basically Travel

Musings and observations of a rucksack traveller

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Vastaisku ankeudelle

- ja joskus vähän muutakin

sannan kupla

Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

Our Osaka Blog

A British-Finnish family's experience of living in Japan

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

Kuulumisia Kataloniasta

Elämää Espanjan Kataloniassa, vuorilla ja rannikkokaupungissa

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

Langanlaiha

- ja joskus vähän muutakin

%d bloggers like this: