Ulkosuomalaisuudesta

Published 11.6.2016 by ainosalminen


London and beyond -blogin ihana Leena kirjoitti ulkosuomalaisuuden hyvistä ja huonoista puolista ja haastoi myös meitä muita tekemään saman. Haasteeseen on tartuttu innolla ja muutaman postauksen aiheesta olenkin jo ehtinyt lukemaan. Meitä on täällä blogimaailmassa monenmoista tapausta, taidan itse olla sieltä vanhemmasta päästä yli 20 vuoden kokemuksella. Ehkä tästä perspektiivistä johtuen kirjoitukseni on hieman muista poikkeava.

Suhde Suomeen ja suomalaisuuteen on meillä kaikilla omanlaisensa, lähtö- ja nykytilanteesta riippuen. Kotimaahan jäänyttä perhettä ikävöidään, loskakelejä ei niinkään. Ammatilliset haasteet ja oman itsensä kohtaaminen ovat monen listalla korkealla ja hajurako suomalaiseen yhteiskuntaan koetaan positiivisena. Itse lähdin sinkkuna ja lapsettomana Luxemburgiin työtarjouksen saatuani. Pidin lähtöäni itsestään selvänä, kun sain kielenkääntäjän koulutustani vastaavan työpaikan ja mahdollisuuden käyttää kielitaitoani siten myös työn ulkopuolella. Sinkkuna ja lapsettomana olen myös pysynyt, joten olen saanut järjestää elämäni ja olemiseni oman makuni mukaan.

Kaukokaipuulla tai seikkailunhalulla ei siis ollut osuutta asiaan, mutta täällä sitä nyt kuitenkin ollaan!


Ulkosuomalainen – ai minä vai? Tämä oli ensimmäinen asia, joka kirjoitukseni sisältöä miettiessäni tuli mieleen. Niin, kyllähän minä määritelmän mukaan olen ulkosuomalainen. Täytän vaatimukset. Mutta tunnenko itseni sellaiseksi? Mitä tässä kohtaa nyt pitäisi tuntea? Lähdin aikoinani pelkällä menolipulla eikä toinen jalka ole koskaan ollut Suomessa – en ikävöi maata, sen ihmisiä enkä sukulaisiani. Olen aina voimakkaasti kokenut, että minun perheeni on minä itse, yhden hengen ydinperhe.

Alkuvuosina yhteyttä pidettiin kirjein ja harvemmin puhelinsoitoin. Ei ollut internettiä eikä Facebookin tukiryhmiä. Täällä odotti kuitenkin kiva työyhteisö ja sadoittain muita ulkosuomalaisia ja -maalaisia. Loksahdin paikalliseen elämänvirtaan luonnikkaasti, vaikka edelleenkään en puhu luxemburgin kieltä eikä lähipiiriini kuulu paikallisia. Suomen luonto on kaunis, veden läheisyys hieno asia. Kirpeät pakkaskelit ja kimaltelevat hangetkin ovat muistissa. Mutta en ole niidenkään perään haikaillut. Samassa ajassa kuin lentäisin Suomeen, pääsen autolla Atlantin rannikolle osterilautasen ääreen tai Alpeille vaeltamaan.

En tiedä, onko minulla ulkosuomalaisen identiteettiä. En edes oikein ymmärrä, mikä se voisi olla. Seuraan kotimaan asioita tiiviisti, monesti ilahdun hyvistä uutisista ja inspiroivista ihmisistä. Välillä voin vain pyöritellä päätäni negativismin ja mollaamisen kulttuuria ihmetellessäni. Kahvitunnilla mielelläni huomautan keskustelussa, miten tietyt asiat Suomessa toimivat täkäläiseen verrattuna sutjakkaasti. Ylpeänä nyökkäilen, kun kuulen ulkomaalaisen suusta hehkutusta talvisodan ihmeestä. Nappaan milloin vain lähikaupasta pullon viiniä ostosteni joukkoon, vaikkapa myöhään illalla auton tankkauksen yhteydessä huoltoasemalta.


Niin, yksi asia on täällä paremmin, toinen taas kenties Suomessa.

Vietän täyttä elämää. Olen vapaa. Sen takaa hyvä työpaikka, jonka tähden aikoinani Suomesta lähdin. Olen vapaa, koska ikä ja kokemus ovat opettaneet uskomaan itseeni ja elämään itseni näköistä elämää. Haluan uskoa, että näin olisi, vaikka olisin jäänyt Suomeen tai eksynyt Luxemburgin sijasta muualle.

Olen Aino. Elämääni tyytyväinen ja onnellinen. Sattuman oikusta myös suomalainen ja ulkosuomalainen.

11 comments on “Ulkosuomalaisuudesta

  • Hyvää pohdintaa Aino, ja kiva kun lähdit mukaan! Mä mietin myös tuota ulkosuomalaisen identiteettiä, ja aihe oli niin monimutkainen että se jäi vähän varjoon omassa tekstissä. Mutta tuo mitä sanoit vapaudesta on ihan totta. Täysi elämä. Olisin luultavasti jäänyt Suomessa ja Kuopiossa vanhojen kaavojen vangiksi, ja en olisi päässyt kokemaan niin paljon kuin olen kokenut nyt. Olen tyytyväinen että lähdin. Suomi on upea maa, mutta tuntuu että siellä asuessa ongelmat olisivat toisenlaisia ja ärsytystä olisi varmasti enemmän.

    • Kiitos itsellesi kivasta ja jopa hyödyllisestä haasteesta! Juttua asiasta olisi todella riittänyt lisääkin ja pohdinta aiheesta jatkuu pääkopassa. Tästä tulee varmaan juteltua kavereidenkin kanssa, sekä suomalaisten että muidenkin kanssa. Odotan innolla tulevia keskusteluja, sillä on kiinnostavaa kuulla, miten muut asian kokevat.

  • Itsekin olen huomannut, että Suomesta lähdettyä on osannut paremmin olla oma itsensä. Ei tarvitse elää niinkään minkään tietyn kulttuurin mukaan, mitä kotimaassaan varmasti automaattisesti tekee, vaan voi vapaammin olla sellainen kuin on.

    • Ihan totta, Terhi. Ei ole mitään painolastina Suomesta mukana ja toisaalta paikallisilta saa ymmärtämystä vähän omituisempikin tyyppi, kun se on ”ulkomaalainen” 😂😂 Omia toimintamalleja on hyvä välillä kyseenalaistaa ja vieraassa ympäristössä se tapahtuu melkein väistämättä.

  • Mahtava kirjoitus, josta selkeästi henkii monet ulkomailla vietetyt vuodet. Itse olen kahden vuoden ulkomaankokemuksella vielä niin noviisi, etten uskalla sanoa olevani paremmin oma itseni. Haen vielä paikkaani ja rooliani uudessa paikassa, mutta teen sitä kovalla innolla. Ihana tosiaan lukea teidän konkareitten ajatuksia aiheesta :). Vapaus on kuitenkin asia, jonka jo tällä pienellä kokemuksella voin allekirjoittaa!
    Omia ajatuksiani samasta aiheesta voi lukea täältä:
    http://thaimaanrannanmaalarit.blogspot.fi/2016/06/parasta-ulkosuomalaisuudessa.html

    • Kiitos Heidi! Toki ulkomailla vietettyjen vuosien määrä vaikuttaa. Kyllä ne vuodet ovat minunkin muistojani kullanneet, mutta toisaalta myös saaneet minut vakuuttuneeksi, että oli hyvä päätös lähteä. Itselläni odotti valmis työpaikka ja hyvä toimeentulo ei niin kovin eksoottisessa maassa. Hyvin erilainen tilanne siis esimerkiksi sinuun verrattuna. Se näistä kirjoituksista tekeekin mielenkiintoisia, ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia, mutta jollain tasolla me kaikki varmasti ymmärrämme toisiamme. Ehkä siinä yksi meitä yhdistävä tekijä 😊

  • Kiitos kivasta postauksesta! Näkee, että viihdyt ja olet sinut itsesi ja elämäsi kanssa. Mulle Italia oli rakkautta ensisilmäyksellä, tiesin heti, että tänne haluan vielä joskus asumaan..😆

    • Kiitos Leila! Kyllä elämä täällä maistuu, vaikka välillä sitä haaveileekin, että työpaikka sijaitsisi jossain aurinkoisemmassa paikassa 😊

    • Kiitos Helena. En tiedä rohkeudesta. Tuo lause vain putkahti ”paperille”, ja tajusin sen kuvastavan hyvin tuntemuksiani. Hyvin erilainen tilanne kuin monilla muilla, kenties. Yksille perhe ja suku ovat ykkösasioita elämässä. Toisilla taas perhekäsitys saattaa olla erittäinkin laaja. Meitä on moneksi 😊

  • Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

    Mielilandia

    - ja joskus vähän muutakin

    I Basically Travel

    Musings and observations of a rucksack traveller

    Martan matkassa

    - ja joskus vähän muutakin

    Viherjuuria

    - ja joskus vähän muutakin

    Vastaisku ankeudelle

    - ja joskus vähän muutakin

    sannan kupla

    Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

    Our Osaka Blog

    A British-Finnish family's experience of living in Japan

    Terkkuja Leilalta Italiasta!

    - ja joskus vähän muutakin

    KOKOVARTALOFIILIS

    Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

    Kuulumisia Kataloniasta

    Elämää Espanjan Kataloniassa, vuorilla ja rannikkokaupungissa

    kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

    - ja joskus vähän muutakin

    Ajatuksia Saksasta

    - ja joskus vähän muutakin

    Soolona maailmalla

    Ainahan se on mielessä. Matka.

    Langanlaiha

    - ja joskus vähän muutakin

    %d bloggers like this: