Italialainen Antonio ja kukkopillit

Published 3.4.2016 by ainosalminen
942272_1044451098961013_56331550495112331_n

©Luxemburger Wort

Luxemburgin pääsiäiseen kuuluu erottamasti Éimaischen. Kyseessä on suosittu ja historiallinen kansanjuhla, jonka näkyvin osa on keramiikkamarkkinat. Eikä mikä tahansa keramiikka, vaan nimenomaan kukkopillit. Luxemburgin vanhassa kaupungissa sekä Nospeltin kaupungissa artesaanien myyntipöydät notkuvat ja väenpaljous on taattu.

Tänä vuonna ei sää suosinut tapahtumaa eikä itse asiassa koko pääsiäisviikonloppua. Lauantain aurinkoisen sään jälkeen sunnuntai ”valkeni” harmaana ja sateisena. Maanantai oli valitettavasti sunnuntain kopio. Näin ollen oli selvää, ettei tämän vuoden tapahtuma vetäisi väkeä eikä kenties myyjiäkään aivan parhaiden vuosien tapaan.

Muutaman vuoden takaa muistan hyvin kauniin pääsiäismaanantain, jolloin flaneerasin komean italialaisen Antonion kainalossa kukkopillimarkkinoilla. Antonion muistan hyvin monestakin syystä, mutta sattumalta hän asui tuolloin juuri Nospeltin kaupungissa, joka on siis toinen markkinoiden ja juhlallisuuksien päänäyttämöistä. Keramiikan teko oli aikoinaan tuon kylän lähestulkoon ainut elinkeino. Tämä ei ollut sattumaa, sillä maa kylässä oli savista ja siten raaka-ainetta oli helposti saatavilla. Markkinoiden aikaan pääsee seuraamaan käsityöläisten toimintaa ja voi itsekin kokeilla, miltä tuntuu dreijan käyttö ja saven muovaaminen.

11148635_10154886572199625_3269910520657368461_n

©Ville de Luxembourg

Nimi Éimaischen tai Emaischen (Emmaus) juontaa juurensa raamatun kertomukseen Jeesuksen ylösnousemuksen päivästä, jolloin Jeesus ilmestyi Jerusalemista Emmauksen kylään johtavalla tiellä kahdelle opetuslapselleen.

Pääsiäismaanantai oli jo 1800-luvulla keramiikan tekijöiden vuotuinen juhlapäivä. Ensimmäisen kerran taphtuma on dokumentoitu vuonna 1827, joten vähintään siitä lähtien on Luxemburgissa ylläpidetty perinteisiä markkinoita juuri tuona päivänä. Nykyisin kun keramiikka on enimmäkseen teollisuuden valmistamaa, on hittituotteeksi muodostunut artesaanien ja harrastelijoidenkin tekemät kukkopillit, luxemburgin kielellä Péckvillchen.

Perinteisesti kukkopillit ovat olleet rakastavaisten lahjoja toisilleen, mutta nykyään kai aivan tavallisia koriste-esineitä ja lahjoja. Toki näitäkin jotkut keräilevät suorastaan intohimoisesti, ja sateesta huolimatta moni tänäkin vuonna lähti etsimään taitelijoiden signeeraamia luomuksia tai muuten vain uusia malleja kokoelmiensa täydennykseksi. Lapset luonnollisesti ovat ihastuksissaan värikkäistä ja äänekkäistä kukkopilleistä ja silmät suurina ihmettelevät niitä.

Koska sää ei suosinut, enkä siis itse lähtenyt kukkopillimarkkinoille (kun ei ollut sitä Antoniotakaan), jouduin tavoistani poiketen lainaamaan jutun kuvat Luxemburgin kaupungin ja Luxemburger Wort -lehden Facebook-sivuilta. Ehkä ensi vuonna aurinko paistaa, kuvat ovat omia ja kainalossakin joku komea mies. No, Meatloafin sanoin: Two out of three ain’t bad 😀 😀

12143223_10154886572329625_1529693788887874143_n

©Ville de Luxembourg

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

I Basically Travel

Musings and observations of a rucksack traveller

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Vastaisku ankeudelle

- ja joskus vähän muutakin

sannan kupla

Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

Our Osaka Blog

A British-Finnish family's experience of living in Japan

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

Langanlaiha

- ja joskus vähän muutakin

%d bloggers like this: