Sosiaalinen media arjessa

Published 11.3.2017 by ainosalminen
img_0264

Näkymä Luxemburgin vanhasta kaupungista Kirchbergin eurokorttelille.

Facebookissa on alkuvuodesta pyörinyt arkikuvahaaste, johon minäkin täysin tapojeni vastaisesti osallistuin: seitsemän päivää ja seitsemän kuvaa arjestani, ei rakennuksia eikä ihmisiä. Haasta joka päivä uusi ystävä mukaan (en haastanut!). Kuvien kyytipojaksi kirjoitin muutaman lauseen päivän fiiliksistä ja tapahtumista kuvan ulkopuoleltakin. Oikeastaan ihan hauska tapa kertoa hieman itsestään ja arjestaan. Oma päivitystahtini sosiaalisessa mediassa on kautta linjan aika harva, mutta kerran nyt näinkin.

En tosiaan yleensä lähde mukaan näihin nykyajan digitaalisiin kiertokirjeisiin. Kiertokirje?? Niin, sellaisia minun nuoruudessani kirjoitettiin, ennen tietokoneita, sähköposteja ja sosiaalista mediaa! Kynä käteen ja kopioimaan ja sitten kirjeitä juoksuttamaan postiin, jos saaja ei sattunut istumaan samassa luokkahuoneessa 🙂 Yhtä lailla tuon aikakauden ystäväkirjat ovat nykyisin siirtyneet nettiin ja erityisesti Facebookiin. Ystäväkirjojen etuna oli, etteivät tiedot levinneet Yhdysvaltojen tiedustelupalvelulle asti. Pahat kielet kyllä saattoivat koulun pihalla juoruta ja kirja joutua välillä vääriin käsiin. Silloin nolotti, välillä jopa tuntui kuin maailmanloppu tulisi. Nykyisin henkilökohtaiset tiedot leviävät aivan eri mittakaavassa, pysyvästi.

img_0353

Ulkoilmataidetta kotikorttelin uimahallin edustalla.

Internetissä ja somessa häiritsee, että evästeiden vuoksi oma nettikäyttäytyminen on mainostajien tiedossa ympäri maailman. Ottaa pattiin, että puhelinnumerojen vaihtaminen uuden tuttavuuden kanssa johtaa siihen, että hänen naamakirjaprofiiliaan tyrkytetään minulle ja luultavasti omaa profiiliani hänelle. Herra ties, mitkä kaikki tärkeät tiedot rekisteröityvät ei-toivottujen tahojen palvelimille. Mielelläni pitäisin tiukemmin kiinni yksityisyyteni rajoista, mutta tämä peli on kyllä menetetty jo aikoinaan aivan nettihistoriani alkumetreillä.

Toinen murheen aiheuttaja on somettamiseen tuhrautuva aika. Omalla kohdallani on tosin somettamisen sijasta puhuttava somessa roikkumisesta. Sen sijaan, että aktiivisesti tuottaisin sisältöä tai osallistuisin keskusteluihin, pörrään sivulta toiselle välillä aika päämäärättömästikin. Tämähän ei tietenkään ole somen vika, vaan ongelma on ns. ratin ja penkin välissä. Jotain pitäsi siis tehdä. Somelakko kuulostaa turhan radikaalilta jutulta. Tosissani ole sitä koskaan edes pohtinut, mutta pitäisi pyrkiä kohtuukäyttöön tässäkin.

img_0416

Iloa ja väriä kotiin. Tulppaanit ovat upeita.

Arkikuvahaaste osui minulla Strasbourgin täysistunnon kohdalle, joten työasiat olivat useampanakin päivänä kuvien aiheena. Töiden lisäksi viikkooni mahtui kuvakimaran perustella myös kahvinjuontia, pudonneiden nappien ompelua ja leffakäynti. Tavallista elämää ja perusarkea, niin kai olikin tarkoitus. Mukavaa oli seurata myös monien ystävien arkea tällä tavoin. Sosiaalinen media – Facebook, Twitter ja Instagram – kuuluu arkeeni niin hyvässä kuin pahassakin. Se antaa ja se ottaa, pikkusormen lisäksi joskus jopa koko käden. Pitää pysyä valppaana ja keskittyä niihin kivoihin juttuihin, virtuaalisiin ja todellisiin.

 

4 comments on “Sosiaalinen media arjessa

  • Ihana kamala some! Mä olin joitain vuosia sitten ihan koukussa Instagramiin. Aina kun se vain oli mahdollista postasin ja klikkasin ja selasin. Eräs ystävä ihmetteli, ettei hänellä vaan olisi aikaa. Pahimman huuman mentyä totesin, että ei oikeastaan mullakaan, vaan voisin käyttää sen ajan muuhunkin. Nykyään postaan tosi harvoin ja mietin aina, minä päivänä sen teen – ei kauheasti auta keskittymistä, jos koko ajan kyttää, tykkääkö joku ja kuinka moni on jo tykännyt… Mutta nämä arkikuvat olivat mustakin kivoja, eivätkä mitenkään liian henkilökohtaisia tai välttämättä edes tirkistelynhalua täyttäviä. Ei kun täysistunto, jeejoo 😀

  • Huh, just noin! Ei ne tykkäämiset sieltä mihinkään häviä eikä lisäänny, vaikka niitä muutaman minuutin välein kävisi kurkkimassa 🙂 Twitter on kiva ja nopea, mutta ihan niin ajan tasalla ei monenkaan meistä tarvitse olla, vaikka olisikin kaltaiseni infomaanikko. Päivä menee helposti ihan säpäleiksi ja keskittymen moneen tärkeämpään asiaan kärsii todellakin.

  • Minä olen ilmeisesti vähän keskivertoa laiskempi somettaja. Olen kyllä Facebookissa kohtuuaktiivisesti, Twitterissä käyn yleensä kerran viikossa jakamassa blogikirjoitukseni ja Instagramiin laitan muutaman kuvan ehkä kerran kuussa (tai reissatessa useamminkin). Väsyn kuitenkin siihen turhuuden määrään, mitä sieltä iskee päin kasvoja kun hetkeksi jää selailemaan. Huomaamatta saattaa vierähtää ihan hirvittävän paljon aikaa sitä tuijottaessa, kun voisi tehdä jotain muutakin. Olen siinä mielessä old school, että laitan kaikki laitteet ja koko netin kiinni yleensä iltayhdeksään mennessä ja – gasp – luen kirjaa!

    • Tuohan kuulostaa hyvin hallitulta somen käytöltä. Reippaasti vaan laitteet kiinni, kyllä ne kuvat ja kavereiden kuulumiset voi tsekata sitten seuraavanakin päivänä. Totta on, että somen liikakäyttö ei yleensä liity laadukkaaseen tai kiinnostavaan sisältöön. Mikä lie. Luuleeko sitä tippuvansa kärryiltä, jos ei koko ajan ole sormet näppäimillä??

  • Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

    Mielilandia

    - ja joskus vähän muutakin

    I Basically Travel

    Musings and observations of a rucksack traveller

    Martan matkassa

    - ja joskus vähän muutakin

    Viherjuuria

    - ja joskus vähän muutakin

    Vastaisku ankeudelle

    - ja joskus vähän muutakin

    sannan kupla

    Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

    Our Osaka Blog

    A British-Finnish family's experience of living in Japan

    Terkkuja Leilalta Italiasta!

    - ja joskus vähän muutakin

    KOKOVARTALOFIILIS

    Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

    Kuulumisia Kataloniasta

    Elämää Espanjan Kataloniassa, vuorilla ja rannikkokaupungissa

    kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

    - ja joskus vähän muutakin

    Ajatuksia Saksasta

    - ja joskus vähän muutakin

    Soolona maailmalla

    Ainahan se on mielessä. Matka.

    Langanlaiha

    - ja joskus vähän muutakin

    %d bloggers like this: