Kuin kala vedessä

Published 13.1.2017 by ainosalminen

Hyvää uutta vuotta rakkaat lukijat. Blogi on ollut jonkin sortin keskitalven horroksessa, mutta tästä se taas lähtee!

Joululoma tuli ja meni. Kinkkukiloja ei kertynyt, vaikka vähän herkuttelinkin. Liikuin jonkin verran, en kävelyä kummempaa mutta pimeästä vuodenajasta ja lumettomasta luonnosta huolimatta happihyppelyt olivat nautittavia. Sopii hyvin alkuvuoden teemaan,  kuntoilu ja elämäntaparemontit ovat taas SE juttu. Minun tammikuuhuni ei tällä kertaa kuulu ryhtiliike tai kiristely vaan ihan puskan takaa yllättäen löytynyt liikunnan ilo.

Keväällä vaihdoin salia ja tuttuun tapaani käytin sielläkin valmentajan palveluja. Treenit Julienin kanssa olivat rankkoja,  rautaa nostettiin miesmäisesti. Syksyllä Julien vaihtui Meghaniin, nuoreen ranskattareen jonka kanssa tein kehonpainotreeniä ja pilatesta. Mukavaa vaihtelua! Viimeisten maksettujen treenien jälkeen päätin kuitenkin olla uusimatta sopimusta. Halusin kokeilla, miten onnistuisin saamaan peffani ylös sohvasta ilman, että kalenterissa on merkintä treeneistä.

No, miten on sujunut? Kiitos hyvin! Olen tehnyt uuden yllättävän aluevaltauksen liikunnan saralla. Olen aloittanut uintiharrastuksen ja löytänyt samalla liikunnan ilon. Havahduin toissapäivänä töistä tultuani, että sohvaan heittäytymisen sijasta HALUSIN lähteä uimaan! Samalla tajusin, kuinka monesti olin lähtenyt salille vain ja ainoastaan sen vuoksi, että treffit valmentajan kanssa oli sovittu. Homma oli välillä aika takkuista, vaikka treenien jälkeen olikin voittajaolo. Olisi ehkä pitänyt jo aiemmin kokeilla muitakin lajeja ja tapoja harrastaa liikuntaa.

img_4848

Iloinen uimari!

Uskaltauduin uimahallille tammikuun alussa hyvän ystäväni seurassa. Lähihallini Pidal on tässä aivan naapurissa, pääkadun toisella puolella. Naurettavaa, etten ole siellä aikaisemmin käynyt kuin spa-osastolla, vaikka olen tässä kulmalla asunut jo yli kymmenen vuotta! Ero vanhoihin kokemuksiini uimahalleista, joissa kloori löyhkäsi ja sai silmät punottamaan, on huimaava. Taustalla soi letkeä poppi, neonvalot on himmennetty ja loppuillasta altaassa on hyvin tilaa. Pakollisen varusteena on uimalakki ja lisäksi hankin uimalasit. Ne vasta kätevät pelit ovatkin!

Tekniikkaa on vielä hieman hiottava, jotta uimisesta tulisi soljuvampaa. Saan neuvoja ystävältäni, joka käy parhaillaan aikuisten kertauskurssilla. Lajiin löytyy myös netistä käteviä tutoriaaleja, jos ei itse ehdi kurssille tai saa vinkkejä kavereilta.

Olo uintireissun jälkeen on taivaallinen. Illallinen on parasta olla valmiina odottamassa, sillä nälkä on kotiin palattua kova ja sitten alkaakin jo ihanan raukea väsymys tuntua koko kropassa. Silmät lupsuvat ja nukkumatti kutsuu. En muista koska olisin viimeksi niin makesti nukkunut kuin näiden uintireissujen jälkeen. Seuraavana päivänä vuoteesta pinkaisee ylös notkea emäntä, toista oli (liian?) kovien lihastreenien jälkeen. Monipuolinen laji tämä uinti, lihashuoltoakin tulee siinä ihan itsestään mukana.

Salikortti on toistaiseksi voimassa huhtikuun loppuun, joten sielläkin tulee varmaan vielä käytyä. On mukavaa mennä ja harrastaa vapaasti ja mielitekojaan seuraten. Tällä viikolla on tullut liikuntakalenteriin toistaiseksi kolme merkintää: maanantaina lounastunnilla kollegoiden kanssa tunnin rivakka kävely, keskiviikkona 40 minuuttia uintia ja tänään perjantaina salilla ohjattu puolen tunnin venyttely. Vielä on viikonloppu aikaa vaikkapa ulkoilla tai kenties lähteä kokeilemaan pitkästä aikaa joogaa, jos luvatut lumimyrskyt nyt todella iskevät Luxemburgiin eikä ulos ole asiaa.

Vierivä kivi ei sammaloidu – olkoon tämä ohjenuorani!

 

Näissä maisemissa kävelin maanantaina – luonto on Luxemburgissa aina lähellä.

3 comments on “Kuin kala vedessä

  • Mahtavaa, että olet löytänyt liikunnan ilon! Olen kuullut, että siihen menee keskimäärin kolme kuukautta, että kuntoilusta tulee rutiinia eikä itseään tarvitse enää pakottaa liikkumaan. Mutta kyllähän sekin vaan vaikuttaa, että oikeasti tykkää tekemästään!

    Haluaisin kanssa alkaa uida, mutta ensin pitäisi opetella kunnon tekniikka. Mulla uinti on sellaista räpiköintiä. Me ollaan muuttamassa keväällä, ja uuden kodin vieressä taitaa olla uimahalli. Ehkä sitten. 🙂

  • On tämä mahtavaa, todellakin. Kokeile sinäkin! Eihän sitä muuten tiedä, mikä laji miellyttää. Tämä minun olisi pitänyt tajuta aikaisemmin. En oikein osannut irrottautua monivuotisista salirutiineistani, johon tajuan nyt olleeni aika kyllästynyt. Jos liikuntapaikka on lyhyen matkan päässä kotoa tai töistä, niin kyllä se kiireisessä arjessa helpottaa sinne lähtemistä.

  • Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

    Mielilandia

    - ja joskus vähän muutakin

    I Basically Travel

    Musings and observations of a rucksack traveller

    Martan matkassa

    - ja joskus vähän muutakin

    Viherjuuria

    - ja joskus vähän muutakin

    Vastaisku ankeudelle

    - ja joskus vähän muutakin

    sannan kupla

    Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

    Our Osaka Blog

    A British-Finnish family's experience of living in Japan

    Terkkuja Leilalta Italiasta!

    - ja joskus vähän muutakin

    KOKOVARTALOFIILIS

    Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

    kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

    - ja joskus vähän muutakin

    Ajatuksia Saksasta

    - ja joskus vähän muutakin

    Soolona maailmalla

    Ainahan se on mielessä. Matka.

    Langanlaiha

    - ja joskus vähän muutakin

    %d bloggers like this: