Pientä pintaremonttia 

Published 30.5.2016 by ainosalminen

Nyt tiedän, miten ja mihin jäähdytysnestettä lisätään.

Tekniikka on ihmisen paras ystävä, silloin kun kaikki toimii moitteettomasti. Pesukone, älypuhelin, toimiva netti ja monet muut elämää helpottavat keksinnöt ovat meille itsestäänselvyyksiä jopa siinä määrin, että niiden puuttuminen saa meidät seisomaan avuttomina tumput suorassa. Mitäs nyt? Nyrkkipyykki tai kirjeen kirjoittaminen kuuluu monen mielessä esihistoriaan, niinpä ongelmien edessä selviytymiskeinot ovat välillä vähissä.

Vastaavia epätoivon hetkiä olen kokenut minäkin. Silloin sitä kiittää sekä vakuutusta (sitä samaa, joka maksaessa tuntuu turhalta ja kalliilta) että tilille kertyneitä säästöjä. Apua saa mutta ei aina ilmaiseksi eikä niin nopeasti kuin haluaisi.

Tällaisia juttuja pyörii mielessä, kun istun tuulilasikorjaamolla ja odotan autoni valmistumista.

Viime keskiviikkona suuntasin auton nokan työasioissa taas kerran kohti Brysseliä. Moottoritie E411 ei ole herkkua: rekkaa rekan perään, tuhatta ja sataa kiitäviä ökybemareita ja holtittomia ohituksia. Tien kunto on ajoittaisista korjauksista huolimatta luvattoman huono. Tien poskessa seisovan varoituskyltin ranskankielinen termi ”nids-de-poule ” kuvaa osuvasti ongelmaa: suomeksi se tarkoittaa kanan pesää. Että sellaisia kuoppia meillä. Jousitukset ovat Belgian teillä kovalla koetuksella.

Oma autoni on keskikokoinen neliveto, jolla kelpaa ajella keleissä kuin keleissä, jopa Belgiassa. Jousituksen ovat kestäneet, mutta nyt lensi jostain kivenmurikka tuulilasiin. Vakuutus korvaa suoraveloituksella. Oli tarkoitus selvitä pelkällä korjauksella, sillä vaurio oli suhteellisen pieni ja se sijaitsi lisäksi apukuskin puolella. Toisin kävi. Särö lähti korjauksen aikana leviämään. Niinpä tiedossa on uusi reissu korjaamolle ja koko tuulilasin vaihto. Se menee korjausfirman piikkiin.

 

Samalla Brysselin-reissulla, paluumatkalla, lisäjännitystä jo valmiiksi pitkään päivään toi jäähdytysnesteen merkkivalon syttyminen. Eipä muuta kuin navigaattorin avulla lähimmälle merkkikorjaamolle Brysselin laitamilla. Kovasti siellä ihmeteltiin moista, kun autolla on ajettu vain hieman vajaat 30000 km. Odottelin aikani moottorin jäähtymistä, ja lopulta mekaanikko pääsi toteamaan, että vettä oli lisättävä. Näin tehtiin ja pääsin lopulta hyvin takaisin kotiin.

 

Auton huolto on nyt varattu ja onneksi takuu on vielä voimassa. Sitä ennen tiedossa on vielä reissu Strasbourgiin. Peukut pystyyn, ettei mitään uutta ongelmaa enää osu kohdalle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Laura's Itinerary

- ja joskus vähän muutakin

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

%d bloggers like this: