Menneen maailman charmia Tanskassa

Published 19.8.2016 by ainosalminen
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kustaanmiekan salmen kautta ulos merelle ja takaisin kotiin.

Loma Suomessa on ohi ja tämä viikko on oltu jo sorvin ääressä. Samalla olen laatinut listaa siitä, mitä seuraavien kolmen viikon varalle pitää saada matkatavaroihin mahtumaan. Lomailua ja opiskelua on tiedossa välimerellisissä maisemissa, Kreikan kuuman auringon alla!

Kotimatka Luxemburgiin sujui hyvin eikä pahempia ruuhkia sattunut kohdalle tälläkään kertaa. Laivamatka Helsingistä Tukholmaan oli toden totta mukavampi kuin menomatkalla käyttämäni Tukholma-Turku -linja. Hieman avomerellä keikutti, sillä kohdalle sattui aika tuulinen päivä. Onneksi ehdin sitä ennen syömään ja pääsin pitkäkseni ennen kuin mahdollinen pahoinvointi olisi yllättänyt. Siitä on entuudestaan kokemusta, joten en halunnut ottaa riskiä.

Etelä-Ruotsissa ja Tanskassa oli myös aika tuulista ja rattia sai puristaa oikein kunnolla varsinkin Tanskan salmia ylittäessä. Aika väsynyt olin 950 km ajettuani, kun poikkesin moottoritieltä kohti yöpymispaikkaani Aabenraan kaupunkia. Paikka vaikutti hiljaiselta, kun ajelin kylänraittia eteenpäin navigaattoriin sokeasti luottaen. Kaupungin rajapyykki jäi taakse ja ranskankielinen naisääni, jonka kanssa en todellakaan aina ole samaa mieltä siitä, mistä ajetaan, mutta jota tällä kertaa päätin kuunnella, ilmoitti kohteen olevan enää 300 m päässä. Vähän ihmetytti, sillä edessä näkyi vain oljysäiliöiden ja tankkereiden siluetteja. Mutta niin vain tuo ranskatar tiesi reitin ja minun puolimatkan krouvini, Sølyst Kro, tupsahti auton nokan eteen kaupungin laidalla, teollisuusalueen kyljessä.

Päällisin puolin viehättävä paikka, sijainti vain hieman ihmetytti.

Vähän siinä mietin, että mistähän merimieskapakan yläkerrasta minä sen huoneeni olin tullut varanneeksi, mutta ei muuta kuin auto parkkiin ja rohkeasti sisään.

Oven takana eivät kuitenkaan juomalaulut raikuneet. Pienessä herttaisessa ravintolasalissa illasti pari pöytäseuruetta, ja vastaanotossa minua tervehti kuusikymppinen rouva, joka hoiti niin hotellin kuin ravintolankin, illalla ja aamulla. Perheyritys siis mitä ilmeisimmin. Hän puhui tanskaa ja minä ruotsia. Kaikki toimi vaivattomasti. Varauskin oli kuten sovittu, huone 4, merinäköala, parkkipaikan kautta sisään uuteen lisärakennukseen. Illallista saisi vielä 45 minuutin ajan.

Hetin kassin huoneeseeni, joka oli minimalistinen, matkustajakotityyliin sisustettu mutta erittäin siisti. Jopa niin siisti, että moni tasokkaampikin paikka jää siitä jälkeen. Ei pölyä eikä homeisia nurkkia suihkussa. Varusteluna oli pyyhkeet (valkoiset, pehmeät ja paksut), hammasmuki ja suihkusaippua. Minibaari oli tyhjä,  vuoteessa oli rapsakan puhtaat valkoiset lakanat. Ja olihan siellä se luvattu merinäköala!

Ravintolassa päädyin tilaamaan suosituksen eli kanaa pinaattikastikkeessa tomaattisalaatin kera. Juomaksi tietenkin tanskalaista olutta! Ruoka oli omaan makuuni hieman suolaista mutta sitähän se monesti on vähäsuolaiseen ruokavalioon tottuneelle. Muuta moitittavaa ei ollut. Kotitekoista reilua ruokaa, edulliset hinnat ja ystävällinen palvelu. Eräässä pöydässä illasti kolmen sukupolven voimin paikallinen perhe, joka oli tullut vartavasten syömään. Muut ruokailijat taisivat olla hotellin asiakkaita.

Tunnelma musiikkeineen  ja vanhahtavine sisustuksineen – oli muovikukat, verhokapat ja kaikki! – sai minut epäilemään joutuneeni keskelle Kaurismäen elokuvaa. Oli kuin Annikki Tähti olisi hetkenä minä hyvänsä saattanut kävellä saliin mikrofoni kädessä ja viereisen pöydän yksin illastanut mies olisi ollut Sakari Kuosmanen, jolle Kati Outinen olisi sanaakaan sanomatta kantanut Carlsbergin oluen vihreillä herneillä höystetyn ja remoulade-kastikkeen kera lautaselle asetellun kalafileen seuraksi.

IMG_4193

Ravintolasali

Vaikka merinäköala olikin parkkipaikan ja päätien takana aukeava panoraama öljysatamaan, ei tästä pienestä hotelli-ravintolasta voi sanoa pahaa sanaa. Pit stopiksi se oli oiva vaihtoehto persoonattomille ketjuhotelleille. Aamiainenkin tarjoiltiin suoraan pöytään ja 50 kruunun hinta oli kyllä suorastaan alakanttiin. Hiustenkuivaajaa huoneessa ei ollut, mutta onneksi en sitä tarvinnut. Eipä kai sitä meikäläisen kampausta olisi Saksan moottoriteillä kukaan ehtinyt ihaillakaan 😊

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

I Basically Travel

Musings and observations of a rucksack traveller

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Vastaisku ankeudelle

- ja joskus vähän muutakin

sannan kupla

Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

Our Osaka Blog

A British-Finnish family's experience of living in Japan

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

Kuulumisia Kataloniasta

Elämää Espanjan Kataloniassa, vuorilla ja rannikkokaupungissa

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

Langanlaiha

- ja joskus vähän muutakin

%d bloggers like this: