Isoisän jäljillä Pariisissa ja Amerikassa

Published 25.8.2016 by ainosalminen

Isoisän ”amerikanarkku” 1920-luvulta. Silinterihatullekin oli oma paikkansa.


Kesälomalla Loimaalla tapaan aina yhtä mielelläni koulukaverini Marjon. Vaikka käyn kotiseudullani yleensä vain kahdesti vuodessa, juttu jatkuu luonnikkaasti siitä, mihin se on edellisen kerran jäänyt. Tapana on yleensä vaihtaa kuulumiset joko lenkkipolulla, tanssilavalla tai missä tahansa muussa ympäristössä, säätilan ja mielihalujen mukaan. Tänä kesänä Marjo ehdotti vierailua kotiseutumuseoon, jossa kuulemma oli minua varmasti kiinnostava teemanäyttely.

Kyseessä oli yllätyksekseni nahkateollisuutta Loimaalla käsittelevä näyttely. Tämä tietysti kiinnosti, olihan Loimaan Nahka Oy ja sen vaiheet minulle enemmän kuin tuttuja – tehtaan perusti aikanaan isoisäni ja siellä on työskennellyt myös isäni sisaruksineen. Perheyritys, jota ei valitettavasti enää ole.

Kotiseutumuseo sijaitsee Loimaan komean Vanhan kirkon pihapiirissä ja sitä ylläpitää Loimaa-seura. Olimme saapuessamme ainoat vieraat ja saimme erittäin ystävällisiltä ja asiantuntevilta oppailta runsain mitoin tietoa esillä olleista vanhoista esineistä ja pääsimme vierailemaan myös kirkkoon.

IMG_0370

Museon peruskokoelmissa oli monia varsinaisia helmiä, vanhoja käyttöesineitä, jotka omalla yksikertaisella tavallaan kertovat paikkakunnan ja samalla koko kansan historiasta hyvin konkreettisesti. Kuvassa olevat hiirensadin ja kärpäslätkä kirvoittivat kihkeää keskustelua mm. siitä, miten rautaisella lätkällä saatiin kärpänen tapettua ilman, että ikkunalasi hajosi. Samoissa kokoelmissa oli myös perheeni museolle lahjoittama isoisäni Yrjö Salmisen ”amerikanarkku”, jonka itse näin nyt ensimmäistä kertaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tästä alkaa kierros Tampereen museokeskus Vapriikin jääkiekkomuseossa.

Kun isoisästä nyt alettiin puhua niin lisätäänpä tähän vielä pari muutakin tarinaa hänestä. Isoisä oli nahkatehtailija toisessa polvessa ja nuorena insinöörinä hän kierteli Amerikkaa ja Kanadaa haistelemassa nahavalmistuksen uusia tuulia uudella mantereella. Siellä hän oli urheilumiehenä ja -vaikuttajana kiinnostunut jääkiekosta, jota Suomessa ei vielä tuolloin pelattu. Niinpä hän tuli hankkineeksi satsin varusteita tuliaisiksi ja pääsi samalla historian kirjoihin miehenä, joka toi jääkiekon Suomeen.

Näin tarina kerrotaan Suomen Jääkiekkoliiton sivustolla:

”Ensimmäiset jääkiekkoharjoitukset, jos tapahtumaa niin voidaan nimittää, järjestettiin Tampereen Palloilijoiden jääpallonuorukaisten ja Tampereen Pyrinnön yleisurheilijoiden välillä Pyhäjärven jäällä Tapaninpäivänä 1926.  Nahkatehtailija Salminen ajoi kello 10 Ford merkkisellä autollaan Pirkkalasta kohti Joselinin niemen lähellä sijainnutta Pyrinnön luistinrataa eli ”Baanaa”, otti nipun hankkimiaan CCM merkkisiä mailoja sekä kiekkoja ja lausui ikimuistoiset sanansa: ”Pelakkaa pojat”.”

Samoilla Amerikan matkoillaan hän oli kerran saanut matkakumppaniksi itsensä Ville Ritolan. Herrat kohtasivat vuonna 1923 Atlantin ylittävällä laivalla matkallaan takaisin Suomeen. Ritola, joka oli lähtenyt siirtoilaiseksi Amerikkaan ei ollut saanut hakemaansa kansalaisuutta ja palasi harjoittelemaan osallistuakseen Suomen joukkueen mukana vuoden 1924 Pariisin olympialaisiin. Nämä kisat muistetaan suomalaisten urheilijoiden menestyksestä, kun Paavo Nurmi ja Ville Ritola putsasivat pöydän pitkillä matkoilla.

Matkakumppanuuden seurauksena Ritola pääsi Tampereelle suvun nahkatehtaalle töihin ja vielä itse olympialaisetkin miehet kokivat yhdessä, sillä isoisä oli kisoissa mukana yhtenä Suomen joukkueen johtajista.

Isoisäni kuvan vasemmassa reunassa puku päällä.

2 comments on “Isoisän jäljillä Pariisissa ja Amerikassa

  • Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

    Laura's Itinerary

    - ja joskus vähän muutakin

    H niin kuin Hausfrau

    - ja joskus vähän muutakin

    Jaa määkö Pariisitar?

    Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

    Mielilandia

    - ja joskus vähän muutakin

    Martan matkassa

    - ja joskus vähän muutakin

    Viherjuuria

    - ja joskus vähän muutakin

    Terkkuja Leilalta Italiasta!

    - ja joskus vähän muutakin

    KOKOVARTALOFIILIS

    Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

    kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

    - ja joskus vähän muutakin

    Ajatuksia Saksasta

    - ja joskus vähän muutakin

    Soolona maailmalla

    Ainahan se on mielessä. Matka.

    %d bloggers like this: