Luxemburgista Suomeen autolla – miten matka meni?

Published 1.8.2016 by ainosalminen
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yleinen uimaranta Ison-Beltin rannalla Nyborgin kaupungissa.

Kymmenen vuoden tauon jälkeen päätin lähteä lomalle Suomeen autolla. Tuttuja ovat reitit niin Travemunden, Lübeckin ja Rostockin kautta kuin Tanskan ja Ruotsin läpikin siltoja pitkin tai lautoilla. Itämerellä olen seilannut ihastuttavalla Finnjetillä ja myöhemmin tutuiksi tulivat niin Superfast Ferries kuin Finnlinesin rahtialuksetkin. ”Ruotsinlaivat” olivat myös usein käytössä. Tällä kertaa reitiksi valikoitui ajo Hampurin ja Elbetunnelin kautta kohti Tanskaa ja sieltä siltoja pitkin Ruotsiin, Tukholmaan ja TallinkSiljalla Turkuun.

Heti alkuun sain todeta, että ensimmäiset pari sataa kilometriä olivat yhtä takkuisia kuin ennenkin: moottoritie A1 Saksassa nimittäin on edelleen keskeneräinen, tiestä puuttuu n. 25 km pätkä ja vauhti vanhalla, tosin osittain levennetyllä pikatiellä, on välillä rekkojen perässä hidasta. Moottoritien valmistuminen on valtionkin tasolla noteerattu prioriteetiksi jo aika päiviä sitten, mutta rakentamaan ei päästä, koska kiistat luonnonsuojelujärjestöjen kanssa ovat erinäisissä oikeusasteissa vielä ratkaisematta.

Ajokulttuuri sekä hyvässä kunnossa olevat tiet ovat Saksassa ajamisen hyviä puolia. Jokakesäiset tietyöt sitten tietenkin vähemmän mukavia. Huoltoasemilla palvelut ovat kohdillaan ja vessat siistejä. Vessakäynnitkin ovat muuttuneet siten, että kun ennen jätettiin siivoojalle kolikko, niin nyt ovella on vessavahdin sijasta automaatti, joka antaa 70 sentin pääsymaksusta kuitin, josta 50 senttiä voi käyttää alennukseen esim. kahvista tai jäätelöstä. Ei yhtään hullumpi systeemi, sanon minä!

Kolmen pysähdyksen taktiikalla olin Tanskan rajalla viiden kieppeillä iltapäivällä. Siirtolaiskriisin takia Tanska on ottanut rajatarkastukset käyttöön. Tanskassa rekisteröidyt autot näyttivät pääsevän seulan läpi, mutta minut ohjattiin sivuun ja paperit katsottiin. Kohtelias tullivirkailija tiedusteli, oliko takakontissa mahdollisesti jotain poliisia kiinnostavaa. Näin ei ollut eikä sanaani epäilty, ja pääsin nopeasti jatkamaan matkaa.

Yö hotelli Nyborg Strandissa oli hieman tukala, sillä huone oli erittäin kuuma eikä ilmastointi ollut tarpeeksi tehokas. Koneesta kuului vaatimatonta pihinää vaikka termostaatti oli minimissään. Olut oli kuitenkin ravintolassa hyvää ja kesäinen buffetti maukas. Sijainti on komea, ja teinkin ennen illallista kävelyn varpaat hiekassa Ison-Beltin rannalla. Hotelli on kymmenessä vuodessa muuttunut. Paikkaa oli uudistettu ja ennen kaikkea laajennettu. Tilavan parkkipaikan kyljessä oli tarjolla rivi kauniita punaisia polkupyöriä hotellivieraille. Harmi, ettei pieneen lenkkiin ollut aikaa. Tänne tai jonnekin muualle Tanskaan voisi kyllä tulla joskus vaikkapa vain pitkäksi viikonlopuksi. Ulkoilumahdollisuudet, meren läheisyys ja rento elämänote on se mikä täällä viehättää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ranta hotelli Nyborg Strandin edustalla. Taustalla häämöttää Ison-Beltin silta.

Runsaan aamupalan voimin lähdin ajamaan kohti Tukholmaa. Kahden ison sillan jälkeen oli taas tullissa, Ruotsin puolella tällä kertaa. Täällä ei enää ollutkaan kyse pistokokeista vaan kaikkien henkilöllisyys tarkistettiin. Minulta tiedusteltiin lisäksi, minne olin matkalla. Selvisin kyselystä yllättävän hyvin ruotsin kielellä ja vakuutin virkavallan hyvistä aikeistani. Hyvää matkaa toivoteltiin. Hyvä se olikin aina Nyköpingiin asti. Siellä taivaat aukesivat ja lauttarantaan saakka sitä sadetta kesti. Maksiminopeudet moottoritiellä tippuivat 50 ja 70 km/h välille. Onneksi ruotsalaiset ajavat fiksusti ja kaikki sujui lopulta hienosti, vaikka näkyvyys välillä oli lähes olematon ja auto tuntui lähes uivan.

Valintani seilata Tukholmasta Turkuun ei ollut hyvä idea. Ilta oli lyhyt, hyttiin pääsi vasta juuri laivan lähtiessä klo 19.30 – aikaa satamassa on vain noin tunti koko aluksen siivoamiseen, joten sen kyllä ymmärtää. Suihkuteltuani päivän hiet pois (ja juostuani tukka märkänä lainaamaan info-pisteestä hiustenkuivaajan!) jouduin toteamaan, että buffetti olikin jo menossa kiinni. Omituista! Söin sitten erittäin huonon hampurilaisen laivan pihviravintolassa. Tai siis en syönyt, närpin sitä hetken ja totesin lihan sijasta saaneeni jotain einespihviä ja reilulla kädellä jo keittiössä suolattuja ranskanperunoita. Vihannesten roolissa oli yksi ohut siivu tomaattia. Hintaa oli yli 18 euroa. Ravintolan vastaava otti kritiikkini vastaan oikein hyvin. Hän sanoi olevansa kanssani samaa mieltä ja pyyhki pois annoksen hinnan laskusta. Hain sitten kahvilasta reissumiehen ja söin sen pubissa oluen kera.

Yö laivalla ei ollut sitä mitä eniten kaipasin – rauhallinen. En uskaltanut laittaa korvatulppia, pelkäsin nukkuvani pommiin. Mitä vielä! Vaikka olin 8. kannella, kuulin meteliä käytäviltä, ja Ahvenanmaalla käynti keskellä yötä katkaisi sekin unen pahemman kerran. Klo 5 aamulla keskusradio räväytti ilmoille laivayhtiön tunnusmusiikin ja samassa jo siivooja kiskaisi oven auki ja hoputti ylös sängystä. Uusi reissumies kahvilasta ja pullo vettä – aamiainen autokannella, reissuromantiikkaa pahimmillaan 🙂

Perille Turun satamaan saapui siis erittäin väsynyt matkaaja, joka lähestulkoon ensitöikseen vaihtoi paluumatkan Helsingin linjalle. Lähtö iltapäivällä jo klo 17 ja saapuminen Tukholmaan aamulla klo 9.30. Näin takaan itselleni kunnon unet ennen kahden päivän ajourakkaa. Siihen on kuitenkin aikaa ja edessä on vielä monta kivaa lomanautintoa.

IMG_3962

Laiva lipuu ohi Ruissalon saavuttaessa Turkuun.

 

4 comments on “Luxemburgista Suomeen autolla – miten matka meni?

  • Nyt kun sanoit, niin todellakin Tukholma-Turku oli epämiellyttävä reitti aikataulujensa puolesta. Tukholma-Helsinki -väliä sen sijaan seilaa oikein mielellään. Ravintolat on loistavia, varsinkin jos ei mene perusbuffaan (näin siis punaisilla laivoilla) ja tax freen viinivalikoima ensiluokkaista 🙂

    • Aivan, en ole itsekään laivan buffetin ystävä, mutta olin ajatellut kokeilla sitä juuri matkan lyhyyden vuoksi. Helsingin linjalla syön mielelläni kunnon aterian ja juon hieman viiniäkin, kun autoa ei tarvitse ajaa niin aikaisin.

  • Kiitokset kiinnostavasta matkakuvauksesta! Tämä on meille todella hyödyllistä luettavaa, sillä kyseistä reittiä tulemme matkustamaan tulevina vuosina kerran jos toisenkin. Aurinkoista lomaa!

    • Kiitos Johanna 😊 Myös viikonpäivän valinta on lomakaudella tärkeä. Itse lähdin ajamaan Saksan halki maanantaina, sillä Saksan autoliiton ruuhkakalenterin mukaan edeltävä viikonloppu oli erityisen hankala koulujen päättymisen vuoksi. Tukholmassa muuten ei ole heinäkuussa ruuhkamaksuja! Hyviä reissuja teille 😊👍

  • Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

    Mielilandia

    - ja joskus vähän muutakin

    I Basically Travel

    Musings and observations of a rucksack traveller

    Martan matkassa

    - ja joskus vähän muutakin

    Viherjuuria

    - ja joskus vähän muutakin

    Vastaisku ankeudelle

    - ja joskus vähän muutakin

    sannan kupla

    Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

    Our Osaka Blog

    A British-Finnish family's experience of living in Japan

    Terkkuja Leilalta Italiasta!

    - ja joskus vähän muutakin

    KOKOVARTALOFIILIS

    Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

    Kuulumisia Kataloniasta

    Elämää Espanjan Kataloniassa, vuorilla ja rannikkokaupungissa

    kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

    - ja joskus vähän muutakin

    Ajatuksia Saksasta

    - ja joskus vähän muutakin

    Soolona maailmalla

    Ainahan se on mielessä. Matka.

    Langanlaiha

    - ja joskus vähän muutakin

    %d bloggers like this: