Vihdoinkin Kreetalla!

Published 28.8.2016 by ainosalminen

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaunista keramiikkaa Hanian vanhassa kaupungissa.

Miten aika rientääkään! Ensimmäinen viikko Haniassa Kreetalla on jo takana. Miten on sujunut tähän asti? Kiitos hyvin. Organisaatio on ollut loistava, vaikka itse sanonkin. Itse järjestin, suit sait sukkelaan keväällä, kun päätin kielikurssille lähteä. En kauan jaksanut vertailla kielikouluja, lentoja tai asuntojakaan. Halusin helppoutta ja mukavuutta. Niitä olen myös saanut.

Luxairin lento, lähtö kotoa ja paluu kotiin, oli tärkeä elementti vaikka se merkitsikin paikan päällä runsaan kahden tunnin automatkaa Heraklionin lentokentältä tänne Haniaan. Airbnb-asuntoni omistaja Charalampos hoiti taksivarauksen puolestani, ja sovitusti Nikos autoineen odotti minua kyltti kädessä kentän uloskäynnin edessä. Matka sujui jouhevasti, vaikka kreikkalainen kyyti ja liikennekäyttäytyminen saikin ilmastoinnista huolimatta hikikarpalot otsalleni. Olin reippaasti aikonut vuokrata itselleni auton tutustuakseni saareen, mutta täytyy myöntää, että kaltaiseni kokenut autoilijakin tuli nopeasti toisiin aatoksiin. Auto ei olisi edes bussikyytiä nopeampi, jonossa siellä ajetaan ja matkanteko voi olla hyvinkin hidasta.

Jo taksikyydin aikana sain esimakua kreetalaisten ystävällisyydestä. Nikos kun sai tietää matkani pääasiallisen syyn olevan kielen opiskelu, niin eihän häntä saanut enää hillittyä mikään. Hän kyseli, mitä jo osaan, pakotti puhumaan, korjasi lauseitani, kertoi sanojen etymologiasta ja sivulauseessa kuittasi nykyhallituksen ja Tsipraksen rosvoiksi. Yön pimeydessä hän kertoi nähtävyyksistä, kauniista poukamista ja Hanian parhaista ravintoloista.

 

Terrasseja varjostavat kukkivat puut.

Saapuessamme Hanian venetsialaiseen satamaan, jossa asuntoni minua odotti, oli edessä pienimuotoinen liikennekaaos. Kapeilla kaduilla joku oli pysäköinyt autonsa huonosti ja tukosta purettiin kuka kääntämällä autoaan sijoillaan, kuka peruuttamalla, kuka huutamalla suoraa kurkkua keskellä katua. Tervetuloa Kreikkaan, sanoin minä, kun seurasin touhua taksin takapenkiltä. Nikos peruutti kiellettyyn ajosuuntaan niin pitkälle kuin mahdollista, jätti minut autoon ja juoksi asunnolle, jossa hän tiesi omistajan odottavan. Olimme onneksi vain sadan metrin päässä.

Matkoilla olevan omistajan sijasta minua tervehtikin paikan päällä tämän (tyttö?)ystävä Christina, englantia ja ranskaa taitava ja pientä boutique-hotellia samassa korttelissa hoitava viehättävä kreikatar. Asunto sijaitsee sataman pohjukassa, sen rauhallisemmassa päässä, Antigonin kalatavernan yläkerrassa. Tavernan omistaa ja sen keittiössä valtakuntaansa pitää itse Antigoni, Charalampoksen äiti. Tarjoilijapoika Xristos kantoi laukkuni yläkertaan, Cristina näytti paikat, antoi ohjeita ja vinkkejä sekä puhelinnumeronsa. Kaikki vaikutti oikein viehättävältä ja juuri siltä, mitä Airbnb-sivulla oli luvattukin.

Tervetuliaisillallisen nautin terassilla talon piikkiin. Tarjoilijat Yannis ja Xristos ja muutama muu, joiden nimet menivät ohi, huolehtivat viihtyvyydestäni ja ovat tehneet niin päivittäin tuon illan jälkeen. Kyselevät onko kaikki hyvin, pidänkö kaupungista ja asunnosta, kutsuvat ovensuun kantapöytään kahville tai rakille. Mikä kunnia! Monessa paikassa kyseisessä pöydässä istuu suvun matriarkka, joka mustassa lesken mekossaan ja valkoisissa hiuksissaan valvoo perheyrityksen toimintaa.

Kahvia juodaan muutenkin joka tilanteessa, ja sen kanssa maistuu jäätelö tai joku muu pieni makea, usein pala kuivakakkua. Koskaan ei ole niin kiire, etteikö kahvit ehtisi juoda.  Πάμε για καφέ; eli Mennäänkö kahville? on jo tutuksi tullut kysymys 😊

 

Hanian venetsialainen satama.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Laura's Itinerary

- ja joskus vähän muutakin

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

%d bloggers like this: