Työpaikkaliikunta – tärkeä henkireikä

Published 13.7.2016 by ainosalminen

Tämän viimekesäisen maiseman keskellä on nykyisin, tien molemmilla puolilla, meluisa ja pölyinen rakennustyömaa. Keskittymiskyky toimistossa on välillä kovalla koetuksella!

Kesäloman lähestyessä olen havahtunut ensimmäistä kertaa siihen, että odotan lomaa ennen kaikkea levon kannalta. En todellakaan muista aikaisemmin olleeni näin totaalisen väsynyt kevätkauden päättyessä. Toki tässä on tullut painettua töitä oikein olan takaa, ja varsinkin työmatkoja on ollut tavallista enemmän. Tavanomaisten täysistuntoreissujen lisäksi Volkswagenin päästöskandaalia tutkiva EMIS-tutkintavaliokunta on poikinut lisäreissuja Brysseliin, muutamista muista kokouksista ja koulutustilaisuuksista puhumattakaan.

Työn syyksi ei ihan kaikkea voi kuitenkaan laittaa. Yksityiselämässä on ollut henkistä kuormitusta liikaa, vaikka alkuvuoden synkät hetket ovatkin jo onneksi muisto vain. Kaiken tämän keskellä, kun maaliskuuksi suunniteltu hiihtolomakin peruuntui, en sitten huomannut levätä. En ole pitkää pääsiäisviikonloppua ja paria arkipyhää lukuun ottamatta ollut uuden vuoden jälkeen lomalla laisinkaan. Tässä on nyt selvästi sellainen kuvio, joka ei saa toistua. Oli mikä oli, kyllä ainakin pitkä kevätkausi (ja varsinkin niin sateinen ja kylmä kuin se tänä vuonna oli) on muistettava katkaista, vaihdettava maisemaa ja unohdettava työt ja huolet.

Grundin laaksossa, joen varressa kulkee eräs usein kulkemamme reitti.


Töissä on siis paljon töitä. Onneksi siellä on myös muuta. Kun vuosi sitten palasimme takaisin Kirchbergin eurokortteliin 11 vuoden evakkoreissun jälkeen, iloitsin pääseväni osalliseksi myös sosiaalisiin kuvioihin niin lounastapaamisten kuin erinäisten aktiviteettien muodossa. Lounastapaamisia pitäisi vanhojen kollegojen kanssa muistaa järjestää useamminkin, mutta kävelyporukkaan olen jo lähtenyt reippaasti mukaan.

Alun perin työterveyshuollon järjestämät lounaskävelyt ovat nykyään parin ranskalaiskollegan aktiivisuuden varassa. Maanantaisin ja keskiviikkoisin sähköpostiin kilahtaa viesti, jos kävely sään puolesta on mahdollinen. Treffit sovitaan milloin minkin rakennuksen ovelle ja sitten lähdetään tunnin lenkille. Osallistujia on yleensä noin kourallinen, joskus melkeinpä kaksi. Juuri viimeksi mietimme, että jokaisen pitäisi tahollaan muistaa ”mainostaa” tätä mainiota liikuntamuotoa omassa työyksikössään. Työpäivä katkeaa mukavasti, tietokoneen ääreen kyyristynyt virkamies nousee taas homo erectuksen tyyppiasentoon ja samalla tulee hoidettua sosiaalisia suhteita. Olen kävelyjen ansiosta tutustunut moneen uuteen työkaveriin, ja näin tulee kätevästi verkostoiduttuakin.

Mukavia ihmisiä, eri maista ja eri ammateista – juttu luistaa monella eri kielellä kun Luxemburgin vaihtelevassa maastossa kipitämme rappusia alas jokilaaksoon ja taas vanhoja linnoituksen muureja seuraten ylös työpaikalle.

Reisiä polttelevan nousun jälkeen saavumme modernin taiteen museon taakse ja saamme ihailla näkymää kaupunkiin. 

 

2 comments on “Työpaikkaliikunta – tärkeä henkireikä

  • Kuulostaa kivalta tuollaiset tauot. Vanhassa työpaikassa järjestin välillä joogatauokoja, piristävät mukavasti työvireyttä. Hyvää ja leppoisaa lomaa!

    • Kiitos Katri. Mä olen myös ihan oman yksikön väkeä kevään mittaan haastanut tekemään milloin tekemään kyykkyjä milloin vähentämään suolaa ja sokeria lautaselta. Kaikki tällainen luo mielestäni yhteishenkeä ja syntyy mielenkiintoisia keskusteluja.

  • Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

    Mielilandia

    - ja joskus vähän muutakin

    I Basically Travel

    Musings and observations of a rucksack traveller

    Martan matkassa

    - ja joskus vähän muutakin

    Viherjuuria

    - ja joskus vähän muutakin

    Vastaisku ankeudelle

    - ja joskus vähän muutakin

    sannan kupla

    Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

    Our Osaka Blog

    A British-Finnish family's experience of living in Japan

    Terkkuja Leilalta Italiasta!

    - ja joskus vähän muutakin

    KOKOVARTALOFIILIS

    Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

    Kuulumisia Kataloniasta

    Elämää Espanjan Kataloniassa, vuorilla ja rannikkokaupungissa

    kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

    - ja joskus vähän muutakin

    Ajatuksia Saksasta

    - ja joskus vähän muutakin

    Soolona maailmalla

    Ainahan se on mielessä. Matka.

    Langanlaiha

    - ja joskus vähän muutakin

    %d bloggers like this: